Kun kaikki maksaa enemmän kuin mihin on varaa, syntyy tilanne arjen kohtuuttomuudesta. Kiukku kasvaa samaan tahtiin hintojen kanssa, oman käden oikeus tulee vallitsevaksi käytännöksi, moraali voi antaa periksi, tehdään vilunkia ja suhteet kiristyvät milanolaisperheessä ja ympäröivässä yhteisössä.
Italialainen yhteiskuntakriittinen ja satiirinen näytelmäkirjailija, Nobel-palkittu Dario Fo kirjoitti näytelmätekstin vuonna 1974 ja teksti elää ja on ajankohtainen myös nyky-yhteiskunnassa. Varkauden Teatterin syysnäytäntökauden toinen ensi-ilta Näillä palkoilla ei makseta! osoitti, että näytelmän vakava asiasisältö antaa katsojalle paljolti aihetta pohdintaan, mutta teatterin tarinankertojien ja koko tuotannon kautta siitä muodostuu tragikomedia ja lopulta nautinnollisen hauska farssikomedia. Sen suomennos on vuodelta 2012, suomentajana Liisa Ryömä. Ohjaajana Varkauden Teatterin tuotannossa on teatterinjohtaja Juha Vuorinen.
Näytelmän keskiössä on milanolaiskoti. Juonesta ja tapahtumien käänteistä ei tohdi paljoa paljastaa, jotta jokainen katsoja saa kokea ja elää tarinankerronnan mukana. Sen verran kuitenkin, että rouvat tekevät kauppareissuja, on ”muovipussishow”, ”hysteerinen raskaus”, miltä maistuisi linnunsiemenkeitto, on salailua, on yllätyksiä, väärinkäsityksiä, koomisia käänteitä, harhaan johtavia toimintoja, kätkemisoperaatioita, tapahtumat lähtevät vyörymään, kaaoksen kiemurat menevät absurdeiksi.
Näillä palkoilla ei makseta! on tekstivetoinen näytelmä, jossa asetutaan arkielämän asioiden tasolle, puhutaan rahan niukkuudesta, työläisten asioista, kapinahengestä, lakkoilusta ja EU-avustuksista. Varkauden Teatterin tuotannossa tekstiä on osittain muokattu, jotta sisältö kielellisesti ja kulttuurierollisesti ei jättäisi katsojalle kysymysmerkkejä.
Mamma mia! Mikä meno ja meininki. Näytelmässä on vauhtia ja energiaa, mutta väliin myös pysähtynyt hiljaisuuden hetki – oiva tehokeino, rytmitys toimii esityksessä kaikin tavoin. Näyttelijöille rikkaat roolihahmot antavat mainion mahdollisuuden kerrontaan.
Muutaman vuoden jälkeen Eeva Aitta (Antonia) on keskeisessä roolissa hyvin temperamenttisena, osittain alistajaluonteisena, lankoja vetelevänä tahtonaisena, touhukkaana, liukasliikkeisenä ja aidon tuntuisesti vauhdikkaasti asioita junailemassa eteenpäin, myös luikuria lasketellen – räiskyvää ja voimakasta ilmaisua.
Antonian puoliso (Giuseppe) Ville-Veikko Valtanen, on umpirehellinen moralistinen perusmies, työläinen, josta kyllä tilanteen niin vaatiessa löytyy myös sähäkkää temperamenttia ja pilkettä silmäkulmassa. Hän on oikeamielisyyttä ja heikompaa puolustava duunari. Näytelmässä tämä aviopari on ajoittain kuin räjähtävä tulivuori, mutta toisaalta hetkellisesti tunteensa esille nostava kaksikko.
Toisena työläisenä on Pekka Johansson (Luigi), joka on työtoveriaan enempi poliittisesti suuntautunut ja häneen tavallaan uppoutuu kaikki, mikä muka on tapahtunut. Mielenkiintoinen persoona.
