Kylätalot, kyläkaupat, vesiosuuskunnat, valokuituverkot ja liikuntapaikat ovat esimerkkejä palveluista ja ratkaisuista, joita paikalliset yhteisöt kehittävät ja ylläpitävät eri puolilla Suomea. Suomen Kylien hankekumppaniensa kanssa toteuttaman kyselyn perusteella yhteisöllinen palvelutoiminta on maaseudulla monipuolista, ja vastaajat arvioivat sen lisääntyneen viime vuosina. Toiminnan jatkuvuus edellyttää kuitenkin nykyistä vahvempia kumppanuuksia ja tukea.
Kun palvelut vähenevät tai etääntyvät maaseutualueilta, paikalliset ihmiset etsivät ratkaisuja omista tarpeistaan lähtien. Syntyy yhteisöllistä eli yhteisölähtöistä palvelutoimintaa, jossa asukkaat ja paikalliset yhteisöt kehittävät ja tuottavat arjen kannalta tärkeitä palveluja ja toimintaa.
Kyse voi olla kyläyhdistyksen ylläpitämästä kylätalosta, osuuskunnan pyörittämästä kyläkaupasta, yhteisestä liikuntapaikasta tai paikallista infrastruktuuria tukevasta vesiosuuskunnasta, kyläverkosta tai kyläradiosta. Toiminta voi perustua vapaaehtoistyöhön, palkattuun työhön tai niiden yhdistelmään.
Yhteisöllinen palvelutoiminta näkyy monilla elämänalueilla
Suomen Kylät ry toteutti yhdessä Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen ja Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kanssa valtakunnallisen kyselyn osana Palveluverkkomuutokset ja yhteisötalouden rooli maaseutualueilla -hanketta (MaaseutuPaVe). Kyselyssä tarkasteltiin yhteisöllisen palvelutoiminnan muotoja ja laajuutta maaseudulla. Vastaukset koostuvat pääosin maakunnallisten ja paikallisten kyläyhdistysten toimijoiden sekä alueellisten Leader-ryhmien näkemyksistä.
Kyselyn perusteella toiminta painottuu erityisesti yhteisten tilojen ylläpitämiseen, liikuntaan, kulttuuriin ja harrastuksiin sekä paikallista infrastruktuuria tukeviin ratkaisuihin. Yhteisöt huolehtivat esimerkiksi retkeilyreiteistä, hiihtoladuista ja luistelukentistä sekä järjestävät tapahtumia ja yhteistä tekemistä.
Yhteisölähtöistä toimintaa löytyy myös asumisen, matkailun ja kauppapalvelujen parista. Turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä esimerkkejä ovat puolestaan naapuriapu, kyläradiot ja paikalliset auttajaryhmät. Varsinaiset hyvinvointi-, hoiva- ja asumispalvelut ovat kyselyn perusteella toistaiseksi pienempi osa kokonaisuutta.
Kyselyyn vastanneiden arvioiden mukaan yhteisöllinen palvelutoiminta on viime vuosina pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt. Lähes kolmannes arvioi toiminnan kasvaneen, kun taas noin viidennes arvioi sen vähentyneen. Yhtenä kehityksen taustatekijänä ovat julkisten palvelujen väheneminen ja etääntyminen maaseutualueilta.
Paikallistuntemus ja yhteistyö ovat toiminnan vahvuuksia
Yhteisöllisen palvelutoiminnan vahvuuksia ovat paikallistuntemus, joustavuus ja kyky hyödyntää alueen omia voimavaroja. Paikalliset ihmiset tuntevat oman alueensa tarpeet ja pystyvät kehittämään ratkaisuja, jotka sopivat juuri kyseisen yhteisön tilanteeseen.
Suomen Kylien kehittämispäällikkö Johanna Niilivuo korostaa toiminnassa olevan kyse muustakin kuin vain palvelujen tuottamisesta
– On tärkeää huomata, että toiminta tuottaa myös paljon sellaista, mitä ei voi mitata pelkästään palvelujen määrällä. Kyläkauppa, kylätalo tai harrastusryhmä tarjoaa kohtaamisia, vahvistaa kylän asukkaisen osallisuutta ja luo mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöön. Yhdessä tekeminen rakentaa luottamusta ja sosiaalisia suhteita sekä lisää yhteisön kykyä auttaa jäseniään.
Niilivuo korostaakin, että yhteisöllinen palvelutoiminta on parhaimmillaan yhtä aikaa palvelujen tuottamista, hyvinvoinnin rakentamista ja paikallista kehittämistä.
Toiminnan jatkuvuus edellyttää kumppanuuksia
Yhteisöjen aktiivisuus ei kuitenkaan yksin takaa toiminnan jatkuvuutta. Monissa yhteisöissä vapaaehtoisten ikääntyminen, uusien toimijoiden vähäisyys, epävarma rahoitus ja kasvava hallinnollinen työ vaikeuttavat toimintaa.
Jotta yhteisöllinen palvelutoiminta voi jatkua ja kehittyä, sen merkitys on tunnistettava nykyistä paremmin myös kunnissa, hyvinvointialueilla ja valtakunnallisessa palvelukehittämisessä.
– Tarvitaan vuoropuhelua, toimivia kumppanuuksia ja konkreettista tukea esimerkiksi tilojen, rahoituksen ja yhteisen palvelusuunnittelun muodossa, Niilivuo täsmentää.
Yhteisöllinen palvelutoiminta ei korvaa julkisen sektorin vastuuta palveluista. Se voi kuitenkin täydentää niitä ja tuoda paikallista osaamista osaksi palvelujen kehittämistä. Olennaista on, että yhteisöt tunnistetaan tasavertaisiksi kumppaneiksi.
Kun paikallisten ihmisten oma aktiivisuus ja julkisten toimijoiden tuki kohtaavat, voidaan rakentaa ratkaisuja, jotka vahvistavat palveluja, hyvinvointia ja hyvän elämän edellytyksiä koko alueella.
Katso video yhteisöllisestä palvelutoiminnasta
Suomen Kylät ry julkaisema Kylässä – Kotona -video avaa yhteisöllisen palvelutoiminnan merkitystä ja mahdollisuuksia kylissä ja paikallisissa yhteisöissä.
Katso video: https://www.youtube.com/watch?v=xh8NFdq-a20
Palveluverkkomuutokset ja yhteisötalouden rooli maaseutualueilla -tutkimushankeen on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö maaseutupolitiikan neuvoston esityksestä.
