Valtiopäiväneuvos Kari Rajamäki on lähettänyt oikeuskansleri Tuomas Pöystille julkisen kantelun liittyen Varkauden ja Iisalmen perusterveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä koskevaan päätökseen ja esittää valtioneuvoston päätöksen kumoamista. Ohessa Rajamäen kantelu sanatarkasti perusteluineen kokonaisuudessaan:
”Valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöysti
PL 20
00023 VALTIONEUVOSTO
Arvoisa oikeuskansleri Tuomas Pöysti
Asia: Kantelu koskien kansalaisten turvallisuuteen ja terveyspalvelujen turvaamiseen liittyvien perusoikeuksien vaarantumista.
Esitän kunnioittavasti Varkauden ja Iisalmen perusterveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä koskevan valtioneuvoston päätöksen kumoamista perustuslain vastaisena ja väestön terveyttä vaarantavana sekä yhdenvertaisuuden ja kansanvaltaisen vaikuttamisen osalta kansalaisia eriarvoiseen asemaan asettavina. (Valtiosääntö/Perustuslaki 1.§, 2.§, 6.§ ja 19.§)
Pyydän oikeuskansleria arvioimaan myös toteutetun sote-uudistuksen ja siihen liittyvien vaikutusten perusoikeuksien mukaisuutta sekä ottamaan kantaa kuntien mahdollisuuksiin yleisen toimintavelvoitteensa puitteissa toimia asukkaittensa itsehallinnon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tilanteessa, jossa järjestämisvastuu sote-palveluista on lainsäädännöllä siirretty hyvinvointialueille.
Pohjoismaissa ihmisiä lähellä olevat palvelut rahoitetaan ensisijaisesti paikallishallinnon veropohjalla, jota täydennetään valtion rahoituksella. Pohjoismaiseen malliin ei ole koskaan kuulunut valtiovetoiset ja rahoitteiset lähipalvelut, kuten vanhuspalvelut. Olemme tähän ratkaisuun liittyen kuulleet varoituksia valtiontalouden saneeraamisen vaaroista tilanteessa, jossa valtion vastuisiin kuuluvat vaikkapa maanpuolustuksen, poliisin, rajavalvonnan ja puolustusvoimien tehtävien lisäksi sinne siirretään vanhuspalvelut. Kunnilla on vastuu ennaltaehkäisevästä toiminnasta, asumisesta, yhdyskuntatekniikasta, liikunnasta, kulttuurista ja ensi vuoden alusta työllisyydenhoidosta. Miten valtion talouden saneeraamisessa vanhuspalvelut, lastensuojelu ja päihdehuolto toteutuu alueellisesti ja taloudellisesti? Pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa erityisesti sosiaalitoimen palvelut, kuten kuntouttava työtoiminta, päihdehuolto, lastensuojelu ym. ovat tärkeitä ja ovat kuitenkin eri organisaatiossa.
Kunnilla on kuitenkin edelleen vastuu kuntalaisistaan ja tämä tulee ilmeisesti johtamaan tilanteisiin, joissa kunta haastaa HV-alueen, kun perustuslain mukaisia palveluja ei ole toteutettu.
Sote-menomme ovat pohjoismaista alhaisimmalla tasolla. Siirtyminen valtiovetoiseen ja rahoitteiseen maakuntapohjaiseen malliin ei lähtökohtaisesti mahdollista alueen kuntien toimintaa perusterveydenhuollon ja vanhuspalvelujen saavutettavuuden kohentamiseen. Mahdollisuuksia ei ole vaikuttaa terveyspalvelujärjestelmän potilasturvallisuuteen ja alueellisiin tarpeisiin. Hyvinvointialueet on valtiovarainministeriön ja hallituksen poliittisen painostuksen seurauksena tekemässä ratkaisuja, jotka eivät perustu hyvinvointialueen ja asukkaiden turvallisuuden tai tahdon edellyttämiin ratkaisuihin.
Hallitus eli valtioneuvosto valtiovarainministeriön täytäntöönpanolla päättää rahoitusratkaisujen myötä käytännössä sote-alueen palvelujärjestelmästä.
