Varkauden Teatteri avasi syysnäytäntökautensa jo perinteeksi tulleella tavalla musiikkituotannolla, johon koko teatterin henkilökunnalla on vahvaa osaamista ja josta yleisö tykkää. Teatteri veti esiin todellisen valttikortin.
Musiikkiteatterin saralla ensi-iltaan tuotiin tuoreella näkökulmalla Tuomas Kyrön kirjoihin perustuva Mielensäpahoittaja-mussikaali, käsikirjoituksen tähän musiikkikomediaan ovat tehneet Heikki Sankari ja Kimmo Virtanen, oman mausteensa sisällöllisesti rikkaaseen näytelmään ja show-esitykseen on antanut teatterin oma työryhmä, tuotannon ohjaajana Ville-Veikko Valtanen. Kantaesityksensä näytelmä on saanut muutama vuosi sitten Samppalinnan Kesäteatterissa ja Varkauden Teatteri tiettävästi esitti sen ensimmäisenä ammattiteatterina sisätiloissa.
Mielensäpahoittaja-hahmo on ikoninen, kenties ihan perisuomalainenkin, välillä hankala ”kurnuttaja”, luonteeltaan myös tarkkailija, joka käy sisäistä kamppailua siksi, miksi hänestä on tullut Mielensäpahoittaja. Mutta hänen sydämessään on myös paljon hyvää ja se on avoinna.
Näytelmän tarinankerronnassa edetään ajallisesti useassa eri tasossa – nuoruudesta elämän ehtoopuolelle mielenkiintoisen kasvutarinan kautta. Elämä muuttaa ihmistä, mutta rakkaus kulkee mukana koko ajan pitkässä parisuhteessa.
Jo heti kättelyssä näytelmän avauskohtaus pysäyttää mahtipontisen ”fanfaarien fanfaarin” säestyksellä – mihin tässä oikein ollaan matkalla? Ja matka on todella tapahtumarikas, elämänmakuisuudessaan myös ajankohtainen, sisältäen tunnelatauksia laidasta laitaan. Kuljetaan muistojen kautta – kuitenkin esiin nousee muistutus, ettei pitäisi elää ”sitku-elämää”. Mielensäpahoittaja pohtii elettyä elämää, onko se mennytkään hyvin ja onko hän käyttäytynyt riittävän mallikkaasti puolisoaan kohtaan.
Mielensäpahoittaja (Jukka-Pekka Löhönen) sanoo jo näytelmän alkumetreillä, että hän ei laula eikä tanssi. Sopii seurata, jotta pitääkö lupaus. Iso rooli ja isosti tehty tulkinta. Hänen vastaparinaan, vierailevana näyttelijänä, nuoren vaimon ja miniän roolit tulkitsee vahvasti Tiina Räsänen, nyt ensimmäistä kertaa ammattiteatterin sisänäyttämöllä. Näiden rooliparien välille syntyy tarvittaessa säkenöivää ristiriitaa –”sata salamaa iskee tulta”.
Varkauden Teatterissa, pienessä teatterissa näyttelijät tekevät samassa tuotannossa useita rooleja. Eikä haittaa yhtään, vaikka mies näyttelee naisen roolia – se antaa oman lisäsäväyksensä. Varkauden Teatteri on notkea teatteri – siitä on ”moneen lähtöön”. Muissa rooleissa musiikkikomedian juonta vievät eteenpäin: Pekka Johansson, Emil Kihlström, Saara Saastamoinen, Marja Sundgrén, Ville-Veikko Valtanen, Jussi Immonen, Tiina Ruutiainen, Petteri Ryytty ja Juha Vuorinen.
Roolihahmoihin on saatu mukaan sangen näppäriä nyansseja. Kieltämättä ravintolan tarjoilija luo nähtäville tietyn sarjakuvahahmon ja en voi olla mainitsematta Juha Vuorisen roolihahmoja, jotka omalta osaltaan ovat rikastuttamassa esitystä, positiivisessa mielessä ”varastamassa showta”.
Huikeita roolisuorituksia nähdään läpi näytelmän – niin myös isossa, hervottoman huumorin säestämässä joukkokohtauksessa, jossa mennään Kummeli-hahmojen parissa ”kieli poskessa” ja mustan huumorin kautta. Hahmot ovat sangen uskottavia myös puvustuksen ja maskien osalta.
Välillä mennään ”kieli poskessa”. Kuvassa etualalla Emil Kihlström ja Jussi Immonen, taustalla Ville-Veikko Valtanen, Tiina Ruutiainen, Pekka Johansson, Marja Sundgrén, Petteri Ryytty, Juha Vuorinen ja Saara Saastamoinen. Kuva: Petteri Aartolahti.
Kun kyseessä on musiikkikomedia, myös musiikki näyttelee ”pääroolia”. Musiikkikattaus on todella monipuolinen ja koskettava, sisältäen 21 biisiä, tuttuja hittejä vuosikymmenien varrelta ja niistä koottu potpuri. Esimerkkeinä musiikkimaailman rikkaudesta valssi Kultainen nuoruus, Lasse Mårtensonin Kaikki paitsi purjehdus on turhaa ja Apulannan Armo. Lisäksi kuullaan muutama Lauri Schreckin musikaalisävellys sekä Varkauden Teatterin henkilökunnasta biisintekijä Jani Jeulosen sanoittamana, ei käännöksenä, Eye of The Tiger-biisi, nyt nimellä Oikotietön.
