Ljubljanasta jatkoin matkaa hieman vilkkaampaan Zagrebiin, Kroatian pääkaupunkiin. Etsiessäni hostellia vaihtoehtoja oli kaksi: joko hostelli joka on tarkoitettu ryyppäjäisiä varten tai ei. Valitsin sitten hostellin, mikä olisi hieman rauhallisempi. Ilmeisesti Kroatiassa pidetään alkoholin mausta, sillä yhden hostellin kuvauksessa luki jotakuinkin niin, että ”biletämme täällä koko ajan, jos tulit tänne vain nukkumaan, etsi toinen paikka”. Tämä oli mun mielestä aika huvittavasti sanottu.
Hostellissa oli respa ja baari vierekkäin. Jos halusit respassa asioida kuuden jälkeen illalla, sait huutaa, jotta sinut kuullaan musiikin yli. Hostellin aulassa myös röökattiin. Olin siis lievästi epäonnistunut rauhallisen hostellin valinnassa. Onneksi huoneessa oli hiljaista nukkua.
Käveltyäni kaupungin nähtävyyksiä läpi, mieleeni jäi eritoten Zagrebin kasvitieteellinen puutarha, mikä sijaitsee ihan keskustassa, ilman pääsymaksua. Oikeana aikana vierailtuna on paikka varmasti kukoistava. Eikä se huono ollut nytkään.
Särkyneiden suhteiden museo on paikka, minne ihmiset ympäri maailmaa lähettävät esineitä, mitkä muistuttavat heitä heidän särkyneistä suhteista. Esineeseen on rinnastettu aina tarina. Tarinoita aina urheilukrääsästä, mitkä muistuttavat poikaystävistä siihen, kun nainen oli pilkkonut varttavasten siihen tarkoitukseen ostetulla kirveellä entisen poikaystävänsä huonekalut, kun hän oli matkoilla. Toisille paikka otti hieman kovemmin tunteisiin, sillä yksi rouvashenkilö valutti kyyneleitä koko kierroksen ajan. Huomasin myös, että useimmiten tarina oli naispuolisen henkilön jättämä. Miehet on sikoja.
Myöhemmin asiaa Budapestista.