”Mikä meno, mikä veto, mikä lento” – lainaten laulunsanoja. Varkauden Teatteri osoitti jälleen kerran kykynsä tulkita teatteritaiteen eri tyylilajeja taidokkaasti – tällä kertaa farssikomediassa. Syysnäytäntökauden toinen ensi-ilta, ranskalaisten Patric Haudecoeurin ja Gérald Sibleyrasin käsikirjoittama Berlin Berlin! on vauhdikas näytelmä, jossa historian synkät hetket muuntuvat naurujuhlaksi. En muista, olenko koskaan saanut nauraa teatteriesityksessä niin paljon – ja varmaankin naurattaa päivienkin päästä ja mieli tekee mennä katsomaan esitys uudestaan.
Ranskassa näytelmä on noussut yleisömenestykseksi ja on saanut Molière-palkintoja. Suomessa Varkauden Teatteri on toinen teatteri, joka on ottanut huikean farssikomedian ohjelmistoonsa. Vuonna 2022 valmistuneen näytelmätekstin on suomentanut Aino Piirola, Varkauden Teatterin tuotannon ohjaaja on Ville-Veikko Valtanen.
Näytelmä sijoittuu Itä-Berliiniin juuri ennen muurin murtumista. Nuori kihlapari Emma ja Ludwig asuvat piikkilankojen puristuksessa vartiotornien varjoissa, he haluavat paeta DDR:stä länteen ja mennä Pariisissa naimisiin. Suunnitelma on hullunrohkea, tarkoitus on kaivaa tunneli muurin alitse. Tilanne kuitenkin mutkistuu, koska tiellä on Stasi-agentteja ja absurdeja väärinkäsityksiä. Näyttämökuvia on kaksi.
Näytelmässä on epäilyttäviä hahmoja, kriisitilanteita, valeidentiteettejä, salaisuuksia, valvontaa, salakuuntelua ja kyttäyskulttuuria. Tilanteista pyritään selviytymään kaikin mahdollisin keinoin.
Ilmapiiri antaa oivat ainekset farssikomedialle, jossa toisella puoliajalla vauhti edelleen kiihtyy. Farssille tunnusomaisena piirteenä on tilannekomiikkaa, kohellusta ja kommelluksia. Ovet paukkuvat, törmäillään ja rytmi on tarkkaa – on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mukana räväköitä ja fyysisiä elementtejä.
Näytelmän hahmogalleria on herkullisen mielenkiintoinen. Pohjatarinana on kahden rakastavaisen unelma paremmasta ja sen mahdollisesta toteutumisesta. Tapahtumien edetessä kuvaan astuu myös ”kolmoisdraama”, ainakin erään hahmon tuntemuksena.
Emma Keller (Saara Saastamoinen) ja Ludwig (Aapo Puusti) ovat tarinan keskiössä sympaattisena kihlaparina muuttuvien tilanteiden melskeessä. Emma on topakka, hän pitää tilanteita hallinnassaan ja Ludwig on vähän ”hitaammin reagoivaa sorttia” ja on vähän pulassa, mutta muun muassa hänen elekielensä on paljon puhuvaa.
Vaarallinen tilanne, kuvassa vasemmalta: Aapo Puusti, Saara Saastamoinen ja Jussi Immonen. Kuva: Petteri Aartolahti
Salaisen poliisin upseeri Werner Hoffmann (Pekka Johansson) on liukasliikkeinen ja asialleen uskoutunut virkamies, jonka topakka puoliso, eversti Birgit Hoffmann on Eeva Aitta, kenraali Munz (Jukka-Pekka Löhönen) on murtunut ja masentunut Stasin korkea-arvoinen upseeri sydänsuruineen tietystä syystä ja Hildegardin ääni kulisseista kuuluu kimeänä Ville-Veikko Valtaselta. Näytelmän jokainen hahmo on tärkeä kokonaisuuden kannalta. Berlin Berlin! -tuotannon näyttelijäkuntaan kuuluvat eri hahmoina myös Jussi Immonen ja Petteri Ryytty. Lajityyliin soveltuen tuotannon hahmot ovat jopa liioiteltujen uskottavia.
Ihastuksen kohteena patsas, joka on ”monikäyttöinen” – Saara Saastamoinen ja Pekka Johansson. Kuva: Petteri Aartolahti
Näytelmän lavastus on Jani Jeulosen ja siinä tuodaan visuaalisesti näkyviin itäsaksalainen miljöö. Varkauden Teatterin resurssit huomioiden se on tehty näyttävästi ja sangen mielenkiintoisesti näytelmän toisella puoliajalla näyttämökuva on täysin erilainen – kaksipuoleiset lavasteet on väliajan aikana käännetty antamaan uutta ilmettä myötäilemään kerrontaa. Lavastuksen rakentamisessa Jeulosella on ollut matkassaan Sami Härkönen ja Eija Volanen.