Näytelmän musiikkivalinnat ovat näyttö siitä, kuinka musiikki voi olla vahvistamassa kohtausten sisältöä ja kuljettamassa juonta eteenpäin – sisältäen lyriikoissaan niin arvokkaita asioita ja elämänviisautta. Todella mainiot musiikkivalinnat – moneen makuun.
Varkauden Teatterin henkilökunnalla on vahva osaaminen musiikissa. Luonnollisestikin musiikin osalta tähtenä näyttämön valaisee tulkinnoillaan tangokuningatar Tiina Räsänen, myös rutinoidulla liikkumisellaan estradilla. Kuorot laulavat tyylikkäästi ja teatterille tutussa ammattibändissä soittavat: Sami Harlin, Anssi Huotari/Jukka Rissanen, Jouko Reijonen/Jukka Kolehmainen, kapellimestarina Sami Ruutiainen. Soolokitara ulvoo, lavalla nähdään myös ”karvalakkikuoro”, näyttelijät laulavat myös taustakuorossa.
Musiikkivalinta on monipuolinen. Armo-biisissä Emil Kihlström, Jukka-Pekka Löhönen, Anssi Huotari ja Tiina Räsänen. Kuva: Petteri Aartolahti.
Pieni näyttämö antaa omat haasteensa joukkokohtauksille ja koreografialle, joka on Noora Purasen käsialaa. Tarkkaan suunniteltu ja ohjattu koreografia on ilmeikäs, toimii ja antaa sijaa toinen toisilleen. Tanssikohtauksia on useita ja nähdään myös paljettien kimallusta.
Näytelmän lavastus on vaatimaton ja pelkistetty, suurin osa raakalautaa. Mielensäpahoittajan ajatusmaailma tulee tässäkin esille. Turha tuhlata, kun vähemmälläkin tulee toimeen. Sinänsä Ville-Veikko Valtasen lavastus antaa kehykset kohtauksille lavastuksen liikuteltavuuden ansiosta – toimii.
Valaistusmestari Marko Etelärinteen valosuunnittelu ja toteutus antavat kohtauksille visuaaliset mahdollisuudet valoilla värjäämiseen ja leikkimiseen, vaikka raakalauta ei ole paras ”ponnahduspinta”. Valomaailman toteutus saa lavan elämään, kuten myös projisoinnit ovat tukemassa kohtausten sanomaa ja tietyllä tavalla suurentamassa näyttämönäkymää. Tuotannon äänimaailma on Jussi Heiskasen käsialaa – hyvin soivaa.
Näytelmän puvustus on Sari Kirjavaisen – kontrastia nähdään eri kohtausten pukumaailmassa, ja niin pitääkin olla. Vaatteita on todella paljon ja vaihdot ovat nopeita. Myös pukijalla on iso työ, kun itsekin on välillä näyttämöllä roolissa. Tarpeisto on Mirja Ryytyn toteuttamaa ja se seuraa puvustuksen ja lavastuksen maailmaa. Miia Immosen toteuttamat kampaukset ja maskit mukailevat roolihenkilöiden luonnetta.
Hyvä työryhmä arvostaa, luottaa jäseniinsä, antaa tilaa niin, että jokainen saa tehdä jotakin – päämäärä on yhteinen. Varkauden Teatterin Mielensäpahoittaja-mussikaali osoittaa vahvasti ja ilmeikkäästi tehdyn tuotannon koskettavuuden. On tehty juuri oman näköinen toteutus.
Retki Mielensäpahoittajan maailmaan on vauhdikas ja ratkiriemukkaan hauska – on paljon musiikkia, tanssia ja paljetteja – pohjavire on hyvin positiivinen. Mutta samalla retki on ajankohtainen ja pohdiskeleva, pinnan alla on asiaa, tuoden esiin kipeitäkin asioita ja elämänarvojen merkityksen – koskettaen eri-ikäistä katsojaa. Oman elämänsä ”mielensä pahoittajat” voivat saada uutta näkökulmaa. Jokainen katsoja saa omasta näkökulmastaan tarkastella tilanteita, esille nousevia teemoja ja niiden merkityksiä.
Mielensäpahoittaja-mussikaali on suurten tunnekontrastien näytelmä, joka kannattaa ottaa vastaan avoimin mielin. Kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin.
Luin äskettäin artikkelin, jossa oli suomalaisen teatterimaailman ammattilaisen, Miko Jaakkolan lausumaa. Haluan lainata tähän loppuun muutaman hänen ajatuksensa:
”Teatteri ja taide tarjoavat turvallisen tilan kohdata uusia asioita ja lisäävät ymmärrystä eri ilmiöistä. Ne antavat luvan tuntea myös niitä tunteita, joille ei vielä ole sanoja. Teatteri resonoi syvällä mielemme ja sielumme pohjukoissa sekä yhteiskuntamme ytimessä rakentamassa identiteettiämme. Teatteri ja taide ovat ihmisyytemme turvaverkko.”
Tuota turvaverkkoa oli mainiosti osoittamassa näytelmän muutamista biiseistä koottu loppupotpuri, jonka ajan täpötäysi ensi-iltakatsomo seisaaltaan osoitti arvostustaan Varkauden Teatterin ammattitaidolle.
Vesa Moilanen