Pyydän selvittämään hyvinvointialuetta koskevan lainsäädännön ja kansanvaltaisuutta ja laissa määrättyä velvollisuutta koskevan vastuun toteutumista kansalaisten terveyspalvelujen ja turvallisuuden osalta. Kumoamalla vuoden 1972 kansanterveyslaki sote-lainsäädännön yhteydessä on selkeästi poistettu keskeinen kansanterveyslain perusta turvata asukkaiden asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumaton terveydenhuolto.
Pyydän myös selvittämään nyt päätettyjen toimenpiteiden perustuslain mukaisuus suhteessa kunnan asukkaiden itsehallintoon sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan toteutumista valtiovetoisessa sote-järjestelmässä. Peruskirjan 3 artiklassa määritellään itsehallinnon sisältö: ”Paikallinen itsehallinto tarkoittaa paikallisviranomaisten(=kuntien) oikeutta ja kelpoisuutta säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti”. Suomi on ratifioinut peruskirjan ilman varaumia. Peruskirjan periaatteita on sittemmin vahvistettu Euroopan Unionin subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteella.
Näiden periaatteiden lisäksi kunnalla on lain mukainen yleistoimivaltuutus, jonka perusteella ”Kunta hoitaa itsehallinnon itselleen ottamansa ja sille laissa säädetyt tehtävät”.
Marinin hallituksen hyväksymässä sote-lainsäädännössä ei ole kieltoa kunnan yleisen toimivaltuuden ulottamista myös sote-toimintoihin toisin kuin aiemmassa Sipilän hallituksen esityksessä, jonka perustuslakivaliokunta tältä osin totesi perustuslain vastaiseksi.
Perustuslain mukaan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Julkiselle vallalle asetettu velvoite koskee yhtä lailla valtiota kuin kuntia ja siten myös kuntapäättäjiä.
Perustuslain mukaan kunnan asukkaiden itsehallinnon periaatteeseen kuuluu, että kunnan tulee voida itse päättää tehtävistä, joita se itsehallintonsa nojalla ottaa hoidettavakseen.
Julkisoikeuden emeritus professori Teuvo Pohjolainen on 22.2.2022 antanut KTK:lle lausunnon koskien kuntien oikeutta tuottaa sosiaali- ja terveysalan palveluja asukkailleen. Selvityspyynnön toimeksiannon mukaan selvitys koskee kuntien oikeudellista asemaa tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla siten kuin hyvinvointialueita koskevassa laissa 611/2021 on säädetty.
Pohjolainen toteaa mm: ”Yleiseksi tulkinnaksi onkin muodostunut se, että perustuslain tasoisen tehtävien lailla säätämisen vaatimukseen on katsottu sisältyvän kunnan oikeus omilla päätöksillä ottaa itselleen tehtäviä, eikä kunnallista itsehallintoa voi olla ilman tätä oikeutta. Kunnallishallinnon kansanvaltaisuuden on katsottu edellyttävän sitä, että kunnat voivat päätöksillään ottaa hoidettavakseen kuntalaisten intressissä olevia asioita, jolloin kuntien tehtäviä ei voi rajata koskemaan vain lakisääteisiä tehtäviä.
Kaarlo Tuori on arvioinut perusteellisesti kunnallisen itsehallinnon merkitystä suhteessa kunnan hoitamiin tehtäviin. Kuten Tuori toteaa, kunnan itsehallinnollisen, yleisen toimialan rajoittamisen tulee voida tukeutua perustuslaillisiin näkökohtiin.
Tuori esittää kysymyksen: ”Estääkö jotain tehtävälohkoa järjestämisvastuun osoittaminen jollekin muulle taholle, kuten valtiolle tai vaikkapa välillisen julkishallinnon yksikölle, kuntaa ottamasta siihen kuuluvia tehtäviä itselleen itsehallinnollisen toimivaltansa nojalla”?
Nyt esillä olevan selvityksen kannalta kysymys voidaan pelkistää kysymykseen: estääkö sote-asioiden siirtäminen lailla hyvinvointialueille kuntaa sen jälkeen itsehallintonsa nojalla hoitamasta sote-tehtäviä kunnan alueella?
Perustuslain 19.3 §:n mukaan ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.” Sote-tehtävät perustuvat siten kylläkin perustuslakiin, mutta velvoite asian hoitamisesta on uskottu ”julkiselle vallalle” ei tietylle hallinnon organisaatiolle tai tasolle. Päinvastoin julkiselle vallalle asetettu velvoite koskee yhtä lailla valtiota kuin kuntiakin.
