Väinölän kesä 2024 on ollut täynnä merkityksellisiä kohtaamisia. Ohjelmallista kesän kiitosjuhlaa vietettiin lauantaina 24.8. iltapäiväkahvien merkeissä Wäinölä Arteenalla. Samalla vietettiin myös tämän kesän ILOA NAIVISTIT Varkaudessa -näyttelyn päättäjäispäivää – 13. valtakunnallinen, hyvän mielen ja toivon naivistitaiteen näyttely on saanut runsain määrin kiitosta täynnä olevaa palautetta.
On saatu myös iloita kesän aikana ilmestyneestä kirjasta Väinölä – Talo koivujen katveessa – kirja kertoo Väinölän vaiheista 1915–2024.
Wäinölä Areenan kesä on ollut tapahtumarikas. Kesäteatteria keskelle Varkautta saatiin Savon Pariisin taidokkaasta esityksestä Lavalle, lamps, oli Kirsi Kunnaksen RUNO-olohuone, runo- ja maalauspajoja, keskusteluja, eri ryhmien vierailuja, Vekara-Varkaus-festivaaliviikon ohjelmatarjonnasta, Kalakukko-katujunan ajeluista ja useiden eri toimijoiden yhteisponnistuksena Wanhan Varkauden Taiteiden Yö.
Kiitosmielen vaikutus
Kiitosjuhlatilaisuus sisälsi nimensä mukaisesti runsain määrin kiitollisuuteen liittyvää asiaa – sielun syövereihin meneviä sanoja puheissa ja musiikissa Minja ja Taika Salmelan tulkinnoissa. Taidekeskus Väinölän galleristi Timo Hämäläinen pohti asiaa puheenvuorossaan todeten, että kiitollisella mielellä on hyvin kokonaisvaltainen ja iso merkitys ihmiselämään.
– Voisimmeko valita kiitollisen mielen, jos kiitollisuuden vastakohtana on vaikkapa katkeruus, joka on päässyt pujahtamaan sisälle jopa elämänasenteeksi – se voi myrkyttää ja sairastuttaa koko henkilön. Negatiivinen asenne voi todella mennä solutasolle asti ja tuottaa mitä ihmeellisimpiä juttuja.
– Kiitosmieli nujertaa ongelmat hyväksymällä ne osaksi elämää, ja voi odottaa, että mitähän mahtavaa tämänkin ongelman takana voisi olla odottamassa – elämän suunnanmuutosta kivun jälkeen. Miten tietyn tapahtuman yhteydessä reagoin, minkä polun valitsen tienhaarassa – katkeruutta aiheuttavan vai positiivisen polun. Valitsemmeko oikean polun vai kuljemmeko elämäntilanteiden mukana ulkoa ohjautuvana.
Timo Hämäläinen
Timo Hämäläinen totesi omassa elämässään useammankin kerran kamppailleensa tienhaarassa säilyttääkseen kiitollisen mielen elämää kohtaan ja nousta joka päivä uuteen aamuun kiitollisin mielin katselemaan maailman ihanuutta.
– Monesti sen eteen täytyy taistella, että on voimavaroja sukeltaa oman minuuden syövereihin. Silloin superapu negatiivisen mielenlaadun rantautumista vastaan on luja luottamus siihen, että kaikella mukavalla, jopa pahallakin on lopulta hyvä päämäärä jokaisen elämässä.
Hän myös tähdensi rakentavan luottamuksen merkitystä, kohdentaen sanojaan naivistitaiteilijoille, jotka jälleen kerran teoksillaan mahdollistivat upeilla teoksillaan kesänäyttelyn Väinölän sokkeloiseen, naivistiseen taloon.
– Te olette kuitenkin ehkä se tärkein lenkki tässä palapelissä. Ilman teitä ei olisi mitään.
Ilon kautta
Kiitollisuuden teemalla jatkettiin. Tokion-työmatkaltaan Helsinkiin laskeuduttuaan, myös työpalaverin merkeissä, Yhdysvaltain Seattleen kotiinsa matkalla ollut Timo ja Marja-Muusa Hämäläisen poika Lari Hämäläinen sai ajatuksen tulla tervehtimään vanhempiaan Varkauteen ja piti tilaisuudessa ajatuksia herättelevän, spontaanin ex-tempore puheenvuoron. Hän aloitti parituhatta vuotta vanhalla, roomalaisen filosofi Senecan sitaatilla: ”Kaikella on merkitystä, eikä sattumia ole. Ihmiselämän tarkoituksena on elää kokonainen elämä, kipuineen, suruineen, riemuineen ja rakkauksineen”.
