Yksi Suomen tunnetuimmista dekkaristeista, kirjailija Leena Lehtolainen, oli Varkauden Dekkarit-festivaalin päätöspäivän kirjailijavieraana. Vesannolla syntynyt ja Outokummusta lähtöisin oleva Lehtolainen kertoi, että Varkaudessa tuli pysähdyttyä, kun Outokummusta lähdettiin liikkeelle. Hänen kesänsä on sujunut paljolti lukemisen ja uimisen merkeissä – marjanpoiminta on jäänyt vähemmälle, koska mustikat ovat kuivuneet metsässä. Leena Lehtolaista haastatteli festivaalin yhteydessä Suomen dekkariseuran puheenjohtaja Leena Korsumäki.
Tuleva syksy on Lehtolaisella poikkeuksellinen, sillä hän on melkein kuusi viikkoa poissa Suomesta toteuttaen yhtä suurta unelmaansa – hän lähtee miehensä kanssa vaeltamaan Uuteen Seelantiin.
– Toinen unelma olisi, että joskus saisin olla mukana kissanpentujen syntymisprosessissa – haluaisin päästä ”kissakätilöksi”. Minulla on ollut kissoja yli 30 vuotta ja yhtä lukuun ottamatta poikakissoja, hän kertoi hymyssä suin.
Leena Lehtolainen tunnetaan Maria Kallio– ja Hilja Ilveskero -romaaneistaan. Lisäksi hän on kirjoittanut useita perhe- ja avioliittoromaaneja. Hänen kirjojaan on käännetty 29 kielelle. Rikosromaanien sarjan aloitti vuonna 1993 ilmestynyt Ensimmäinen murhani – tänä vuonna Maria Kallion parissa on siis juhlavuosi, 25 vuotta.
– En ole tehnyt mitään dramaattisia päätöksiä minkään asian suhteen – Marian tai Hiljan. En tiedä kuinka monta kirjaa tulee.
Leena Lehtolaiselta on ilmestynyt uusi teos vuosittain – yleensä elo-syyskuussa. Niin myös juuri nyt – uutuuskirjana novellikokoelma Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia. Tämä vuosi on kirjailijalle ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. häneltä ilmestyi Turmanluoti, jota kirjakaupat jakoivat kaupanpäällisenä pelkästään teemapäivän aikana.
– Kahden Maria Kallion kirjoittamista peräkkäin en ollut tehnyt 90-luvun jälkeen. Päätin itse asiassa Turmanluodin kanssa niin, että ollakseen hauska niin kirjoittajalleen kuin lukijalleen, rakensin kirjan eri tavalla kuin yleensä muut Maria Kalliot.
– Turmanluoti ei ole normaalissa kirjakauppamyynnissä ja painos oli rajattu. Kirjastoista saattaa löytyä ja ehkä teemapäivän kirjaa päätyy myös divareihin.
– Ajatus oli mielenkiintoinen, että kirja on olemassa vain yhden päivän – ja sitten katoaa. On kuin japanilainen kirsikkakukka-aika – se on ja katoaa.
Ideat muhivat
Leena Lehtolainen kertoi, että hän on työskennellyt kotonaan – pitkälle 2000-luvun puolelle pienten lasten äidin elämää kirjailijana. Tarpeen niin vaatiessa hän kirjoittaa vaikkapa junassa tai hotellihuoneessa – melkein missä tahansa.
– Aiheita maailma on pullollaan eli rikoskirjailijalle ei ole ideapulaa. Jonossa minulla on odottamassa 2-3 seuraavan kirjan aiheet tai perusideat. Kaikkein ihaninta on, kun aiheet ja ideat tulevat yllättäen ja pyytämättä – myös muualla kuin työpöydän ääressä. Sitä varten yleensä minulla on aina mukana joku muistiinpanoväline, vaikka päiväkirja tai sanelin.
– Vaikka suunnittelen paljon, annan myös vaiston viedä. Tekstiä, aihetta kohtaan, täytyy olla positiivista tai negatiivista intohimoa. Välillä todellakin käy, että pitää kääntää suuntaa jonnekin toiseen. Sellainen idea on hyvä, kun tajuaa viettää vuoden pari sitä miettien. Kirja vuodessa saattaa kuulostaa hämäävältä sikäli, että idea muhii mielessäni useita vuosia ennen kuin alan sitä kirjoittaa.
Leena Lehtolainen on käsitellyt useassa kirjassaan me too -ilmiötä.
– Myös toisinpäin – valitettavasti on nuoria poikia kohtaan kohdistuvaa seksuaalista ahdistelua – halusin kääntää tematiikan nurinpäin. Naisia seksuaalirikollisina on tutkittu hyvin vähän.
Leena Lehtolainen kertoi kotimaan keikoissaan alkaneensa priorisoida pieniä paikkakuntia, joissa ei ole kovin monta kulttuuritapahtumaa. Siis pienempiäkin paikkakuntia kuin Varkaus.
Puhuttaessa Dekkarit-festivaalin miljööstä hän totesi Warkauden Klubin olevan täydellinen miljöö rikosromaanille.
– Kukahan ehtii ensin? Klubi henkii vanhanaikaisen dekkarin tunnelmaa.
Entä kirjailijan ”suhde” Maria Kallioon?
– Hän on ikään kuin kaveri, jonka kanssa voisi lähteä kuuntelemaan Luonteri Surfia – tai Popedaa.
Olipa upeata!!!