Vesi on kaiken elämän edellytys, mutta useimmiten huomaamaton osa arkeamme. Ilmastonmuutos tekee veden näkyväksi: vettä on ajoittain liian vähän, liikaa tai väärässä paikassa. Uusi tutkimus osoittaa, että ihmisen suhdetta veteen voidaan ymmärtää veden tajun käsitteen kautta.
Vesi tuo esiin yksittäisten ihmisten ja yhteiskuntien haavoittuvuuden. Ilmastonmuutos lisää veteen kytkeytyviä jännitteitä ja tekee niistä entistä näkyvämmän osan arkea. Samalla se korostaa yhteistyön ja huolenpidon tarvetta yli maantieteellisten, ajallisten ja hallinnollisten sekä ammatillisten, henkilökohtaisten ja yhteisöllisten rajojen. Se, miten vedestä puhutaan, luo puitteet veden kanssa toimimiselle.
Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Aalto-yliopiston toteuttaman Veden taju: huolenpitoa yli rajojen -tutkimushankkeen lähtökohtana on ajatus, että ihmisillä on tiedostamaton veden taju, joka vaikuttaa vesisuhteemme taustalla ja ohjaa toimintaamme. Tutkimuksessa etsittiin tapoja konkretisoida veden tajua eri tilanteissa ja erilaisten toimijoiden kanssa.
– Veden taju muodostuu vettä koskevasta ymmärryksestä, aisti- ja tunnekokemuksista sekä toiminnasta veden parissa. Havaitsimme, että ihmiset rakentavat veden tajua eri tavoin. Joitakin ohjaa tieto ja ongelmanratkaisu ja toisia muuttuvien tilanteiden esiin nostamat tunteet. Osa kuvailee veden tajuaan vahvasti käytäntöjen kautta. Veden taju on moneen suuntaan avautuva mielentila tai käsitys, jolle annetaan erilaisia tulkintoja, mutta joka mahdollistaa yhteisen keskustelun ja erilaisten näkökulmien ymmärtämisen, toteaa tutkimuksen vetäjä, tutkimusprofessori Katriina Soini Luonnonvarakeskuksesta.
Vesien hallinnasta vastavuoroiseen hoivaan
Ihminen on vuosisatojen ajan pyrkinyt hallitsemaan vettä esimerkiksi ojittamalla, patoamalla ja varastoimalla sitä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat nopeat ja vaikeasti ennakoitavat muutokset vaativat meitä arvioimaan uudelleen tapojamme toimia veden kanssa. Vesi muokkaa maankäyttöä ja maisemia sekä luo uusia markkinoita ja yhteistyötä, mutta aiheuttaa myös jännitteitä ja haavoittuvuutta.
– Muutokset vesiympäristöissä voivat aiheuttaa surua. Ympäristövaurioiden korjaaminen kuormittaa niin yhteiskuntaa kuin yksittäisiä ihmisiä. Samalla hoiva on vastavuoroista: vaurioiden korjaaminen suuntaa katsetta tulevaan, yhdessä tekeminen vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä tuottaa onnistumisen iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia. Hoivaaminen voi siten luoda toiveikkuutta ja vahvistaa yhteisöjen valmiuksia toimia, professori Taru Peltola Itä-Suomen yliopistosta pohtii.
Taide avaa erilaisia tapoja ymmärtää vettä
Taide antaa tieteellisen tiedon rinnalla välineitä pohtia, mitä vesi on ja miten suhtaudumme siihen kansalaisina, elinkeinojen harjoittajina, viranomaisina, tutkijoina tai päätöksentekijöinä. Aalto-yliopiston taiteilija-tutkijat toivat tutkimukseen mukaan taiteen menetelmiä.
– Moniaistisilla kävelyillä voi pohtia veden merkityksiä kehollisten kokemusten kautta ja tunnustella niitä suhteessa erilaisiin tiedollisiin jäsenyksiin tai käytäntöihin sekä aiempiin kokemuksiin ja toisiin paikkoihin, kertoo tutkija Riikka Latva-Somppi Aalto-yliopistosta.
Veden taju -näyttely Fiskarsissa
Tutkimushanke huipentuu kesällä 2026 Veden taju -näyttelyyn Fiskarsin Art & Design biennaalissa. Fiskarsin ruukin vanhassa viljamakasiinissa järjestettävä näyttely esittelee 14 teosta, jotka syventyvät pohtimaan veden olemusta, veteen liittyviä henkilökohtaisia kokemuksia ja yhteiskunnallisia merkityksiä, myös tieteellistä ja paikallista tietoa hyödyntäen.
Näyttelyn yhteydessä toimivassa Veden taju -laboratoriossa kävijät voivat pohtia omaa vesisuhdettaan kirjoittaen, maalaten tai ottamalla vesinäytteitä itselleen tärkeistä paikoista.
Kohti huolta pitävää kumppanuutta
Veden taju -käsitettä ja hankkeessa kehitettyä osallistavaa, taideperustaista menetelmää veden tajun jäljittämiseksi ja vahvistamiseksi voidaan soveltaa esimerkiksi vesiensuojelussa, ympäristökasvatuksessa tai ennallistamishankkeissa.
– Oleellista on nähdä vesi kumppanina, jonka kanssa toimitaan muuttuvissa olosuhteissa huolta pitävässä vastavuoroisessa suhteessa, eikä ainoastaan sääntelyn, ohjaamisen, kontrollin kohteena, summaa Katriina Soini.
