Ympyröitä, spiraaleja ja kiehkuroita. Nämäkin aiheet seikkailevat Sinikka Vestin teoksissa Museokeskus Konstin toisen kerroksen Kirppugalleriassa Varkaudessa. Esillä on valikoima vuosilta 2014-2025. Näyttely on esillä 8.10-14.12.2025. Saatat arvata salanimen takana olevan tekijän!
– Olen saanut nähdä taidetta työni puolesta yli 20 vuotta. Omaan tekemiseeni aineksia antaa nykytaiteen lisäksi taiteen historia. Antiikkia ja antiikin hahmoja olen modernisoinut tähän päivään, aikakausi innostaa, hän kertoo.
– Pronssivalukursseista 2000-luvun taitteessa alkanut tekeminen on johtanut keraamisiin veistoksiin, mikä tarkoittaa oksideilla käsiteltyjä ja lasitettuja saviteoksia. Nykyisin tavoite on kokeilla tekemistä epätyypillisillä materiaaleilla ja yhdistelmätekniikoilla. Jos maalaan, tuloksena on vähintään mielenmaisema, ei mitään todellisesta maailmasta. Vaikka luonto se on mikä tulee esikuvaksi. Teen mitä teen, unohtamatta leikkimielisyyttä, visuaalisuutta ja esteettistä kokemusta.
Sinikka Vest kuuluu sisäsavolaiseen visuaalisten alojen yhdistykseen eli Suonenjoen Taideseura ry:hyn.
– Kuopion korttelimuseon kesäkahvilassa oli tänä kesänä esillä Lemmenmajoja ja muita näkymiä Kuopiosta. Muita solonäyttelyitä lähivuosina ovat olleet Puijon sairaalan vitriininäyttelyt 2020 ja 2023 sekä tulossa oleva näyttely 2026. Näköaloja Paratiisiin Taidemuseo Eemilin lasiterassilla oli yhdessä Lala Luotosenkosken kanssa kesällä 2024 sekä samana vuonna KAMUT Lapinlahden Aniarassa yhdessä Päivi Bergqvistin kanssa.
– Jurytetyistä yhteisnäyttelyistä olen osallistunut esimerkiksi Pohjois-Savon Kuvataideseurojen näyttelyihin Lapinlahdella 2014 (Lapinlahden Taidemuseossa) ja vuosina 2019, 2021, 2022, 2023,2024, 2025 Pappilan kivinavetassa Lapinlahdella. Viimeisimpiä yhteisnäyttelyitä ovat myös Suonenjoen Taideseura ry:n kesä- ja vuosinäyttelyt 2024 ja 2025 ja Pieksämäen Kuvataideseura ry:n 58. jurytetty vuosinäyttely 2025. Kirppugalleriassa on mukana välähdyksiä näistä lähivuosien näyttelyistä.
– Mistä ideoin? Vaikkapa viikkolehden Nivea-mainoksesta, josta saatu naisen asento toistuu veistoksessani Hair, työnimeltä Tukka tuulessa vuodelta 2014. Lasitteesta tuli liian paksu joten nykyinen pinta on hiekkapuhalluksen jäljiltä antiikkinen, vähintään! Useasti toistamani puolikaaren muoto – tässä rintakuvan hartiaosa – löytyy ensimmäisen kerran musiikkiin liittyvässä veistoksessa Queen (2018), joka on kunnianosoitus David Bowien albumin Heroes (1977) nimikappaleelle. Shakkilauta on uusi lisäys kommentoiden rakkauden arvaamattomuutta. Puolikaari ovaali on myös Unelmia, jonka pinnassa on lempiteemani spiraali, kiehkuroita pitää olla.
Matkat Italiaan vaikuttavat pitkään. Antiikin kohteista hänen ottamansa kuvat elävät uusina merkityksinä pleksille ja puulle tehdyissä maalauksissa, joiden pohjana on kuvansiirto ja väripigmentit. Pylväät ovat yleensä pyöreitä tai kantikkaita, joka suunnalta katsottavia, hänelle ne ovat puolikaarenmuotoisia, kohokuvamaisia mutta silti pystyssä pysyviä teoksia.
– Näyttelyn parin isomman maalauksen aiheena oli talvinen tylsistyminen. Tarkemmin ajateltuna kaikki oli hyvin ja näkymät omenapuihin synnyttivät kaksi näkymää, kesän odotuksen (Waiting 2023-2024) ja kesän hahmon renessanssin henkeen (Summer 2024), Sinikka Vest toteaa.
Äänihaastattelussa kuvataiteilija Sinikka Vest