On siis perusteltua katsoa, että kunnat voivat itsehallinnollisen toimivaltansa nojalla ottaa itselleen sote-sääntelyn piiriin kuuluvia täydentäviä tehtäviä, mikäli yleistä toimialaa koskevat, perustuslaista tai EU-oikeudesta seuraavat edellytykset ja rajoitukset eivät tätä estä. Tällaisia esteitä voisivat olla esimerkiksi se, että tehtävä ei edistä asukkaiden hyvinvointia ja alueen elinvoimaa tai ei järjestä asukkaiden palveluja taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Näiden periaatteiden on katsottu olevan myös kunnan itsenäisen harkintavallan peruslähtökohta kunnan hoitaessa omaan tehtäväpiiriinsä kuuluvia tehtäviä.
HE 2/2024 esitys vahvistaa valtiovarainministeriön päätösvaltaa hyvinvointialueiden ohjauksessa heikentäen samalla alueellista ja kunnallista kansanvaltaa alueellisen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeiden ja ihmisten arjen turvallisuuden huomioon ottamista.
Pyydän oikeuskanslerin näkemystä siitä, mikä on kunnan oikeus ottaa itselleen asukkaittensa kannalta tärkeitä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä tilanteessa, jossa perustuslain takaamat oikeudet riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin eivät toteudu.
Toiminta rikkoo PerL:n 2.§:n perustaa: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen.”
Edelleen 6.§: ”Yhdenvertaisuus. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Hallituksen ajamat heikennykset alueiden perusterveydenhuollon ja myös kiireellisen avun palveluihin rikkovat törkeästi yhdenvertaisuuden toteutumista.
Valtiosäännön 19.§ toteaa selkeästi: ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”
Vakavan uudelleen arvioimisen paikka on siinä, että ilman hyvinvointialueiden talouden liikkumavaraa hyvinvointialueiden päättäjille on luotu vain terveydenhuollon palvelujärjestelmää heikentävien päätösten toimeenpano.
On ilmeistä, että perustuslainkin vastaisesti siirrytään entistä kauemmaksi itsehallintoon perustuvasta yhteiskuntamallista, jolloin ihmiset eivät voi enää päättää, miten voimavaroja käytetään heidän peruspalveluihinsa. Ilmeistä on, että peruspalveluiden mm. vanhuspalvelujen siirtäminen kuntien vastuulle on arvioitava uudelleen.
Kaavamaisten säästöjen suuntaaminen sote-palvelujen verkoston leikkaamiseen johtaa seurauksiin joita VM:n ohella ei ole sote-alueiden valmistelussakaan arvioitu riittävällä tarkkuudella. Esim. Pohjois-Savossa 3000 asukkaan kuntien terveysasemien sulkemisen arvioidaan johtavan n.1500 yli 75-vuotiaan kotihoidon ohjaukseen muista kuntakeskuksista käsin. Viime vuosien kokemukset päivystyksen ja erikoissairaanhoidon hoitoprosessien tukkeutumisesta jatkohoitopaikkojen seurauksena pitäisi varoittaa jättämästä näin suurta paikkamäärää korvaamatta. Alueellisen ja toimivan hoidonporrastuksen toteuttamista vaarannetaan parhaillaan tietoisesti levittäen suunnitelmia sulkemisesta. Se on varmin keino ajaa henkilöstöä hakeutumaan muualle.
Suomessa kansallisen turvallisuuden ja ympäristön, vesihuollon, ruokaturvan ja terveysjärjestelmän kriisi-infran merkitystä korostettiin koronan kokemuksien jälkeen. Se on nyt vahvasti unohdettu.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti korosti (Polemiikki 2/2020) koronapandemian oppina olevan vahvistaa terveyden ja terveellisen elinympäristön merkitystä sekä kansalaisten oikeutta näihin molempiin. Resilienssi merkitsee yhteiskunnan kykyä joustaa, kestää häiriöitä ja kriisejä. Tärkeä turvallisuuden ja selviytymisen johtopäätös on edelleen muistaa, ettei tuotannollinen tehokkuus ja halpa hinta ehkä olekaan ainoita kriteerejä. Keskeinen johtopäätös on valtion varmistaa oikeuskanslerin muistutus, että resilienssiin kuuluu toimiva sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä sekä infrastruktuuri. Tänään selviytymisen varmistamisessa muistettava, että ”pelkkä kustannusten vähentäminen ei enää voi olla ainoa kriteeri vaan laatu ja systeemitasoinen toimivuus. Joka sisältää myös häiriönsietokyvyn.”