Paikalla olleille hän esitti kiitollisuutensa siitä, että he ovat yhteisö hänen vanhempiensa elämässä – läsnä Väinölän arjessa – yhteisö on antanut suunnan ja merkityksen elämälle.
Lari Hämäläinen
Lari Hämäläinen myös kosketti teemaa isommasti – elämän kehitystä, sen tarkoitusta sekä ihailunsa vanhempiensa yritteliäisyyteen ja jaksamiseen. He ovat olleet roolimalleja pojalleen.
– Sodanjälkeisten sukupolvien läpi menevät arvet ihmiseen, on häpeää, käsittelemättömiä tunteita ja kipua. Poikana olen kokenut vanhemmissani hyvin vahvaa itseilmaisua, luomisen tarvetta, rohkeutta ja päämäärätietoisuutta läpi elämän. Kuitenkaan se ei ole ollut ilon kautta tekemistä. Kyllä siinä aika paljon meidän perheessämme on raivattu kivun kautta – ääripäät ovat kohdanneet.
Naivistisesta taiteesta ja kesänäyttelystä puhuttaessa Lari Hämäläinen totesi sen olevan tietynlainen symboli hänen vanhempiensa elämäntarinalle ja elämän tasapainoontumiselle.
– Voi olla luonnollinen, spontaani ja tehdä asioita ilon kautta.
Edellä olevan lauseen sanat kuvastavat hänen mielestään naivistista taidetta, jonka kanssa hänellä on ollut hyvin vähän tekemistä. Taidetta laajasti katsottaessa, hänen mielestään luominen aina lähtee kivusta, sielun arvista ja mestariteokset eivät ole tasapainoisten ihmisten tekemiä. On mestariteos sitten taidetta, yrityselämää tai muita elämän osa-alueita.
Puheenvuoronsa Lari Hämäläinen päätti Tommy Hellstenin sanoihin: ”Tee työtä kuin eläisit ikuisesti, rakasta kuin kuolisit tänään.”
Kiitollisuuden päiväkirja
Wäinölä Areena on ”pönötysvapaa alue” ja sen aisti erinomaisesti kiitosjuhlan aikana. Leppoisassa hengessä edettiin vuorovaikutteisesti. Parinkymmenen minuutin mittainen oli ”kulttuurikolmiottelu” emeritusprofessori Hannu Itkosen ja filosofian maisteri Helena Itkosen pitämänä. Alkuverryttelyn jälkeen testailtiin tietämystä Väinölän historiasta ja sitten oli päätteeksi yhteistä kuorolausuntaa.
Kuorolausuntaan johdatteli Helena Itkonen, ”mikkitelineenä” Hannu Itkonen.
Ja kiitollisuudella jatkettiin. Tänä keväänä kirjallisuusterapiaohjaajaksi valmistunut Marja-Muusa Hämäläinen totesi kiitollisuuden olevan ”elämän parhaita silmätippoja”. Ainahan aihetta kiitollisuuteen ei oivalleta, mutta kun sen huomaa, kannattaa kirjoittaa muistiin omaan kiitollisuuden päiväkirjaansa – mikään ajatus ei ole turhaa.
Marja-Muusa Hämäläinen kädessään lasipurkki, jonne kesän aikana Kirsi Kunnas Runo-olohuoneen aikana voi laittaa hyiä asioita konkreettisesti ja mielikuvituksella sanojen muodossa.
Kesän naivistinäyttelystä puhuttaessa hän totesi, että Varkaudessa on pystytty säilyttämään lempeä ote, naivistit kunnioittavat ja arvostavat toinen toisiaan – yhteishenki on hyvä.
Tilaisuuteen saapuneet naivistit esittäytymässä ja ilmaisemassa kuulijoille ”hyvät sanansa”.
Aurinkoinen ja tuulinen lauantaipäivä oli täynnä yhteistä kiitollisuutta. Täytekakkukahvit odottivat tilaisuuden päätteeksi. Ja Kalakukko-katujunakin lähti ajelulle Väinölän lähiseuduille.
