Taidekeskus Väinölän uutena näyttelynä on 30.1.2026 saakka Taide siltana – Meeri Torvisen ja Väinö Rouvisen taidetta – maalauksia ja grafiikkaa. Galleristi Timo Hämäläisen mukaan näyttelyssä on mukana muun muassa kaksi Meeri Torvisen teosta, jotka eivät aiemmin ole olleet esillä. Näyttelyn vanhin teos on vuodelta 1952.
Näyttelyn avasi Varkauden museotoimenjohtaja Anna Vepsä. Hän totesi, että Meeri Ellen Torvinen-Rouvinen ja Väinö Heikki Rouvinen jättivät jälkensä paitsi varkautelaiseen ja valtakunnalliseen taidehistoriaan, myös heidän taiteensa kokijoiden sisimpään.
– Kun jaoimme facebookissa uutisen Väinön poismenosta, moni Varkauden museokeskus Konstin seuraaja jakoi muistonsa siitä, että oli ollut hänen kuvaamataidon oppilaansa Kuoppakankaan yhteiskoulussa. Väinö Rouvista kuvailtiin hienoksi taiteilijaksi sekä mukavaksi ja hienoksi mieheksi. Sellaiset henkilöt, joilla sattui olemaan Väinön grafiikkaa seinällään, totesivat näkymien olevan sitäkin rakkaampia, kun ei enää itse asunut Varkaudessa.
Anna Vepsän mukaan näiden kahden taiteilijantyöuran suurimmat palkinnot Meeri Torvisella Suomen taideyhdistyksen myöntämä dukaattipalkinto vuonna 1963 ja Väinö Rouvisella Pro Finlandia-palkinto vuonna 1987.
– Suuri yleisö muistaa ja tunnistaa Väinö Rouvisen kädenjäljen tunnelmallisista luontokuvista, jotka ovat kuin hiljaisia näyttämöitä. Näyttämöllä liikkuu joskus hiihtäjä, joskus vaikkapa karhu. Paikoin surrealistiset näkymät ovat tulleet hyvin tutuiksi myös itselle, Varkauden museokeskus Konstin taidekokoelmia selatessa. Myös täällä on meiltä museolta muutama teos lainassa.
Meeri Torvisen taidetta Vepsä luonnehti erilaiseksi ja monesti värikkäämmäksi kuin Väinön taide. Myös Meerillä oli oma, herkkä ja tunnistettava kädenjälkensä.
– Tämän avattavan näyttelyn nimi on Taide siltana. Sillan voi tulkita monella tapaa – mutta yleensä se yhdistää ihmisiä ja asioita, taiteilijan ja taiteen katsojan. Taiteilijapariskunnan. Taiteilijat ja heidän jälkeläisensä, joita on täällä tänään.
– On rauhanomaisempaa rakentaa siltoja kuin hajottaa niitä. Sillalta voi myös katsoa alas ja kauas – mitä siellä näkyy? Millaisen henkisen sillan sinä ja minä voisimme rakentaa tänään? Ketä kohti voisimme kurottaa kätemme, Anna Vepsä esitti kysymyksiä pohdittavaksi.