Väestön ikääntyminen on etenkin Pohjois-Savon terveydenhuollon merkittävä haaste. Toinen suuri haaste on pitkät välimatkat. Ongelmana on siis järjestää oikea-aikaiset, kustannustehokkaat ja laadukkaat palvelut ikääntyvälle monisairaalle väestölle pitkien etäisyyksien maakunnassa unohtamatta työikäisiä, lapsia ja nuoria. Vastauksena ei ole yksipuolinen keskittäminen KYSiin.
Maakuntajakoon perustuva sote-ratkaisu käynnistettiin Pohjois-Savon liiton johdolla. Kustannusten hillintä laatua unohtamatta oli päämäärä, johon pyrittiin kuntien ja sairaanhoitopiirin yhteistyötä parantamalla. Nousevien terveydenhuollon kustannusten hillitsemiseksi Pohjois-Savossa onkin todettu olevan välttämätöntä tarjota peruserikoissairaanhoitoa Varkauden ja Iisalmen sairaaloissa. Nämä palvelevat samalla ympäristönsä kuntia. Jo 2016 tuotiin Varkauden soten taholta esille tarve ottaa huomioon myös antibiooteille vastustuskykyisten mikrobien aiheuttamat infektioepidemiat tai uudet infektiouhat, jotka voivat lamaannuttaa yhden yksikön kokonaan. Tämä oli myös taustalla Pohjois-Savon sairaalaverkkoa tarkasteltaessa. Ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys linjattiin tuotettavan KYSin yhteispäivystyksen lisäksi Varkaudessa ja Iisalmessa. Vaativa erikoistason sairaanhoito luonnollisesti kuuluu KYSin vastuulle.
Varkauden sairaala on Keski-Savon seudullinen terveydenhuollon palveluiden tuottaja. Laadukkaat terveyspalvelut ovat kaupungin ja koko seutukunnan vetovoimatekijä. Pohjois-Savon liiton terveyspalvelujen alueellista merkitystä koskevassa selvityksessä (9.10.2017) tuotiin esille, että sairaalapalvelut monipuolistavat erityisesti teollisten alueiden työmarkkinoita, mikä helpottaa perheiden sijoittumista työssäkäyntialueelle. Tämä tukee yritysten työvoiman saatavuutta. Tärkeätä on myös nähdä, että sote-palveluja käyttävät eniten lapsiperheet ja ikääntyneet. Vastaavasti sote-palvelujen kuihtuminen ja saavutettavuuden heikkeneminen vähentää alueen vetovoimaa.
”Varkauden malli” pohjaa ns. kumppanuustoimintaan, jossa etenkin suurten volyymien erikoisaloilla KYSin erikoislääkärit työskentelevät 1–3 päivänä Varkauden tai Iisalmen sairaaloissa ja lopun ajan KYSissä. Kumppanuustoiminta aloitettiin jo vuonna 2004, jolloin munuaissairauksien erikoislääkäri aloitti Varkauden ja Iisalmen dialyysiyksiköiden sekä munuaissairauksien vastaanoton hoitamisen.
Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa soteen liittyen (VaVL 10/2014) todetaan: ”Toisaalta on myös esimerkkejä kuntaperusteisista kustannuksia alentavista malleista. Varkauden mallissa vahvistettiin onnistuneesti omaa tuotantoa ja integroitiin palvelutuotantoa. Peruspalvelut ja tavanomainen erikoissairaanhoito tuotetaan Varkauden sairaalassa ja lähipalvelut on turvattu myös liikkuvien julkisten lääkäripalvelujen (KYS-kumppanuus) avulla. Samalla säästetään asiakkaiden aikaa ja matkakustannuksia.”
