Suomen ensimmäinen ja pisimpään toiminut tehohoidon osasto Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) on nyt 60-vuotias. Suunnitelma tehon perustamisesta toteutettiin pikavauhtia loppiaisena vuonna 1964, kun tulipalossa Rautavaaralla vakavasti loukkaantuneet lapset tarvitsivat hoitoa.
Kuopiolaisella osaamisella on ollut merkittävä rooli tehohoidon kehittymisessä Suomessa. Alkuvuosien uraauurtavan työn jatkumona KYSin tehon tutkimus- ja kehitystoiminta on aktiivista. Meneillään on jatkuvasti akateemista tutkimusta.
Tänä päivänä tehohoidon ammattilaisia kautta maan keskusteluttaa tehohoidon laajeneva tehtäväkenttä ja akuutisti sairaiden potilaiden hoito ylipäänsä.
– Moni asia suomalaisessa tehohoidossa on muuttunut kevyempään suuntaan ja ihmisen fysiologiaa kunnioitetaan nykyään enemmän. Kajoavasta hoidosta on siirrytty mahdollisimman vähän kajoavaan hoitoon. Tämä suunta toivottavasti jatkuu. Tutkimusnäyttö osoittaa, ettei pidä tehdä aina niin paljon, että menisi paremmin, toteaa KYSin tehohoidon osaston ylilääkäri Stepani Bendel. – Toisaalta edelleen kaikista tärkeintä on kohdentaa tehohoitoa eettisesti oikein, jotta potilaamme hyötyisivät raskaista ja pitkistäkin hoitojaksoista.
Hurjaa tahtia kehittyvästä tekoälystä ei vielä ole jokapäiväisiä sovelluksia tehohoitoon. Bendel näkee, että tekoälyä voisi käyttää kokoamaan informaatiota potilaan tilanteesta, ja sen perusteella hälyttämään voinnin muutoksista. Esimerkiksi potilaan tajunta ja sekavuus on kuitenkin aina hoitajan ja lääkärin arvioitava. Vielä ei ole algoritmeja, jotka osaisivat riittävän luotettavasti ennustaa kuinka tehohoitopotilaalle käy.
Erikoistumista ja jatkuvaa varautumista tarvitaan
Teho-osastolla hoidetaan potilaita, jotka ovat hengenvaarassa yhden tai useamman elintoiminnon häiriön tai sen uhan vuoksi. Sydänleikkauspotilaat, infektiosta tai sydänongelmasta johtuvasta hengitysvajauksesta kärsivät sekä neurologiset tai neurokirurgiset potilaat ovat suurimmat potilasryhmät KYSin teholla. Hoidettavana on aikuisia ja lapsia 1-vuotiaista alkaen.
Henkilökuntaa tarvitaan paljon, sillä osastolla hoidetaan ja tarkkaillaan potilaiden elintoimintoja tiiviisti. Elintoimintoja voidaan ylläpitää erilaisilla laitteilla, joista monet vaativat erityistä perehtymistä hoitajilta.
KYSin teholla toimii vaativan hoitotyön ryhmiä, ja lääkärit ovat erikoistuneita tehohoidon eri osa-alueisiin. – Enää ei voida ajatella, että kaikki olisivat kaikessa asiantuntijoita. Eriytyminen ja kouluttautuminen eri osa-alueille tehohoidon sisällä on tulevaisuuden tarve. Työvuorosuunnittelussa on huomioitava, että kaikissa työvuoroissa on oltava laajasti asiantuntemusta, Bendel kuvaa.
Korona-aika jätti jälkensä uusien tehohoitoyksiköiden tilasuunnitteluun. – Uusilla tehoilla suunnitellaan monikäyttöisiä tiloja siten, että jokainen potilaspaikka soveltuu tietyin rajauksin infektiopotilaalle ja se voidaan rajata infektion leviämisen estämiseksi. Infektiopotilaan niin sanottu kohortoiminen näin suunnitellulla osastolla tulisi olla helppoa ja monipuolista ilman, että se vaikuttaa hoitajaresurssin käyttöön, Bendel valottaa.
– Koronapandemian myötä meillä nousi entistä tärkeämmäksi varautuminen oikeastaan kaikkeen, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Olipa sitten kyseessä infektiotauti tai jokin muu yhteiskunnallinen tilanne, jatkaa osastonhoitaja Ulla Kesti.
Teho-osastolla varautuminen tarkoittaa muun muassa hoitotarvikkeiden ja laitteiden riittävää varmuusvarastointia. Normaalioloissa tärkeää on myös osaamisen ylläpitäminen esimerkiksi työkierron avulla, kun halutaan varmistaa osaavien tehohoitajien saatavuus äkillisiin henkilöstötarpeisiin.
Työ teholla on vaihtelevaa, vaativaa ja jatkuvasti kehittyvää
Teho-osaston kokeneet sairaanhoitajat Helena Lyytinen, Susanna Rojo, Heidi Suhonen ja Hanna-Leena Tuomela tuntevat hyvin monipuolisen ja haastavan työnsä vaatimukset. – Tilanteet ja potilaat vaihtuvat ja se vaatii hoitajalta mukautumiskykyä, joustavuutta sekä paineensietokykyä, kertoo Hanna-Leena Tuomela. Hänellä on 24 vuoden kokemus työstä teholla.
– Tehohoitotyössä tärkeää on hyvä ja tehokas reagointikyky, mutta myös kyky pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, toteaa Heidi Suhonen, joka on ollut teholla töissä vuodesta 2009.
– Pitää olla kiinnostunut oppimaan uusia asioita, koska tehohoito kehittyy koko ajan, mainitsee 34 vuotta teholla työskennellyt Helena Lyytinen. – Melkein joka päivä oppii uutta ja koko ajan tulee lisää tietoa ja uusia hoitomenetelmiä, joten työn tekeminen pysyy mielekkäänä vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä jatkuvassa tiimityössä ja potilaiden sekä omaisten kanssa. – Hoidamme kriittisesti sairaita potilaita, joiden omaisten kohtaaminen vaatii erityistä herkkyyttä, Susanna Rojo pohtii.
Pitkän uran varrelta hoitajille mieleenpainuvia ovat olleet erilaiset tapaamiset läheisten ja potilaiden kanssa. Potilaan toipuminen vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta koskettaa aina.
Susanna Rojo on työskennellyt teholla lähes 28 vuotta ja huomannut, että tehon ammattilaisia yhdistää rohkeus ottaa vaikeita asioita puheeksi. Vaativien työasioiden vastapainona ammattilaisten kesken toimii ronski, ja ajoittain jopa musta huumori.
– Luottamus, kollegan tuki, kannustus ja myös ne lohduttavat sanat ovat kullanarvoisia. Niiden avulla selvisimme muun muassa raskaasta korona-ajasta, summaa Hanna-Leena Tuomela.