Pönötysvapaa alue. Sitä todellakin oli Taidekeskus Väinölän pihapiirissä sijaitsevassa Wäinölä Areenassa vietetty Väinölä-rakennuksen 111-vuotisjuhla, rakennuksesta kertovan kirjan, ”Väinölä – talo koivujen katveessa” julkistaminen ja Taidekeskus Väinölän 25-vuotisjuhla. Täpötäydessä Wäinölä Areenassa vietettiin juhlahetkiä hyvin leppoisassa ja kotoisassa hengessä – myös taloon ja lähialueeseen liittyvien muisteloiden merkeissä.
Väinölän värikkäät vaiheet ovat olleet merkittävä osa niin varkautelaista ja päiviönsaarelaista paikalliskulttuuria kuin Suomen teollistumisen historiaa. Väinölä-teos tuo arvokkaan lisän paikalliseen kotiseututyön ja runsaasti kuvitetun teoksen toteutuksesta on vastannut työryhmä, jossa on niin tutkimusosaamista kuin kokemustietoakin. Kirjan toimitustyöstä ovat vastanneet emeritusprofessori Hannu Itkonen ja filosofian maisteri Helena Itkonen. Työryhmässä ovat toimineet lisäksi galleristi Timo Hämäläinen, kirjallisuus- ja sanataideohjaaja, taiteilija Marja-Muusa Hämäläinen, joka on toiminut teoksen graafisena suunnittelijana ja taittajana sekä erityisen paljon Varkauden asioita tutkinut päätoimittaja Antti Aho.
Ennen juhlatilaisuuden alkua Kalakukko-juhlajuna teki pari kierrosta Päiviönsaaressa, matkan superoppaana tienoot tunteva ja Väinölän naapurissa lapsuudessaan asunut Leila Holopainen sekä Hannu ja Helena Itkonen.
Kalakukko-juhlajuna lähdössä Väinölän pihamaalta, kuvassa vasemmalta: Leila Holopainen, Hannu Itkonen ja Helena Itkonen.
Juhlan avannut Timo Hämäläinen taustoitti tapahtumia, jotka johtivat Taidekeskus Väinölän omistajaksi ja miten polkupyörä vuosikymmeniä sitten oli edesauttamassa tapahtumien etenemistä. Kirjasta selviää, että miten. Paikkakunta merkkasi miehen. Puheenvuoronsa Hämäläinen päätti ystävänsä, Pellervo Takun kirjoittamalla runolla ”Väinölä”, joka alkoi: ”Neljännesvuosisata, siinäpä upeita vuosia” ja päättyi toivotukseen ”juhlikaatte tyytyväisinä!”
Timo Hämäläinen ja polkupyörä, joka merkkasi miehen.
Varkauden kaupungin ex-kaupunginjohtaja Matti Reijonen totesi, että ilmeisesti aika harva henkilö uskoi siihen, millaisiin mittasuhteisiin Varkaudessa päästään taiteen uran polulla. Hänen mukaansa Taidekeskus Väinölä on ollut joka suhteessa myönteinen yllätys.
Matti Reijonen
– Timo ja Marja-Muusa Hämäläinen ovat säännöllisesti pitäneet näyttelytoimintaa yllä, ovat kannustaneet taiteilijoita ja auttaneet heitä käytännön asioissa. He ovat jaksaneet puurtaa, on riittänyt pitkäjännitteisyyttä, sydäntä, innostusta ja kiinnostusta, hän sanoi ja jatkoi, että on todella iso asia, että Väinölä-teos on synnytetty.
– Te olette osanneet vetää oikeista naruista. Väinölässä on aina avoimet ovet, naivistinäyttelyt ovat saaneet erittäin suuren suosion kaupunkilaisten ja myös ulkopuolella asuvien mielestä.
Navitas Yrityspalveluiden toimitusjohtaja Jouko Laitinen toi tilaisuuteen Varkauden kaupungin tervehdyksen. Hän toi sanoissaan esiin, että Taidekeskus Väinölässä on onnistuneesti yhdistynyt taide ja yrityselämä.
Jouko Laitinen
– Molemmilla saroilla olette menestyneet ja erittäin tärkeää Varkauden kaupungin kannalta on matkailukohteena oleminen ja siihen liittyvät tapahtumat. Tällaista toivotaan kaupunkiin lisää ja toivottavasti innostatte nuoria jatkamaan tällä saralla – saamaan entistä enemmän vieraita tulemaan paikkakunnalle. Koska, ikävä kyllä, Varkaus on ”tuntematon suuruus” ja siihen tarvitaan teidän kaltaisianne rohkeita henkilöitä, hän totesi kohdentaessaan sanojaan Timo ja Marja-Muusa Hämäläisen suuntaan.
Taidekeskus Väinölällä ja Kirja-Varkaus ry:llä on vuosien mittaan ollut monenlaista yhteistyötä. Yhdistyksen puheenjohtaja Pirjo Nyyssönen mainitsi yhteistyön olleen todella vuorovaikutteista, konkreettista auttamista puolin ja toisin.
