Maaseudun Tulevaisuudessa 24.7.2026 julkaistu artikkeli Johanna Vuorelman johtamasta Tampereen yliopiston tutkimushankkeesta Etäisyyden politiikka 1900- ja 2000-lukujen Suomessa nostaa esille päättäjien kielteisen suhtautumisen asukkaiden aktiivisuuteen ja aloitteellisuuteen paikallisdemokratiassa. Havainnot ovat ikävää, mutta valitettavasti eivät yllättävää luettavaa.
Ajassa, jota elämme, kuulluksi ja nähdyksi tuleminen korostuu. Kokemus siitä, että kansalainen on osa yhteiskuntaa vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Erityisesti maaseutualueilla palveluiden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden näkökulmasta asukkaiden ja asukasyhteisöjen oma toimijuus on korostunut, ja tätä yhteiskunta kolmannelta sektorilta ja asukkailta myös odottaa.
Osallisuuden kokemukseen ja aktiiviseen toimijuuteen vaikuttaa keskeisesti se, luottavatko asukkaat siihen, että kunnan luottamushenkilöillä on riittävät tiedot ja kokonaisvaltainen ymmärrys päätöksenteon taustalla. Onko asukkaiden kokemus sekä heillä oleva paikallinen tieto osa kunnan tilannekuvaa.
Parhaimmillaan kuntapäättäjät ja viranhaltijat ylläpitävät tietovarantoaan jatkuvalla vuoropuhelulla asukkaiden ja asukkaita edustavien yhteisöjen sekä yritysten kanssa. Suomen Kylät ry:n tietojen mukaan noin kolmasosassa kuntia toimii kyläfoorumi, neuvottelukunta, kumppanuuspöytä tai vastaava. Näiden yhteistyöelimien myötä kunnan päätöksentekoon saadaan numeeristen tilastojen lisäksi kokonaisvaltaisempi ja vahvempi, asukkaiden kokemuksia ja paikallistietoa hyödyntävä pohja.
Kunnissa tulisi tarkastella kunnan suhdetta asukasyhteisöihin valtuustojen ja kunnan- sekä kaupunginhallitusten taas elokuussa jatkaessa työtään. Kyläfoorumi yhteistyörakenteena on hyvä alku. Lisäksi tarvitaan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vahva tahtotila ja ymmärrys yhteistyön lisäarvosta, kunnan kestävän tulevaisuuden, asukkaiden hyvinvoinnin ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.