Edelleen eduskunta korosti (VaVM 6/2014 vp), että sote-uudistuksella on pystyttävä kaventamaan terveyseroja ja parantamaan perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta. Edelleen valiokunta totesi, että palvelujen kehittämisen lähtökohtana on asiakaslähtöisyys, mikä on otettava huomioon kaikessa palvelutuotannossa. Edelleen eduskunta korosti, että voimavarojen ja palvelujen vaikuttavuuden kannalta on välttämätöntä, että ennaltaehkäiseviä palveluja vahvistetaan kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimissa.
Eduskunta myös erikseen totesi vahvasti:” Valiokunta pitää tärkeänä korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvät säästötoimet eivät saa aiheuttaa myöhemmin suuria ja mahdollisesti syntyneitä säästöjä suurempia menoja.”
Nämä kaikki mm. päivystyksen alasajoon liittyvät poliittiset esitykset eivät ole säästötoimia vaan tulevat aiheuttamaan välittömästi ja välillisesti merkittäviä kansallisia ja inhimillisiä kansalaisten terveyden vaarantavia seurauksia.
Nykyisessä terveydenhuollon toteutuksessa on selkeästi todettu, ettei hoitoon pääsy ole riittävän nopeata ja etenkin vanhusten laitoshoidossa on merkittäviä puutteita. Terveydenhuollon henkilöstön riittävyyden syynä korostuu matala palkkataso ja työn raskaus. Uusien koulutus vaatii panostuksia ja näiden vaatimusten ratkaisuksi ei riitä keskittämisellä hoitotakuun muuttaminen ja maksukykyisten ohjaaminen kela-korvauksilla yksityisen terveydenhuollon markkinoille. Jälleen tämäkin kuvaa asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumattoman terveydenhuollon ja kansanterveyslain kumoamisen käytännön seurauksia, joita keskittämis- ja päivystysasetus on omalta osaltaan jo kiihdyttänyt. Perustehtävä on usein unohdettu ja poissa potilastyöstä ja suorittavaa porrasta ei ole vahvistettu.
Keskeinen korjaus voi lähteä vain laittamalla hoitoketjut kuntoon ja vahvistamalla ennaltaehkäisevää perusterveydenhuoltoa. Perustason erikoissairaanhoito palauttamalla aluesairaaloihin tuetaan omaa ja lähiseudun perusterveydenhuoltoa, kuten Varkauden malli tähtää.
Lääkäreitä kuormittavat toimimattomat sähköiset potilastietojärjestelmät eivät sujuvoita työtä, vaan heikentävät lääkärien tuottavuutta. Potilastietojärjestelmät olisivat tarvinneet ”keskittämisasetuksen”, koska niissä liikkuu rahaa satojen miljoonien arvosta. Hallituksen toimenpiteillä ei haeta taloudellisia säästöjä vaan luodaan turvattomuutta ja tietoisesti murennetaan julkisen ja ennaltaehkäisevän terveydenhuollon vaikuttavuutta.
Henkilökuntapulan ja terveydenhuollon toimivuuden ja kustannusten hallinnasta on esitetty perusteltua palautetta supistaa paisunutta terveydenhuollon hallintoa ja siirtää painopiste potilastyöhön. Arviolta 20% sairaanhoitohenkilökunnasta on poissa potilastyöstä joko mittavassa hallinnossa tai erilaisissa hankkeissa, erityisesti yliopisto- ja suurissa keskussairaaloissa.
Lääkäreiden työtä helpottaisi jo vähäinenkin sihteereiden lisääminen ja lääkärien lisäajan varmistaminen varsinaiseen potilastyöhön. Myös sairaanhoitajien ja lääkärien tehtävienjaon lisääminen on välttämätöntä.
Hallituksen ”valtiontalouden” perusteella tekemät päätökset ja ohjaus ovat perustuslain ja hyvinvointialuetta koskevan lain sekä kansanvallan sekä oikeuden turvan toteutumista vaarantavia. Perusterveydenhuollon palvelujen saanti ja lääkärivastaanotolle pääsy on kriisiytynyt. Puhelimitse on vaikeuksia saada yhteyksiä sairaanhoitajaan ja usein päädytään seuraamaan vointia ja harvoin kukaan kehottaa tulemaan.
