Onko ystävyys mahdollista, jos kaveri on oikea kiusanhenki, mitä ovat hyvät kaveritaidot ja voivatko pienetkin teot toisen hyväksi saada supersankarilliset mittasuhteet? Mitä on todellinen ystävyys? Miten aikuinen jaksaa työelämän pyörityksessä ja arkielämän kuvioissa? Muun muassa näitä asioita nousi koskettavasti esiin Varkauden Teatterin kevätkauden toisessa ensi-illassa Supermarsu, joka perustuu Paula Norosen Supermarsu lentää Intiaan -kirjaan. Seikkailurikkaan näytelmän on dramatisoinut Antti Mikkola ja sen on ohjannut Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Juha Vuorinen.
Superhauskassa ja vauhdikkaassa näytelmässä keskiössä on rikkaalla mielikuvituksella varustettu 11-vuotias avioerolapsi Emilia (Saara Saastamoinen), joka roolissaan urakoi näyttämöllä koko ajan uskottavan tunteikkaasti. Lemmikkimarsun puremasta supervoimia saava Emilia taistelee vääryyttä vastaan, auttaa ystäväänsä Simoa (Emil Kihlström) ja ratkoo ympäristöongelmia. Näytelmässä koululuokan pahis, ilkimys, kiusanhenki ja ”elvistelijä” Rasva-Antero (Ville-Veikko Valtanen) ei ole kiinnostunut koulunkäynnistä. Tämä kolmikko kuvastaa alakouluikäisten maailmaa kaikkine ihmeellisyyksineen. Hyvin nykypäivään mukautuva koulun rehtori on Jukka-Pekka Löhönen, Emiliaa aidosti ymmärtävä äiti on Mirja Ryytty ja useisiin roolihahmoihin sukeltaa Pekka Johansson, muun muassa tanssillisissa käynneissään ja performanssissaan näyttämöllä.
Opiskelun aiheen lintujen muutto. Kuvassa vasemmalta: Emil Kihlström, Ville-Veikko Valtanen, Mirja Ryytty, Jukka-Pekka Löhönen ja Saara Saastamoinen. Kuva: Petteri Aartolahti
Henkilökavalkadi on runsas, roolihahmoja on parikymmentä – näyttelijät suoriutuvat salamannopeasti rooli-, maski- ja kampausvaihdoista tuttuun tapaan – muodonmuutokset toteutuvat. Siellä kulissien takana pukijoina ja pukuhuoltajina toimivat Päivi Liimatainen-Lundenius/Tiina Ruutiainen, näyttämötyöntekijänä ja tarpeistonhoitajana Jussi Immonen, kampauksista ja maskeista huolehtimassa Miia Immonen.
Näytelmän valot ja projisoinnit (Marko Etelärinne) ja äänimaailma efekteineen (Jussi Heiskanen) leikittelevät oivasti keskenään ja ruokkivat mielikuvitusta lisää – erikoiskiitos Lehtoniemen koulun ilmaisutaidon ryhmälle taltioiduista taustaäänistä. Puvustus ja tarpeisto on Mirja Ryytyn käsialaa, puvustoasiassa mukana on Sari Kirjavainen, pukujen valmistuksesta vastaavat Sari Vepsä ja harjoittelijana Sara-Sofia Sikanen. Lavastus on Jani Jeulosen, joka Sami Härkösen kanssa on toteuttanut sen toimivaksi.
Näytelmä on paljolti Emilian tarina. Vaikka murrosikä lähestyy, hän ymmärtää kanssaihmisiään, osaa toimia moneen suuntaan, on fiksu ja rohkea tyttö. Hän on tottunut olemaan yksikseen äidin ollessa töissä – ja mielikuvitus laukkaa. Hänen paras kaverinsa on koulukiusattu Simo, ja heidän keskinäinen ystävyytensä on syvä.
Näytelmässä on väriä, iloista menoa ja kaikenlaista hassua. Löydettävissä on useita tasoja ja eri merkityksellisyyttä – käsitellään ystävyyttä, kiusaamista ja rohkeutta värikkäällä otteella, mukana myös aikuisten hassut ongelmat. Asiasisältö tarttuu alitajuntaan, on riemastuttavan viihdyttävää, huumoripitoista näkökulmaa ja dialogia, tunteiden vuoristorataa, erikoisia hahmoja ja yllätyksellisyyttä – iloa silmälle koko perheen näytelmässä. Ja se Supermarsu.
Simolla on paha mieli. (Emil Kihlström ja Saara Saastamoinen). Kuva: Petteri Aartolahti
Supermarsu on oiva esimerkki Varkauden Teatterin asenteesta ja velvollisuudesta tuoda laadukkaasti koettavaksi myös lastenteatteria – aivan samanlaisella tarmolla ja työpanoksella kuin teatterin ohjelmiston muutkin tuotannot. Elävä esitys on teatterintekijöiden toiminnan ytimenä, sitä halutaan varjella ja pitää yhteys yleisöön myöhemmillekin sukupolville. Teatterin katsomon täyttyminen on avainasemassa tässä asiassa.
Supermarsu -näytelmä pursuaa energiaa, äänimaailma on isossa roolissa ja vähän yliampuvatkin roolihahmot kuuluvat humoristisen tekstin luonteeseen. On vitsejä ja kielellistä nokkeluutta – katsoja vangitaan mukaan. Juonen juoksutuksen myötä selviävät myös, miten vanupuikko, muurahaiskarhu ja rakkauskirjeet liittyvät näytelmään.
Näytelmä on ohjelmistossa tämän kevätkauden ajan, eikä se jatka syksyllä. Näytelmällä on useita ryhmille suunnattuja arkipäivän esityksiä klo 10 ja klo 11. Nämä esitykset ovat avoimessa myynnissä myös muille kuin koululais- ja päiväkotiryhmille.
Väliaikoineen tunnin ja kolmen vartin mittainen kulttuuritarjonta on sopivan mittainen yli 5-vuotiaille, eikä yläikärajaa ole. Siis myös mummit ja ukit teatterin katsomoon – ukki-ikäisenä koin Supermarsu -esityksen riemastuttavana. Koko perheen näytelmän katsominen tekee aikuisellekin hyvää – se on sitä teatterin taikaa.
Vesa Moilanen