”Tarkoitukseni on mennä koululle asumaan ja tuoda kylälle elävää kulttuuritoimintaa.” Näillä sanoilla postiauton kyydissä saapuva eksoottinen etelän ihme sinetöi lähitulevaisuutensa – ja saa samalla koko kyläyhteisön sekaisin. Mitä ihmettä? Tähän saakka kaikki on kulkenut mukavasti uomillaan, posti on haettu joka toinen päivä ja kaupastakin on ostettu ihan vaan tavallisia tarvikkeita. Eikä ollut humputuksia, mihin aikansa hukkaisi. Nyt akat alkavat juosta helma hampaissa joka kotkotukseen, mitä latino vaan ehdottaa: runopiiri, tanssikurssi, näytelmäpiiri. Miesten mieli mustenee – ymmärrettävistä syistä.
Edellä kerrottu on lainausta käsiohjelmasta, Satu Sepän kirjoittamasta musiikkikomediasta Savolainen latino, jonka Teatteriryhmä Savon Pariisi esitti Tuomo Salmelan ohjauksessa kantaesityksenä Wäinölä Areenalla Varkaudessa. Ensi-illan jälkeen esityksiä on Wäinölä Areenalla heinäkuussa, elokuun alussa Viljolahden Toukolassa ja syyskuun alussa Maaveden Kylätalolla.
Näytelmässä yhdistelmä savolaisuudesta ja latinolaisuudesta on sangen mielenkiintoista ja elämään suhtautumistapa jopa yhteneväistä. Kuvitteelliseen Peltokankaan kylään tulee kulttuurisihteerin kutsumana vieras Espanjasta elävöittämään kylän kulttuuritapahtumia ja samalla sotkemaan normaalia elämänmenoa – pistämällä naisten päät sekaisin, ja miestenkin. Kylän isännät eivät tykkää vieraspaikkakuntalaisesta – ”ja vielä toisesta maasta”. Kautta aikojenhan on ollut ennakkokäsityksenä, että vierasmaalainen mieshenkilö vie kaikki naiset. Ja tällä leikitellään näytelmässä, joka sisältää myös väärinkäsityksiä ja salaisuuksia.
Mikä ihmetys tuo mies onkaan, naisväki pohtii tunnekuohussa. Kuva harjoitustilanteesta. Kuva: Vesa Moilanen.
Satu Sepän teksti on riemastuttavan eloisaa ja sisältää näyttöjä eri puolilta yhteiskuntaa. Paneudutaan myös arkielämän ja parisuhteen konfliktitilanteisiin. Sketsinluonteisuus tuo mukanaan hyvinkin maukkaita piirteitä, tuntemuksia ja sutkautuksia. On vauhtia ja vaarallisia tilanteita, räväkkää suunsoittoa. Teksti on kudottu kivasti rytmittäen alku ja loppu eri aikakausiin varsinaisen pääkerronnan sivujuonteiksi.
Teatteriryhmä Savon Pariisin työryhmä on vuosien mittaan hitsautunut saumattomasti yhteen ja jokaisella on likipitäen samanvahvuiset roolit. Kaikki laulavat, kaikki tanssivat ja osa myös soittaa – vahvaa ryhmätyötä kokonaisuudessaan. Rekvisiitta ja puvustus antavat todentuntuiset näkymät 90-luvun elämänmenosta ja tuulipukukansasta – asut kyllä vaihtuvat ilahduttavan tiuhaan tahtiin.
Musiikkia on paljon ja se on hyvä. Liikkeelle lähdetään biisillä ”Hernandon salaisuus”, on La Bamba”, ”Keinu kanssani”, mutta latinorytmien lisäksi myös hyvin tuttuja suomalaisia biisejä. Lauluja kuullaan suomeksi, espanjaksi ja saksaksi. Jo pelkästään musiikkitarjonnan vuoksi näytelmä vie mukanaan.
Näytelmän nimihenkilö, Juan Ponderoso, on Pasi Tiitinen ja hän tietyiltä osin nousee valokiilaan puhumalla aksentillaan ”hoono suomi” – eläytyen rooliinsa aidosti. Myös Eino Leinon runossa Nocturne.
Vahvoja roolisuorituksia saadaan kokea kautta linjan myös näytelmän koko työryhmän taholta. Musiikkikomedian muut näyttelijät ovat: Ann-Helena Koivunoro, Iiris Salmela, Harri Kolari, Sirpa Leväinen, Tuomo Salmela, Satu Seppä, Taika Salmela ja Pekka Koivunoro. Näytelmän musiikista vastaavat Taika Salmela ja Pekka Koivunoro, rekvisiitasta ja puvustuksesta työryhmä ja Jonna Reinikainen.
Ensi-ilta on takana – on loppukiitosten aika, kuvassa vasemmalla seisomassa ohjaaja Tuomo Salmela. Kuva: Vesa Moilanen.
Lainaan ohjaaja Tuomo Salmelan sanoja: ”Kesäteatteri on myös viihdettä. Ihmiset haluavat hetkeksi pois arjen ääreltä. Elämässä pitää olla iloa ja naurua, jotta jaksamme. Ja juuri tuota, iloa ja naurua Teatteriryhmä Savon Pariisi haluaa tarjota.”
Noihin sanoihin on helppo yhtyä. Savolainen latino tarjoaa oikeita, aitoja elämyksiä. Hyvä asento katsomossa, jalka vipattaa tahtia ja vaikkapa mielessään hyräilee musiikin mukana. ”Rytmi boleron, kun kaikuu taas. Saavuthan, keinumaan…”
Vesa Moilanen