Taiteilija Johanna Ahon ”Adore adone – jumalunia”-näyttely AVA Galleriassa Varkaudessa tutkii maskuliinisuuden eri sävyjä marssittaen esiin sarjan isokokoisia sekatekniikkamaalauksia, linopainotöitä sekä ripauksen keramiikkaakin. Näyttely on esillä 16.6. saakka ke-la klo 14–18.
Pääasiassa kreikkalaisten jumalten, miehisten arkkityyppien, mukaan nimensä saaneet teokset leikittelevät symboliikalla ja estetiikalla, sekä tutkivat miehistä kehoa pintoina. Kehollisuus on antiikin ajoista lähtien kiehtonut taiteilijoita tuottamaan tuhansia teoksia. Kehon kauneus on estetiikallaan inspiroinut ihmistä aikakaudesta riippumatta ja ihanteiden vaihtuvuuttakin taideteoksiin vangiten.
– Tietyt estetiikan säännöt, kuten symmetrian vaistomainen puoleensavetävyys, tuntuvat kestävän vuosikymmenien välissä muuttumattomana, vaikka muuten maku ja ihanne vaihteleekin sekä yhteiskunnassa ilmenevien ulkonäkötrendien että yksilöllisten, osin genetiikankin määräämien, mieltymysten viidakossa. Lisäksi eri sukupuolet katsovat kehoa ja määrittävät ihannekehonsa hieman eri tavoin. Testosteronia tihkuva lihaskimppu toimintasankari onkin enemmän mieskatsetta (male gaze) miellyttämään kustomoitu kertomus miehen ihanneolemuksesta. Jos heteronaista, heteromiestä ja gay-miestä kehotettaisiin piirtämään omaa silmää miellyttävä miesvartalo ja miestyyppi, lopputulos luultavasti yllättäisi paljonkin painopisteillään ja erilaisuudellaan, Johanna Aho kiteyttää.
”Antinomia”
Tämä maskuliini teossarja on muhinut taiteilija Ahon päässä pitkään. Ahoa on kiinnostanut jo nuoresta saakka niin naiseuden kuin mieheydenkin sukupuoliset arkkityypit, joihin ympärillä oleva maailma meitä toisinaan pyrkii asettelemaan. Arkkityypit ovat löydettävissä niin antiikin jumaltaruista kuin kristillisen uskonnonkin kertomuksista, ja ne vaikuttavat meihin yhä tänäkin päivänä enemmän tai vähintään vähemmän.
Johanna Aholla oli myös teknisesti halu yhdistää erilaisia pintoja, piirtää esittävää, mutta sekoittaa sitä abstraktimman ilmaisun kanssa. Hänen näyttelyssään olevat työt ovat edelleen melko kokeellisia ja hakevia, mutta samalla tutkivat naiskatseen kautta miehen kehoa ja siihen liittyviä konnotaatioita. Millaista maskuliinisuutta on olemassa? Miten katsomme kehoa, jos sen ympärillä oleva symboliikka vaihtuu? Mitä keho meissä herättää?
”Helios”
– On myös, yhä tänä päivänäkin harvinaista, että naistaiteilija keskittyy kuvaamaan taiteessaan miehen kehollisuutta. Löytyy miestaiteilijoita, jotka piirtävät miehiä, löytyy naisia, jotka piirtävät sensuellia taidetta (naisia tai pariskuntia), mutta juurikaan etsinnästä huolimatta ei ole löytynyt toisia naistaiteilijoita, joilla olisi työstettynä isompia sarjoja aiheenaan kehollinen mies.
– Nainen piirtämässä mieskehoa saattaa jopa provosoida, ja tällöin se kutsuu tutkimaan ja kyseenalaistamaan mielemme varjoissa vaikuttavia vanhahtavia arvoja ja ajatuksia. Jos tällä hetkellä mieskeskeinen taide tuo mieleen ihmisille lähinnä Tom of Finlandin, jonka teokset kuitenkin ovat taas hyvin omanlaisiaan, on aikakin, että joku toinenkin taiteilija on tarttunut aihepiiriin, taiteilija Johanna Aho toteaa.
Äänihaastattelussa taiteilija Johanna Aho