Pirjo Nyyssönen
– Ei voi myöskään unohtaa henkistä aspektia, joka on monesti ollut tukea, kannustusta ja ymmärrystä, hän sanoi ja luonnehti asiaa Pia Perkiön lauseilla: ”Avautuvien ovien kynnyksellä odottaa ilo. Sytytetään kaikki valot, aloitetaan juhla! Ystävyyden talossa ei kukaan ole vieras.”
Taidekeskus Väinölä ja Wäinölä Areena ovat kulttuurin eri muotojen kohtauspaikka – myös teatterin osalta. Ohjaaja, näyttelijä Iiris Salmela kertoi muiston kesän 1999 taidenäyttelystä Taidekeskus Väinölässä. Hän näki taulun nimeltään ”Pilvenpyytäjä”, joka kuvasi hänen elämäänsä siinä hetkessä todella vahvasti. Elämä kuljetti eteenpäin ja taulu jäi mieleen.
Iiris Salmela
– Teatteri on yhdessä tekemistä, ei tarvita taivaalle tähdenlentoja vaan tähtitaivas, jonne mahtuu miljoonia tähtiä. Se on mielestäni teatterintekemistä. Te, Timo ja Marja-Muusa, mahdollistatte tätä tähtitaivasta ja kaikkia taivaankappaleita, joita tarvitsemme.
Kirja
”Väinölä – talo koivujen katveessa” -kirjan valmistumisen vaiheista kertoivat Hannu ja Helena Itkonen – miksi ja miten historiateos tehtiin. Helena Itkonen nosti esiin syvämietteisen runon Jukka Parkkisen kirjasta ”Korppi ja korven veikot”. Runo kuuluu näin: ”Tärkeää on aina taide, siitä elon polun kaide.” Helenan lausumana kuultiin myös varkautelaislähtöisen Jukka Itkosen runo ”Kuusi ja siemen”. Jukka Itkosella oli aikanaan tärkeä paikka Taidekeskus Väinölässä.
Väinölä-teos sai käynnistymisensä puolisentoista vuotta sitten. Hannu Itkosen mukaan kirja valmistui aika lailla ”syöksysynnytyksellä”. Ja Marja-Muusa Hämäläinen sanoi, että kun pienikin idea saa siivet selkäänsä, siitä voi tulla kirja. Kirjan upeasta taitosta Marja-Muusalle kirjoittajat suuntasivat erityiskiitokset.
Kirjan työryhmän jäsenet, kuvassa oikealta: Timo Hämäläinen, Marja-Muusa Hämäläinen, Helena Itkonen ja Hannu Itkonen. Kirjan työryhmän jäsen Antti Aho ei ollut mahdollisuudessa olla paikalla.
– Yhden talon ympärille saattaa kertyä kaikenlaista, sen ympärillä on valtavat toimijaverkostot ja talossa on ollut monenlaista toimintaa. Kiinnostavaa on se, että talon käyttötarkoitukset ja toimijat ovat muuttuneet. Valtaosaltaan Väinölä oli asuinrakennus, sitten kulttuuritoimen paikka. Kulttuurityö ei rajoittunut pelkästään tähän taloon, vaan oli eräänlainen sydän tällä paikkakunnalla, liittyen kunnallisen kulttuuritoiminnan laajenemiseen. Talo palveli parhaalla mahdollisella tavalla kulttuuria tekeviä järjestöjä ja on äärettömän merkittävä paikka osana paikallishistoriaa, sanoi Hannu Itkonen, jonka mukaan 1910-luvussa Varkaudessa alkoi tapahtua tavattoman paljon erilaisia asioita. Kun A. Ahlström Osakeyhtiö tuli paikkakunnalle, se aloitti mittavat investoinnit.
Kirjassa kerrotaan ihmisten välisiä suhteita, teollisuuden ja arkkitehtuurin historiaa. Varkauden tehtaita ja teollisuusrakennuksia on kuvattu teollisuuden kauneimpina rakennuksina maassamme. Myös kaavoituksen historia tulee esiin.
– Jos katsotaan sitä, miten talot ovat, Tehtaan Hotelli ja Väinölä, ne ovat vinossa suhteessa siihen valtaväylään, jonka Ahlström rakensi sukunsa kunniaksi, Ahlströminkatuun. Ideana oli 1920-luvulla, että Varkaudesta tehdään kaupunki taideluomana.
Itkosen mukaan kaupungin kulttuuritoimiston tuleminen Väinölään 1980-luvulla oli omalta osaltaan säilyttämässä rakennusta, puhumattakaan siitä, mitä Timo Hämäläinen on tehnyt rakennuksesta huolehtimisen suhteen. Ennen talon ostamista hän ryömi talon alle tutkailemaan, että millaisessa kunnossa talo oli ja kannattaako se hankkia. Talo tuli Hämäläisen omistukseen vuonna 1999.