Terveydenhuollon etulinjassa toimivien mukaan sama ilmenee sairaankuljetuksen ja ensihoidon puolella. Nykyinen KYS-päivystys on jo nyt kriisiytynyt ja KYS-päivystyksen ruuhkautuminen vaarantaa pelastuspalveluyksiköiden sujuvan kiireellisen toiminnan. Sairaanhoidon taholta esitetty näkemys, että olisi mahdollista, että KYS-päivystyksen edessä voisi samanaikaisesti olla jopa 10 ambulanssia ja saman verran kiireellisiä potilaita ja sisällä aiemmin tulleet potilaat. Tämä lisää ensihoitajille paineita heidän tehdessään ratkaisuja koskien potilaiden ottamista kuljetukseen. Seurauksena, kun potilas on jätetty yön yli seurattavaksi kotiin, esim. epiduraalivuoto aivoissa, johtaa vakaviin seurauksiin.
Varkaudessa on tärkeä varmistaa oikealla tavalla ”matala” päivystykseen pääsy ja ihmisten poli-seurantaan pääsy. Toteutus pitää olla se, että KYSiin siirtyvät potilaat hallitusti oikea-aikaisesti.
Jos Varkauden yöpäivystys ajetaan lopullisesti alas, on ympärivuorokautinen riski tasolla, jossa kukaan ei voi kantaa asiantuntijoiden mukaan vastuuta.
Havaintojen mukaan KYS-yöpäivystys on jo muutaman vuoden ollut täysin ylikuormitettu. Tilanne, jossa sinne menisi kaikki muut kuin nuhakuumeiset kellonympäri Kuopiosta ja ympäristöstä sekä Varkauden ja Iisalmen seudulta, on täysin hallitsematon. Yliopistollisena sairaalana, KYSin tulee kyetä ottamaan vastaan 24/7 Mikkelistä, Joensuusta ja erityisesti tapaturma- ja neurologisia potilaita myös Jyväskylästä ja koko Keski-Suomesta. Tilanteen hallitseminen heijastuu selkeästi potilaskuljetukseen ja ruuhkan hallinnan vaikeutumisena myös hoitoon pääsyyn.
KYSin ylikuormituksesta seuraa päivystyspotilaiden kasaantumista siten, että heidän jatkomahdollisuutensa aluesairaaloihin heikkenevät, mikä luo viivästymiskierrettä. Potilaita siirretään huonosti tutkittuina ja hoidettuina Varkauden ja Iisalmen vuodeosastopaikoille.
Pohjois-Savon POSOTE-malli valmisteltiin maakuntaliiton ja KYSin sekä alueen terveydenhuollon vastuullisten johdolla yksimielisesti ja se on Kuopion-Varkauden-Iisalmen eli kolmen keskuksen mallina luonut myös asiantuntijoiden arvostaman perustan, johon myös HVA-alueella on sitouduttu. Yöpäivystysten lakkauttaminen säästösyistä tulee VaVk:n aikoinaan varoittamalla tavalla johtamaan säästöä suurempiin kustannuksiin sekä kansalaisten yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta vaarantaviin seurauksiin.
Tämän vuoksi katson asian valmistelun ja hallituksen esittämät toimenpiteet Varkauden ja Iisalmen päivystyksen lakkauttamisessa olevan Suomen perustuslain ja mm. hyvinvointialueen lainsäädännön kansanvaltaa koskevalta osin perusoikeuksia rikkova ja pyydän oikeuskansleria vaikuttamaan tehtyjen päätösten ja toimien estämiseen.
Edellä esitettyjen näkökulmien vuoksi hallituksen toimet ovat yhteiskunnan keskeisten perustoimintojen turvaamisen vastaisia.
Valtioneuvoston selonteko 6/2004 linjasi yhteiskunnan perustoimintoja niiltä osin, kun toiminta liittyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan:
”Yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ovat valtion johtaminen, ulkoinen toimintakyky, valtakunnan sotilaallinen puolustaminen, sisäinen turvallisuus, talouden ja yhteiskunnan toimivuus, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä henkinen kriisinkestokyky”.
Katson hallituksen asiaa koskevan käsittelyn olevan myös Suomen kansallisen turvallisuuden vaarantavaa.
Varkaudessa 25.4.2024
Kari Rajamäki
Valtiopäiväneuvos”