FinFamin alue- ja kuntavaalitavoitteiden avulla vahvistetaan mielenterveysomaisten terveyttä ja hyvinvointia. Jos emme pidä huolta myös psyykkisesti sairastuneen läheisistä, sairastuneita voi olla tulevaisuudessa useampi.
Mielenterveyden häiriöt koskettavat jossain elämän vaiheessa noin puolta suomalaisista. Joka vuosi noin 20–25 prosenttia suomalaisista sairastaa mielenterveyden häiriötä. Sairastuneen ympärillä on aina myös läheisiä, joiden hyvinvointiin psyykkinen oireilu vaikuttaa. Heitä kutsutaan mielenterveysomaisiksi.
Mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus, pirstoutuneisuus ja odottamisesta aiheutuva ongelmien syveneminen johtavat siihen, että erikoissairaanhoito kuormittuu ja hoitojonot ovat pitkiä. Sairastuneen läheiset kuvaavat mielenterveyspalveluita vaikeasti tavoitettaviksi ja palveluiden kokonaisprosessia lannistavaksi.
Mielenterveyspalveluiden saavuttamattomuus ja hoidon jatkuvuuden haasteet lisäävät merkittävästi läheisten kuormittumista. Ongelmallista on myös mielenterveysomaisille annettavan tuen puute sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Kun psyykkisesti sairastunut ei saa ajoissa apua, vastuu hänen hoidostaan kaatuu läheisten harteille. Moni läheinen uupuu raskaassa elämäntilanteessa.
Inhimillisten vaikutusten lisäksi mielenterveyden häiriöt aiheuttavat huomattavia taloudellisia kuluja. OECD:n arvion mukaan mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat noin 5 % BKT:stä ja jo ennen koronapandemiaa nämä kokonaiskustannukset Suomessa olivat noin 11 miljardia euroa. Kustannukset koostuvat palveluista, sosiaaliturvamenoista ja tuottavuuden laskusta johtuvista menetyksistä. Mielenterveyden häiriöt ovat suurin sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja.
Huomattavista kustannuksista huolimatta terveydenhuollon käyttömenoista vain 5 % on kohdistunut mielenterveyspalveluihin. Mielenterveyspalveluiden toimiala on vuosikymmenien aikana jäänyt jatkuvasti jälkeen siitä, mitä somaattisten sairauksien hoitoon on panostettu. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden resurssointi pitää saada samalle tasolle somaattisten sairauksien hoidon ja palveluiden kanssa.
Oikea-aikaisella ja tarpeenmukaisella hoidolla voidaan vähentää kalliita erikoissairaanhoidon kustannuksia. Esimerkiksi suuri osa niistä nuorista ja nuorista aikuisista, jotka nyt putoavat yhteiskunnasta sairaseläkkeelle, voitaisiin asianmukaisella hoidolla ja kuntoutuksella saada takaisin työelämään. Kyse on miljardien säästöpotentiaalista.
Palvelujärjestelmä ei tunnista mielenterveysomaisen tilannetta ja tuen tarvetta, ja vastaa huonosti heidän tarpeisiinsa. Mielenterveyskustannusten hillitsemiseksi tarvitaan myös järjestöjen kuten FinFamin tarjoamaa ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja varhaista tukea.
FinFamin alue- ja kuntavaalitavoitteiden avulla vahvistetaan mielenterveysomaisten terveyttä ja hyvinvointia
Hyvinvointialueilla voidaan edistää mielenterveysomaisten tilannetta ja palveluita monella tavalla. Seuraavassa FinFamin kokoamat alue- ja kuntavaalitavoitteet.
Psyykkisesti sairastunut saa tarpeenmukaista apua oikea-aikaisesti
Kun henkilöllä murtuu jalka, hän pääsee välittömästi hoitoon. Mielenterveyden häiriön kanssa lääkäriin pääsy voi kestää kuukausia.
Läheisiä kuormittaa kaikista eniten se, että sairastunut ei saa apua. Heikentyneen toimintakyvyn vuoksi niin hoitoon hakeutuminen kuin arjessa selviytyminen vaatii sairastuneen läheisiltä työtä ja vastuunottoa. FinFamin valtakunnallisen omaiskyselyn (2021) mukaan jopa 71 % vastaajista koki, että heidän vastuunsa sairastuneen läheisen hoidosta on kasvanut.
Alueelliset erot hoitoon pääsyssä, sairaalapaikkojen määrässä ja monipuolisten avohoitopalveluiden saatavuudessa vaihtelevat ja ne tulee tasata. Mielenterveyspalveluissa tulee edistää matalan kynnyksen, ennalta ehkäiseviä ja varhaisen tuen periaatteella toteutettavia palveluita, joissa huomioidaan myös psyykkisesti sairastuneen läheiset.
FinFami katsoo tarpeelliseksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon onnistuneen yhteistyön varmistamiseksi mielenterveysasiakkaalla tulee olla selkeä vastuuhenkilö, joka huolehtii kokonaisuuden toteutumisesta. Laadukkaaseen hoitoon kuuluu olennaisena osana myös läheisten tiedon ja tuen saannin varmistaminen.
Mielenterveysomaisten tuen tarve tunnistetaan ja he saavat tukea
Arviolta puoli miljoonaa suomalaista hoitaa psyykkisesti sairastunutta läheistään. Monet mielenterveysomaisista ovat jaksamisensa äärirajoilla. Pahimmillaan sairastuneiden läheiset voivat ajautua tilanteeseen, jossa he jäävät kokonaan ilman hengähdystaukoja. Tämä lisää mielenterveysomaisten omaa sairastumisriskiä, heistä lähes puolet on vaarassa sairastua itse.