– Taidekeskus Väinölä on ollut kulttuuritoimintojen kannalta merkittävässä asemassa. Talo ei ole pelkästään näyttelytila, näyttelyiden lisäksi on järjestetty lukematon määrä erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. ”Väinölä – talo koivujen katveessa” -kirja on kunnianosoitus Väinölän nykyisille toimijoille ja myös niille asukkaille ja ihmisille, jotka ovat olleet tässä ympäristössä ja ovat osallistuneet kirjan tekemiseen. Ja kunnianosoitus myös niille taiteilijoille, jotka ovat olleet esillä näyttelyissä, Hannu Itkonen totesi.
Helena Itkosen mukaan kirjan valmistuminen on ollut todella yhteisöllinen projekti, jossa oli mukana melkein 20 kirjoittajaa – puhumattakaan kaikista niistä äänistä, jotka kuuluvat yli 30 haastattelun kautta. Muistelopyyntöihin oli vastattu myönteisesti, isommalti pyytämättä. Muisteloita saatiin ja kirjassa tallustellaan Väinölän menneisyydessä. Kirjan tekeminen oli lähtenyt kaikkinensa ilon pohjalta liikkeelle.
Kirjan takakannen tekstissä todetaan kirjan kuvaavan rakennuksen vaiheiden lisäksi myös itäsuomalaisen paikkakunnan muutoksia ja ihmisten aikaansaannoksia. Kirja tarjoaa luettavaa kaikille menneisyydestä ja kulttuurista, yhteisöistä ja kansalaisten elämänmenosta kiinnostuneille.
Ja lainaus kirjan lopputekstistä: ”Väinölä-rakennus on tuottanut historiansa aikana monenlaisia merkityksiä. Se, mistä suunnasta taloa on katsonut ja missä roolissa sisälle rakennukseen on astunut, on kerryttänyt erilaisia kokemuksia. Väinölä onkin jättänyt lähtemättömiä jälkiä ihmisten muistoihin. Väinölä on ollut ihmisten, kulttuurin ja taiteen koti eri aikoina ja samanaikaisesti.”
Arkkitehtuuri
Väinölä-rakennusta arkkitehdin silmin tarkasteli lapsuuden maisemistaan Lasse Kosunen. Ahlström-yhtiön rakennuttaman talon suunnittelijoista ei ole aivan täydellisen varmaa tietoa, mutta tiettävästi suunnittelu on tapahtunut Ivar ja Valter Thoménin piirtämänä. Lasse Kosusen mukaan talo on murroskauden työ, jugendin ja klassismin välivaiheen työ, jossa on aineksia molemmista tyylisuunnista. Lisäksi talossa on aineksia pitsihuvilasta, salmiakkikuviot yläikkunoissa.
Lasse Kosunen
– Talo on säilynyt tavattoman hyvin, se on säilyttänyt alkuperäisen karaktäärinsä. Kaupungissa on monenlaisia arvoja. Täällä Varkaudessa on hävinnyt minun lapsuudestani yli 20, 1800-luvulla ja ennen sotaa rakennettua taloa. Se on rakennushistoriallisesti valtava menetys. On onni, että Väinölälle on löytynyt uusi käyttö, joka sopii taloon tavattoman hyvin ja talo on säilynyt hyvässä kunnossa. Toivon, että viereinen hotellirakennus löytää mielekkään käytön. Yhtään ennen sotaa rakennettua taloa ei pitäisi Varkaudessa enää purkaa, hän sanoi.
Muisteloita
Pienen pojan mikrotason muisteloita Väinölän seudusta toi tilaisuuteen Tapio Kosunen. Lähettyviltä löytyi hyvä sisiliskolampi, käytiin porkkanavarkaissa ja seikkailtiin.
Tapio Kosunen (kuvassa oik.) kertomassa Väinölä-seikkailuista Hannu Itkoselle ja juhlayleisölle.
Sirkka Asikainen kertoi, millaista oli asua Väinölässä ja talon vintillä, ympäristössä asuvien muiden tyttöjen kanssa, oli niin sanottu turhamaisuusseura. Siellä pukeuduttiin äidin vanhoihin hepeneisiin, koristeltiin itseään äidin vanhoilla meikeillä. Turhamaisuusseurassa luovuus voitiin päästää kukkimaan.
Sirkka Asikainen (kuvassa oik.) kertomassa lapsuusajan asumisesta Väinölässä – seuranaan Wäinölä Areenalla Helena Itkonen.
”Väinölä – talo koivujen katveessa” -kirja kertoo muisteloita hyvin laajasti ja seikkaperäisesti. Väinölän juhlatilaisuuden muistelo-osuuden kruunasi Heli Sutinen kertoma tarina Väinölässä sijainneen kulttuuritoimiston arkistointitilasta. Keittiön nurkassa sijainneessa arkistointikaapissa oli linnunpesä.
Heli Sutinen
Tuon tarinan jälkeen siirryttiin kakkukahvien ja Väinölän maistuvien pariin.
