No huhhuh – ja ai että. Kylläpä varkautelaislähtöinen Mari Perankoski on käsikirjoittanut todella elämänmakuisen musiikkinäytelmän, jossa on tarttumapintaa, kiinnekohtia ja muistoja pienen teollisuuskaupungin elämänmenosta – sodanjälkeisen Suomen historiasta. Kantaesityksensä lauantaina 12.9. 2026 Varkauden Teatterissa saanut Menomekko tarjoaa ajankuvia uskottavan aidosti.
Näytelmä sijoittuu Varkauteen, se kuvastaa suomalaista yhteiskuntaa ilmiöineen seitsemän vuosikymmenen juoksussa – aikamatka avautuu katsojalle tehokkaasti. Näytelmän ohjaaja on käsikirjoittaja Perankoski.
Näytelmä on lämminhenkinen sukutarina kuvitteellisesta Nyyssösten perheestä. Tapahtumissa lähdetään liikkeelle 1950-luvun lopulta ja taivalletaan lähes nykypäivään. Kun tehtaan pilli soi, viikonloppu koittaa, Kämärin tanssilava kutsuu ja menomekko pistetään päälle.
Tarinan sisällä elävät pikkukaupungin omaleimaiset hahmot, näytelmä sisältää runsaasti komediallisia piirteitä, mutta välillä pysähdytään hyvin vakavien asioiden pariin ja tunteet ovat ”vuoren korkuisia”. Näytelmän kielellinen ilmaisu on rikasta, murteiden sävyttämää, arkirealismin mukaista ja ajoittain voimakastakin.
Vuosikymmenten ilmiöt tuovat mukanaan ihmiselämää koettelevat asiat vaikeuksineen, riitoineen, sukupuolirooleineen, läsnäoloineen, hellyydenosoituksineen ja laman vaikutuksineen. Kuitenkin – koko ajan mukana kulkee kaipuu rakkauteen.
Kassu ja Matilda (Ville-Veikko Valtanen ja Saara Saastamoinen) ovat keskiössä näytelmän vuosikymmenien kuluessa. Kuva: Petteri Aartolahti.
Näytelmän musiikki on valittu vuosikymmenkohtaisesti hyvin tarkalla kädellä. Kapellimestarina ja sovittajana on Sami Ruutiainen, näytelmää on rikastuttanut Jouni Hynynen kolmella uudella sävellyksellään ja sanoituksellaan.
Mukana on eri vuosikymmenien tunnettuja hittejä mutta myös harvemmin kuultua musiikkimateriaalia, joka on taidokkaasti ajoitettu näytelmän aikajanalle. Avausbiisi Menomekko on ehkäpä harvemmin kuultu pirteä kappale ja musiikkikattauksessa mennään Esa Pakarisesta aina WASP:iin ja Pelle Miljoonaan.
Myös musiikki kuljettaa näytelmän tunnelatauksia – esimerkkeinä riipaiseva Yksinäinen ja Kun Suomi putos puusta. Ja erityisen kiitoksen ansaitsee kunnianosoitus Jukka Itkoselle. Hänen säveltämänsä ja sanoittamansa Lauantai kuvastaa varkautelaista päivää – silloin ennen.
Pontikkapannun äärellä Pekka Johansson ja Juha Vuorinen. Kuva: Petteri Aartolahti.
Varkauden Teatteri on tunnettu lauluvoimastaan, soolonumeroistaan ja taustakuorostaan vaikkapa pukujenvaihdon yhteydessä kulissien takana. Jälleen kerran livebändi soi upeasti – muusikkoina Sami Harlin, Anssi Huotari/Kristian Pyykkö, Jouko Reijonen/Jukka Kolehmainen, Jani Jeulonen ja Sami Ruutiainen.
Koreografi Noora Puranen liikuttaa näyttelijöitä käyttäen hyväkseen koko näyttämötilan neliömetrit. Erityisesti sykähdytti soolotanssi David Bowien kappaleessa Life on Mars, jonka Hector on tehnyt suomeksi nimellä Sudenkorento. Soolotanssin esitti todella koskettavasti Varkauden Teatterin uusi näyttelijä Aapo Puusti.
Niin – uusia näyttelijöitä nähtiin näyttämöllä. Aapo Puustin lisäksi Kaisu Kärri ja nyt uudelleen mukaan tullut Mimmi Rantala. Kaikkia mukana on 12 näyttelijää, edellä mainittujen lisäksi: Saara Saastamoinen, Ville-Veikko Valtanen, Marja Sundgrén, Pekka Johansson, Jussi Immonen, Jukka-Pekka Löhönen, Jani Jeulonen, Petteri Ryytty ja Juha Vuorinen.
Kuten edellä kerroin – näyttelijät esiintyvät taustakuorossa ja taustalle projisoitavissa mainoksissa, jotka ovat sangen hauskoja. Roolihahmoja on hengästyttävän paljon, hyvin värikkäitäkin persoonia. Puvustus myötäilee vuosikymmenien muotia, asusteita on todella paljon, pitkälti toista sataa. Tarkoittaa sitä, että pukijoilla on runsaasti töitä, kun asut, peruukit ja maskit vaihtuvat vauhdilla kohtausten mukaisesti.
Puvustus on Sari Kirjavaisen ja toteutuksessa ovat hänen lisäkseen olleet Sari Vepsä ja Sara-Sofia Sikanen. Kampausten ja maskien suunnittelu on Miia Immosen, lavastus Sami Härkösen, jolla apunaan toteutuksessa Jani Jeulonen. Näytelmän runsas videomateriaali on Ville-Veikko Valtasen, valot ja projisoinnit Marko Etelärinteen, äänet Jussi Heiskasen, tarpeisto Eija Volasen ja pukijana Tiina Ruutiainen.
Nimilista kertoo, että näytelmän tuotanto on kaikkinensa joukkuepeliä, on ”enemmän kuin osiensa summa” ja näin saadaan kokonaisvaltainen taide-elämys. Menomekko liikkuu muun muassa Kämärillä, Puurtilan sillalla, Sokoksen muotinäytöksessä, karaokebaarissa ja autotallissa – ja kotimiljöössä.
Sokoksen muotinäytöksessä mukana myös ”missikeisari” Eino Makunen, kuvassa vasemmalta: Mimmi Rantala, Pekka Johansson ja Kaisu Kärri, taustalla Juha Vuorinen, Petteri Ryytty ja Jukka-Pekka Löhönen. Kuva: Petteri Aartolahti.
Vaikka näytelmä kulkeekin vuosikymmenien mukaisesti, mukaan on mahdutettu raikkaita elementtejä, kuten kohtauksien sekaan puikahtava, sangen huvittava pyöräilykypäräpäinen naishenkilö nykyajassa. Samaten – reaaliaikaiset hetket teatterimiljöössä tapahtumien eteenpäin kuljettamiseksi.
Minulla on vankka usko, että Menomekko-musiikkinäytelmä on todellinen superhitti. Kooltaan Varkauden Teatteri ei ole iso, mutta se on iso helmi. Ja Menomekko on yksi iso helmi siihen helminauhaan. Kun kantaesityksen jälkeen kysyin teatterikaveriltani kommenttia nähdystä, hän vastasi kiteyttäen: ”Jäi hyvä mieli”. Ja se on teatteritaiteen yksi tärkeistä tehtävistä.
Vesa Moilanen
