Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous on vedonnut paikallisen kulttuuriperinnön säilymisen puolesta. Kotiseutuarkistoja, paikallismuseoita, seurantaloja ja kulttuurimaisemia ylläpidetään suurelta osin vapaaehtoisvoimin, mutta työ jää usein syrjään kansallisesta huomiosta. Paikallistoimijat tarvitsevat arvostusta ja tukea tärkeään tehtäväänsä.
”Uhkaako meitä yhteisöllinen muistisairaus?
Nykyisenkaltaisena kriisiaikana kulttuuriperinnön arvo korostuu: huomaamme selvemmin, mitä me haluamme säilyttää ja puolustaa. Paikallista kulttuuriperintöä ylläpitävät monesti vapaaehtoiset, pienin resurssein ja suurella sydämellä. Tämä työ jää syrjään kansallisesta katseesta. Niin ei tulisi olla.
Naapurustoilla ja kortteleilla, kylillä ja kaupunginosilla, kunnilla ja kaupungeilla on omat muistonsa ja oma muistinsa. Paikallinen muisti elää rakennuksissa ja esineissä, perinteissä ja tapahtumissa, valokuvissa ja asiakirjoissa. Se kertoo, kuinka eteenpäin on menty ja vaikeuksista selvitty yhdessä.
Perhepiirissä heräämme monesti vasta liian myöhään huomaamaan menneisyyden arvon. Historia alkaa usein kiinnostaa vasta aikuisiässä. Silloin esineiden tarinoita tai valokuvien henkilöitä ei ehkä enää tunneta eikä ole ketään keneltä kysyä.
Paikallisen kulttuuriperinnön säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi kotiseutuarkistoja, paikallismuseoita, seurantaloja ja kulttuurimaisemia hoidetaan pääasiassa vapaaehtoisvoimin, rakkaudesta kotiseutuun. Meillä kaikilla, erityisesti poliittisilla päätöksentekijöillä, täytyy olla ymmärrystä säilyttää monimuotoista suomalaista kulttuuriperintöä kattavasti ja tasapuolisesti. Paikallistoimijat tarvitsevat arvostusta ja tukea tähän tärkeään tehtävään.
Paikallinen kulttuuriperintö vahvistaa paikallista identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen kautta hahmotamme omaa paikkaamme sukupolvien ketjussa ja tämän päivän maailmassa. Kulttuuriperintö lisää myös hyvinvointia, viihtyvyyttä ja sitä kautta paikallista elinvoimaa. Siksi on tärkeää turvata kulttuuriperinnön säilyminen ja luoda ihmisille konkreettisia osallistumismahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan.
Ilman laaja-alaista paikallista kulttuuriperintöä meitä uhkaa yhteisöllinen muistisairaus. Kolmannen sektorin toimijat tarjoavat siihen tehokkaan ennalta ehkäisevän lääkkeen.”