Marko Etelärinteen valot ja projisoinnit tekevät erilaiset tunnelmat ja ovat tukemassa lavastuksen ilmettä. Ensimmäisellä puoliajalla tunnelma on lämmin, toisella puoliajalla kylmempi ja seurantavalot tihentävät tunnelmaa.
Sari Kirjavaisen puvustus on tarkoituksellisesti jätetty tapahtuma-ajankohtaa aikaisemmaksi, ehkäpä 1970-luvulle, koska itäsaksalaisessa vaatetuksessa ei ilmeisesti kuljettu muodin huipulla. Väripilkkuna harmaasävyjen ja uniformujen seassa on Emma keltaisessa puserossaan. Pukujenvalmistuksessa Kirjavaisen kaverina on ollut Sari Vepsä, pukijoina vauhdikkaassa näytelmässä ovat Päivi Liimatainen-Lundenius ja Tiina Ruutiainen. Ajankuvaan soveltuvat kampaukset ja maskit tiettyine efekteineen ovat Miia Immosen, äänimaailma Jussi Heiskasen ja tarpeisto Eija Volasen.
Berlin Berlin! on nopeatempoinen puhenäytelmä, jossa musiikki kuitenkin seuraa vahvasti mukana. On tausta- ja välimusiikkia, on Kalinka, joka jo näytelmän alkumetreillä tempaa katsojat mukaansa. On raskasta ”itäsaksalaista teknoa 80-luvulta” Sami Ruutiaisen säveltämänä ja kenraali Munzin laulushow, Marlene Dietrichin tunnetuksi tekemä Das ist Berlin-laululla, oivallisesti valojen sävyttämänä.
Viulu soi, vai soiko – kuvassa vasemmalta: Eeva Aitta, Ville-Veikko Valtanen, Petteri Ryytty, Aapo Puusti, Saara Saastamoinen, Jussi Immonen, Pekka Johansson ja Jukka-Pekka Löhönen. Kuva: Petteri Aartolahti
Berlin Berlin! on karmivan hauska ajankuva, jossa on sähköistä jännitettä. Näytelmä tarjoilee hullunkurisia sattumuksia ja muuttuvia tilanteita kiihtyvällä vauhdilla – näyttämöllä liikutaan paljon ja se tuottaa oman ”koreografiansa” – ovet paukkuvat farssikomedian tyyliin.
Jonkin verran pilaa tehdään tapahtuma-ajankohdan ”itäpuolen maailmasta”, jossa vallanpitäjien arvovalta joutuu koetukselle, asiat eivät oikeasti toimi, mutta kaikkinensa ollaan pienen ihmisen puolella. Nauruhermoja kutkuttava farssikomedia uskaltaa nauraa historian vakaville aiheille.
Farssikomedia vaatii sekuntitarkkuutta, teksti on luonteeltaan nokkelaa ja nopeaa, asiat rullaavat rytmissä ja oikeassa järjestyksessä. Berlin Berlin! -tuotannossa siinä onnistutaan, näyttelijöiden tekemisenilo ruokkii toinen toistaan, näyttelijät hengittävät yhteistä rytmiä ja pelaavat taidokkaasti yhdessä samaan maaliin.
Jännitystä, jännitystä – kuvassa vasemmalta: Eeva Aitta, Pekka Johansson, Jukka-Pekka Löhönen, Saara Saastamoinen, Ville-Veikko Valtanen ja Aapo Puusti. Kuva: Petteri Aartolahti
Berlin Berlin! pitää otteessaan, se on hillittömän hauska ”agenttitarina” ja toisaalta ikään kuin intensiivinen ”psykologinen trilleri” kaikessa koomisuudessaan. Näytelmän alussa rakennetaan muuria, joka lopulta murtuu. Esteet on tehty voitettaviksi. Näytelmän loppukohtaus on todella mielenkiintoisen tuore.
Tarinoilla on voimaa, näyttelijät maalaavat ja kuvittavat tarinan. Näytelmä on kulttuuriteos ja kulttuuri on henkistä huoltovarmuutta. Mieluisat kokemukset ja elämykset tekevät ihmisen onnelliseksi. Teatteri on omalta osaltaan tärkeä onnellisuudentekijä.
Vesa Moilanen
