Varkauden Teatterin ”Joulupotkuri” luisti hyvin ja viihdytti

Spread the love

Ihan ensin kysyn – vaikkapa itseltäni. Mahtaako maastamme löytyä vastaavaa teatteritaloa, jossa erikseen palkatun orkesterin/ammattimuusikkojen lisäksi löytyy sellainen määrä osaavaa henkilökuntaa musiikillisesti tuottamaan ja tuomaan parrasvaloihin sellaista esitystä kuin Varkauden Teatterin Joulupotkuri oli ensi-illassaan.

Koko näyttämö tulvi katsomolle joulualustunnelmaa sellaisella taidolla, että oli ilo olla kokemassa. Ja tuntui siltä, että estradilla ollut esiintyjäjoukko suorastaan nautti, saadessaan yhteisesti tuoda teatteritaidetta musiikin välityksellä. Joulupotkuri on show, jonka tähtiesiintyjänä loisti tangokuningatar Tiina Räsänen.

Näyttämöllä oli teatterin näyttelijäkaarti vahvistettuna muutamalla musikaalisella kaverilla teatterin omasta henkilökunnasta ja toisena vierailevana tähtenä kitaravirtuoosi Anssi Huotari. Hyvän matkaa toistakymmentä soittajaa/laulajaa samanaikaisesti näyttämöllä – bändissä olivat soittamassa ja laulamassa Jussi Immonen, Jani Jeulonen, Pekka Johansson, Isa Lindgren-Backman, Jukka-Pekka Löhönen, Pietari Pentikäinen, Tiina Ruutiainen, Saara Saastamoinen, Marja Sundgrén, Ville-Veikko Valtanen ja kapellimestarina Sami Ruutiainen. Ja nyt tuntuu siltä, että nimilistasta voi jäädä joku nimi pois, siksi paljon täynnä lava oli esiintyjiä. Ja niin – tietysti joulupukki, joka välijuonnoillaan ja sutkautuksillaan johdatteli shown musiikillista antia eteenpäin. Työryhmän tekemä lavastus on tuomassa esiin jouluista tunnelmaa hyvin, ei prameilevasti esille.

Tuotannon maskeeraukset ja kampaukset ovat Miia Immosen, tarpeiston on valmistanut Mirja Ryytty, valot ovat Marko Etelärinteen ja äänimaailma Jussi Heiskasen. Ja olipa onnekasta, että näytöksen väliaikakahvituksen aikana oli mahdollisuus tavata Tampereen suunnalta näytöstä katsomaan saapunut valo- ja äänisuunnittelija Janne Auvinen, joka ”pystypeukutti” tuotannon valo- ja äänimaailmalle. Ehkä jonkun kuulijan mielestä äänimaailma oli paikoitellen liiankin voimakasta, mutta katsomo kokonaisuudessaan antaa isot haasteet, jotta volyymi olisi kohdillaan katsomon jokaiselle paikalle.

Teatteritalon henkilökunnan musiikillisesta osaamisesta oli osoituksensa instrumenttivalikoima: kosketinsoittimet, kitarat, basso, ukulelet, sello, harmonikka, saksofoni, rummut ja muut rytmisoittimet. Monta tuttua joulumusiikkia oli mukana. Ei koko settilistaa läpi, mutta muutama poiminta: Walking in the air – Tiina Räsänen laulamassa, koskettimissa Sami Ruutianen ja kitarassa Anssi Huotari – todellista avaruusmaisemaa musiikillisesti. Jope Ruonansuun Pakollinen joulu – erilainen joululaulu, jonka tulkitsi Pekka Johansson, J. Karjalaisen Joulupukin töissä, Juice Leskisen Jouluvirsi Ville-Veikko Valtasen tulkintana, Happy Chrismas (War is over) Saara Saastamoisen tulkitsemana – ja useissa biiseissä kuoro ansiokkaasti mukana äänissä. Otan varsinaisesta settilistasta vielä yhden – Run Rudolh run – siinä Pietari Pentikäinen oli varsinainen ”rokkikukko notkeine lanteineen”.

Kun joulupukki ilmoitti, että nyt tulee viimeinen biisi – oliko se siinä? Ei ollut. Tuli sellainen biisi, joka sai katsomon ihan riehaantumaan – oli sellaista rytmiä ja menoa. Ylimääräisenä ilahdutettiin teatteriyleisöä kappaleella, jota en siinä hetkessä osannut tunnistaa, vaikka niin tutusta kappaleesta oli kysymys. Olin ilmeisesti jo hurmoksessa jo kuullusta. Ja toisaalta – kyseessä oli Jussi Immosen sovittama ja sanoittama kappale työnimeltään Joulupukin säkit. Niin – ja paljastettakoon kuitenkin, että kyseessä oli ”siniset mokkakengät” Blue Suede Shoes, legendaarinen rokkiklassikko.

Joulupotkuri ja sen kyyti on mahdollisuus kokea  vielä joulukuussa, viimeinen esitys on 14.12. KKK – kannattaa käydä kokemassa.

Vesa Moilanen

Jätä kommentti