Hyvinvointialueiden ehkäisevä ja ennakoiva työ edellyttää mielenterveysomaisten tilanteen ja tuen tarpeen tunnistamisen. Sairastuneen läheiset tulee ohjata omaa hyvinvointia vahvistavan keskustelu- ja vertaistuen piiriin.
Mielenterveysomaisten jaksamista tukevia sosiaali- ja terveyspalveluita on vahvistettava ja perheet tulee nähdä mielenterveystyön perusyksikkönä. Läheisten huomioiminen palveluissa on ehkäisevää mielenterveystyötä parhaimmillaan ja vahvistaa palveluiden oikea-aikaisuutta.
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat tunnistetaan, tunnustetaan ja he saavat tukea ajoissa
Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat ovat näkymätön ryhmä, joka tunnistetaan ja tunnustetaan hyvin huonosti asian vakavuuteen nähden. Arviolta joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma.
Masentuneiden vanhempien lapsista 60 % sairastuu alle 25-vuotiaana. Monesti vanhemman psyykkinen sairaus johtaa lapsen tai nuoren yksinäisyyteen, opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelma on myös yksi merkittävimmistä tekijöistä nuoren syrjäytymiselle.
Suurin osa lapsista ja nuorista kohdataan päivittäin varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Lasten ja nuorten hyvinvointi edellyttää uudenlaisia sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyörakenteita.
Tieto eri palveluista vaatii valveutuneisuutta, ja varsinkaan lapset eivät aina tiedä, mistä apua voi saada. Lapsiomainen, jonka vanhempi tai sisarus sairastaa psyykkisesti, tulee tunnistaa systemaattisesti mielenterveysasiakkaan hoidon ensikontaktissa ja perheen alaikäisten lasten turvallinen kehitys ja hyvinvointi on turvattava koko hoitosuhteen ajan. Lapselle tulee myös antaa ikätasolle sopiva ymmärrys läheisen psyykkisestä sairaudesta ja sen vaikutuksesta lapsen ja koko perheen elämään.
Lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien tukeminen ehkäisee vaikeuksien siirtymistä sukupolvelta toiselle. Hoidon suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa tulee huomioida myös lapset ja nuoret, joiden elämään läheisen psyykkinen sairaus vaikuttaa. He eivät saa ajautua huolenkantajiksi ja sairastuneen hoitajiksi.
Hyvinvointialueilla tulee olla mielenterveystaitoinen ja riittävä henkilöstö
Mielenterveystyö kuuluu kaikille työntekijöille. Monet hyvinvointialueen ammattilaiset työntekijät kohtaavat ihmisiä, joilla on psyykkistä kuormitusta tai he ovat mielenterveysomaisia.
Ammattilaisten osaamista on kehitettävä niin, että heidän kohdatessaan psyykkisesti sairastuneen, henkilö otetaan vakavasti ja ohjataan tarvittaessa jatkohoitoon. Henkilöstön tulee tunnistaa myös mielenterveysomaisten tuen tarve.
Ammattilaisten tulee vahvistaa koko perheen hyvinvointia ja ohjata tarvittaessa sairastuneen läheiset esimerkiksi FinFamin tuen piiriin.
FinFami tarjoaa ammattilaisille työkaluja ja menetelmiä läheisten tukemiseksi, mm. järjestön kehittämä mielenterveysomaisten palvelupolku vahvistaa läheisten tunnistamista palvelujärjestelmässä ja mahdollistaa heille oikea-aikaisen tuen. Mielenterveysomaisten palvelupolku auttaa lisäksi selkeyttämään rajapintoja julkisen sektorin palveluiden ja järjestötoiminnan välillä. Se on monistettavissa kaikille hyvinvointialueille.
Hyvinvointialueilta ja kunnilta tarvitaan riittävät resurssit mielenterveys-, päihde- ja perhetyöhön.
Järjestöjen tarjoama tuki on tärkeä ja näkyvä osa hyvinvointialueiden palvelukokonaisuutta
Julkiset palvelut eivät yksinään pysty vastaamaan lisääntyneeseen avun tarpeeseen. Avun turvaamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä ja järjestöjen tarjoamia palveluita. Sosiaali- ja terveysjärjestöt toimivat matalalla kynnyksellä ja auttavat vaikeassa tilanteessa eläviä.
Hyvinvointialueilla on eroja palvelutarpeissa ja resursseissa sekä palveluiden saatavuudessa. Joillakin alueilla sairastavuus ja väestön ikärakenne voivat vaikuttaa tarvittavien palvelujen määrään ja laatuun. Pitkät välimatkat, palveluiden keskittyminen kasvukeskuksiin ja huonot julkiset kulkuyhteydet vaikeuttavat palveluihin pääsyä.
Järjestöt pystyvät tarjoamaan tukea, johon muut mielenterveyspalvelut eivät kykene. Niiden toiminnassa hyvinvointia edistävät asiat ovat mm. kuuluminen ryhmään ja kuulluksi tuleminen sekä itsensä toteuttaminen, osallisuus ja avun saaminen.
Erittäin tärkeää ja vaikuttavaa toimintaa on vertaistuki, jonka tarjoama sosiaalinen tuki on merkittävä osa mielenterveystyötä. Mielenterveysomaiset saavat vertaistukea FinFamin toiminnasta.
Järjestöillä ja kokemusasiantuntijoilla tulee olla edustus niin organisaatio- kuin hallintorakenteissakin. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen lisää palveluiden asiakaslähtöisyyttä. On tärkeää, että järjestöt nivoutuvat osaksi palvelukokonaisuutta.