Taas tavattiin……

Spread the love

Kaksi vuotta sitten, vuonna 2022, tapasimme edellisen kerran, jolloin keskikoulun päättämisestä oli kulunut 60 vuotta. Silloin päätimme 21 osallistujan kesken, että seuraavat tapaamiset ovat kahden vuoden välein, sillä ikä tekee jo tepposiaan meillekin, vaikka tästä porukasta ei sitä uskoisikaan. Nyt meitä oli mukana 15, alun perin luokallamme keskikoulun päättäjiä oli vähän yli 30.

Tapaaminen oli sovittu vanhaan tapaan Ravintola Oscarin takkahuoneeseen ja siellä alkoikin iloinen puheenporina heti joukon kohdattua. Halausten ja tervehdysten jälkeen hiljennyimme kuuntelemaanTytti Härkösen erinomaista esitystä Varkauden museokeskus Konstista, mikä oli meistä monelle muualta tulleelle vielä tuntematon monitoimitalo. Tytti vastaili kysymyksiimme erilaisista aiheista, mitä mieliimme tuli esityksen jälkeen. Oli ilo kuunnella, mitä kaikkea Konsti tarjoaa kävijöilleen ja varmasti useimmat meistä suuntaakin askeleensa tutustumaan tähän hienoon kohteeseen. Nimi Konstikin on jo sinänsä houkutteleva.

Jatkoimme tapaamistamme takkahuoneessa, missä vietimme heti aluksi hiljaisen hetken edesmenneen musiikin opettajamme Pirkko Jalkasen muistolle. Hän oli tehnyt syvän vaikutuksen meistä useimpien elämään jo pelkällä olemuksellaan ja myös tuoden meille klassisen musiikin innostuksen opetuksellaan. Hän oli myös aikaisemmin osallistunut kokouksiimme.

Kokous jatkui sen jälkeen iloisissa merkeissä. Kertoilimme toisillemme, mitä kahden vuoden aikana oli tapahtunut. Työurat olivat jo monta vuotta sitten jääneet taakse ja eläkevuosista nautittu eri tavoilla. Monet ovat kierrelleet yhä maailman eri kolkkia nauttien täysin rinnoin maailman matkaajana olostaan, toiset taas viettäneet rauhallisempaa elämää kotipiirissä hoitaen lähimpään, puolisoaan, lastenlapsiaan ja ottaen osaa erilaisiin kulttuuritapahtumiin. Kukaan ei ollut paikalleen jäänyt, vaan toimintaa oli jokaisella.

Lähes kahdeksankymppisten elämään on ennättänyt mahtua jo paljon, monelle puolison menetyksen, sairastumisen ja omien kremppojen tulon, mutta niin paljon naurua ja iloista porinaa mahtui niihin muutamiin tunteihin, mitkä yhdessä vietimme, että olisi luullut paljon nuorempien olleen liikkeellä. Me emme unohda yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä jäi meihin yhteisten kouluvuosien ajalta, me olemme oppilaita Varkauden Yhteislyseon 5 A luokalta, vuodelta 1962 ja tapaamme taas kahden vuoden kuluttua, jolloin meistä kaikki ovat jo ikinuoria, iloisia 80-vuotiaita.

Paula Niittymäki

Jätä kommentti