Antonian velmuilun apulaisena on ajoittain hätääntynyt pätkätyöläinen Margherita, roolissa Saara Saastamoinen. Useita eri henkilöhahmoja tuo näkyville Pietari Pentikäinen, joka syöksyilee paikalle milloin mistäkin. Aika ajoin näytelmän tapahtumavyyhdissä ovat mukana Jussi Immonen ja Tiina Ruutiainen.
Mitä nyt? Kuvassa vasemmalta: Eeva Aitta ja Saara Saastamoinen. (Kuva: Petteri Aartolahti)
Näyttämökuvat ja puvut eivät vaihdu toistuvasti. Roolivaihtoja on vain yhdellä näyttelijällä, mutta oman kiireensä ja tarkkuutensa vaati tuotannon erittäin runsas tarpeisto, rekvisiitta. Vaikka näytelmän asiasisällössä on pulaa tavaroista, niin tarpeiston puolella sitä on valtavasti. Haasteellisen tarpeiston on suunnitellut Mirja Ryytty. Ideoita on tarvittu, jotta kaikki osaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja myös ”teatterintaikaa” on tarvittu. Ja on oma ”taiteenlajinsa” näyttelijöillä, löytää eri kohtauksien tarpeistot oikeaan aikaan ja suoriutua niiden kanssa framille. Näillä palkoilla ei makseta! on paljolti myös tarpeistonvalmistajien ja tarpeistonhoitajan näytelmä.
Sami Härkösen luoma lavastus on oivallisen mielenkiintoinen. Näyttämö on rajattu eri tasoihin – olohuoneessa on paikallista ilmettä vaatimattomuudessaan, olohuoneen edessä on katu, näyttämön takaa näkyy kaupunkitunnelmaa. Erittäin maukkaasti on ideoitu lavastusta siten, että se myös rikkoo näyttämön ja katsomon välisen rajan – esimerkiksi pyykit naruilla kuivumassa ja säkkirivistö näyttämön ulkopuolella. Teatteritalon tilaa käytetään muutoinkin tehokkaasti ilmentämään tapahtumamiljöötä myös kohtausten eteenpäin viemisessä, lähelle katsojaa. Ilahduin suuresti.
Näytelmän puvustuksessa on tuotu mielenkiintoisia näkymiä. Ihan aidon tuntuisesti lavalle asteli muun muassa italialaisasuinen poliisi. Puvustus on Sari Kirjavaisen suunnittelemaa, valaistus Marko Etelärinteen, äänisuunnittelu Jussi Heiskasen, kampaukset ja maskeeraukset Miia Immosen.
Näillä palkoilla ei makseta! on yksi Dario Fon tunnetuimmista teoksista ja se käsittelee oivaltavan humoristisesti epäoikeudenmukaisuuksia, joita tavallinen kansalainen kohtaa. Näytelmä on satiirinen, hyvin yhteiskuntakriittinen, protesti kallistuvia hintoja kohtaan, valveuttaa pohtimaan ja puhuu pienen ihmisen puolesta yksilön selviytymiskamppailussa.
Kuitenkin se kutkuttaa sopivasti nauruhermoja, hulvatonta vauhtifarssia on ilo katsella, koska tapahtumat tulevat tunnistettavan lähelle. Riemukas ja sotkuinen tapahtumien vyöry juonikiemuroineen vie mukanaan. Sen aisti ensi-iltayleisön useasti toistuvasta naurunremakasta.
Vakavasta aiheestaan huolimatta näytelmä ei siis ole synkkää katsottavaa, vaan se on toteutettu hauskalla ja varmalla otteella asiasisältöä hukkaamatta. Hankalillekin asioille nauraminen on helpottavaa ja vapauttavaa arjen melskeistä ja murheista.
Ja vielä – näytelmän loppukohtaus. Kaiken melskeen ja sekasorron jälkeen – hyvin seesteinen, pysäyttävä ja puhutteleva. Pohdintaa – voisiko maailma olla jotenkin parempi ja voisimmeko entistä paremmin ottaa toinen toisemme huomioiduiksi.
Vesa Moilanen