”Vilvoittavat Vedet” - ”Refreshing waters” – on nimenä Päivi Konttisen valokuva- ja runonäyttelyllä Varkaudessa Kinkamon Aallossa 18.6.–31.7. Näyttelyn avajaiset pidetään maanantaina 17.6. klo 17 ja näyttely on esillä kahvilan aukioloaikoina. Valokuvia ja runoja ripustetaan seinien lisäksi paljaan taivaan alle Kinkamon Aallon kesänäyttelyssä.
Päivi Konttisen luontokuvia täydentävät lämminhenkiset runot selviytymisestä, kiitollisuudesta ja elämänilosta. Näyttelyssä on esillä noin 25 valokuvaa ja runoa. Runot on käännetty myös englanniksi.
– Suurimman osan kuvista olen ottanut laiturilla märissä uikkareissa, joko kotirannassa Haijanvirralla tai Kinkamon Aallon saunailloissa, Päivi Konttinen sanoo.
Kuvat ovat olleet myös inspiraation lähteenä Konttisen kirjoittamille runoille.
– Runot selkeyttävät ajatuksia ja niiden kautta voi purkaa kaikenlaisia tunteita. Tähän ikään mennessä elämässä on ollut jo monenlaista. Vaikka tekstejäni on luettavissa lehdissä useana päivänä viikossa, on runojen tuominen ensimmäistä kertaa yleisön eteen yhtä paljastavaa kuin kävelisi alasti ihmisjoukkoon. Se ujostuttaa, Konttinen sanoo.
Valokuviin hän puolestaan tallentaa luonnossa näkemäänsä kauneutta ja ihmeellisyyttä, mikä opettaa näkemään elämässä myös muutakin hyvää.
– Kameralla voi rajata maisemasta ne ihan parhaimmat palat, toimittajana työskentelevä Konttinen sanoo.
Näyttelyssä esillä olevat asiat ovat löytyneet läheltä.
– Runot kuvaavat omia tai läheisteni tuntemuksia, luontokuvat ovat ihan tästä kotikulmilta Varkaudesta, kaikki on siis hyvin paikallista.
Silti monet näyttelyssä esillä olevat asiat voivat Konttisen mielestä olla myös universaaleja, kuten tunteet, niiden läpikäyminen ja vaikeuksista selviytyminen.
– Kuvaan ja kirjoitan hetkessä, silloin kun eteen avautuu kaunis usva iltayön suppailu-retkellä tai joku ajatus tulee mieleen kaupan kassajonossa.
Kinkamon Aalto ympäristöineen on Konttisen mielestä yksi Varkauden kauneimpia paikkoja ja hänelle myös monella tapaa tuttu vierailukohde.
– Mikäpä siis olisi parempi paikka ensimmäiselle näyttelylle. On suuri ilo ja kunnia päästä esille omien tekemistensä kanssa juuri siihen ympäristöön.
Konttista viehättää ajatus, että taide viedään ihmisten luo, paikkoihin, joissa he muutenkin ovat ja käyvät.
– Teokset joko pysäyttävät tai sitten eivät, siinä niiden mielenkiinto testataan.
Runot on kääntänyt englanniksi Konttisen tuttava, Melbournessa asuva Jaana Jokinen.
Taustaa
Kinkamon Aalto on vuosikymmenten jälkeen ollut avoinna kaikelle kansalle vuodesta 2018. Kinkamon vuonna 1939 valmistuneen päärakennuksen on suunnitellut Alvar Aallon toimisto alun alkaen A. Ahlström Oy:n virkamiesten viikonloppumajaksi. Huvila on ollut sen jälkeen yhtiön edustuskäytössä, kunnes se omistajanvaihdoksen myötä avattiin yleisölle joitain vuosia sitten.
Talonpoikainen asumisperinne näkyy rakennuksen avoimissa makuualkoveissa ja salin pitkässä pöydässä sen seinäpenkkineen. Salin kalusteissa yhdistyy myös harvinaisesti ajan funktionalismi keskiaikaan viittaaviin mielikuviin. Päärakennuksen alkuperäinen kalustus sekä valaisimet ovat Aino Aallon suunnittelemia ja osa kalusteista löytyy tiettävästi vain Kinkamosta.
Kinkamon Aallon toiminnasta vastaa Kinkamon Kinkerit Oy ja kiinteistön omistaa Jukka Leväinen.
Päivi Konttinen on 53-vuotias varkautelainen äiti, vaimo, toimittaja ja maaseutuyrittäjä. Kirjoittaminen on hänelle sekä työ että harrastus, samoin valokuvaaminen. Luovaa kirjoittamista hän on harrastanut säännöllisesti muutaman vuoden. Teinivuosien runoilukauden jälkeen hän on jälleen palannut niiden pariin.
Koulutukseltaan Konttinen on muun muassa metsätalousinsinööri yamk ja tradenomi yamk, perhehoitaja, nepsy-valmentaja sekä sieni- ja yrttineuvoja. Luonto tarjoaa hänelle monenlaista, niin luovuuden lähteen, hengen ja ruumiin ravintoa, virkistystä, kauneutta kuin myös monenlaista turvaa, niin henkistä kuin taloudellistakin. Kynän ja kameran lisäksi Konttisen kädessä pysyvät myös esimerkiksi pottiputki ja moottorisaha.
Kuvat: Päivi Konttinen
”Näissä aamuissa
varjoton valo.
Kivun koskettamat
löytävät rauhan
ja vilvoittavat vedet.”
”These mornings
have light without shadows.
Those touched by pain
find peace
and the refreshing waters soothe.”
”Joku päivä voi olla mustista mustin,
joku ihan tavallinen keskiviikko,
joku elokuun toinen.
Niin musta,
ettei jaksaisi muuta
kuin sateessa uida
ja kiivetä ylös auringonsiltaa,
sanoa sen ääneen
ja unohtaa saman tien.
Joku päivä voi olla,
ja huomenna jo paremmin. ”
”Peilautuvat taivaan värit,
niin kuin minä heijastun sinusta.
Sula rannassa laajenee.
Mustat siluetit
laskeutuvat jään sekaan
yksi kerrallaan.
Ja vielä syksylläkin
hänen veneensä on tyhjä.”