Elokuva on saanut innoituksensa 30 vuotta Oulun yliopistossa vaikuttaneen Aapo Heikkilän värikkäästä elämästä. Opiskelijat alkoivat seurata kansakoulun kesken jättäneen ajattelijan kehittämän ortotopologian luentoja ja kutsuivat häntä dosentiksi.
Dosentti Heikkilä kohtaa Helsingin Yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan varadekaanin Osmo Pulkkisen. Dekaani on tullut ottamaan selvää, voiko hän päästää ortotopologiaa levittävän, luennoillaan viheltävistä ultrafilttereistä, pehmeistä planeetoista ja todellisuuden peilikuvaksi kääntävästä para-avaruudesta intoilevan Heikkilän luennoimaan myös omille opiskelijoilleen.
Elokuva huipentuu osin koomisia piirteitä saavaan henkien mittelöön, jossa ovat vastakkain piinkova akateeminen tieteentekijä ja olevaisuuden ja maailmankaikkeuden salaisuudet teoriallaan selittävä teoreettisen fysiikan ja kosmologian Konsta Pylkkänen. Sydämen sivistys kohtaa akateemisen oppineisuuden.
Markku Pölönen käsittelee fiktiossaan Aapo Heikkilää myötätunnolla ja lämpimällä huumorilla. Elokuva koskettaa katsojaa monella tavalla: se liikuttaa, naurattaa ja inspiroi ajattelemaan mukavia.
Käsikirjoitus perustuu Pölösen kirjoittamaan näytelmään Ortotopologian lopulliset alkeet, jonka pääosassa nähtiin Mika Nuojua. Nuojua näyttelee elokuvassa useita eri hahmoja. Elokuvan muissa rooleissa: Markku Hyvärinen, Arja Kortelainen, Satu Heiskari, Juha Vidgren, Erja Laitinen, Leo Nuojua ja Kreeta Pölönen (ääni).
Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=3A96mFY2LrQ
Äänihaastattelussa käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja Markku Pölänen
