Vanhan Varkauden Joulu -tapahtumiin liittyivät Vanhan Varkauden Joulutalot, joihin kuului myös Kurolantien varressa sijaitseva Ullan Navetta -navettamyymälä, joka juuri näinä aikoina ennen joulua tulee kahdeksan vuoden ikään. Tulipa mieleeni tehdä teemapäivän jälkeen retki tutustumaan Ulla Pohjolan navettamyymälään ja hänen kotiinsa – Joulutaloon isolla J:llä.
Nimittäin – hänen Joulutalonsa sai minut ilahtuneen ihmetyksen valtaan – miten talo voikin henkiä joulutunnelmaa niin runsain määrin. Vanhimmat joulukoristeet ovat 1940-luvun puolivälin paikkeilta, perintönä hänen isältään, ”joka säilytti kaiken”. Eli tavaranpaljous juontaa juurensa hänen isältään.
Ulla Pohjola kertoo olleensa jouluihminen lapsesta lähtien. Hän tykkää laittaa paikat näteiksi, laittaa hyvät ruoat ja olla ”ihan oma itsensä” sukulaisille, ystäville ja tutuille myös jouluaikaan.
– Ihanaa, kun on jaksanut laittaa joulua, terveys on antanut myötä, hän sanoo ja jatkaa, että lapsuuden joulut olivat todella ihania. Isän kanssa kahdestaan käytiin Lehtoniemen metsästä hakemassa joulukuusi, joka laitettiin liiteriin kuivumaan.
– Kun kuusi oli kuivahtanut, isä alkoi porata kuusenrunkoon reikiä ja istutteli niihin metsästä otettuja kuusenoksia. Piti olla tasaisen kaunis kuusi, jota koristeltiin vanhoilla karamelleilla, lasilinnuilla, palloilla ja sydämillä. Sain tehdä pumpulipalloja naruihin ja laittaa roikkumaan ikkunoihin, sain tehdä tähtiä paperista ja liimata tontunkuvia oviin. Joulukukka, hyvät syötävät, jouluiset verhot ja liinat toivat joulun lapsuudenkotiin. Joulukoristelua olen saanut tehdä koko ikäni, kiitollisena myös siitä, että olen saanut käydä laittamassa joulun monelle ystävälle ja tutulle.
Lapsuuden jouluista Ulla muistelee, että hänen isänsä vaatturihuoneessa pelattiin Fortuna-kuulapeliä, monesti järjestettiin ”mannekiiniesitys”, johon lapset puettiin naisiksi, turkkeihin, hattuihin, meikkeihin – ja kaikki ”ulvoivat naurusta”. Ja jouluaamuna varhain pääsi tuohon aikaan linja-autokyydillä kirkkoon – hänen isänsä sukunimen mukaan nimetyltä ”Lapin pysäkiltä”.
Ulla Pohjola puhuu ”Lehoskista”, Lehtoniemestä, jossa naapurukset elivät paljolti yhteisönä. Oli naapurihenkeä, kyläyhteisö. Hänen kodissaan oli sauna, jossa naapurit kävivät kylpemässä, myös joulusaunassa. Ja oli kylän ainoa puhelin – naapurit kävivät soittamassa puheluita ja Ulla myös kävi viemässä naapureille tietoja, jotta kuka on pyytänyt soittamaan.
– Vuodenvaihteessa oli sellainen tapa, että uusi vuosi vietettiin yhdessä kahvitellen ja seuraavana vuonna taas yhdessä vuorossa olevassa seuraavassa talossa. Muutoinkin vuodenkierrossa tarvittavia töitä tehtiin naapureiden kanssa yhdessä.
Ajattelin, että teen piipahduksen Kurolaan. Eihän siinä mennyt kuin reilut kolme tuntia paikan päällä. Ullan jouluinen koti on vuosikymmenten kerrostuma jouluisia koristeita – pelkästään kuusessa on parisataa koristetta.
Talon emännän navettamyymälä on todellinen aarreaitta retro- ja vintageharrastajille. Sieltä löytyy niin paljon erilaista ihmeteltävää ja harvinaisuuksia nykypäivän ihmiselle. Navettamyymälänsä Ulla Pohjola avaa tiistaina 12.12. ja myymälä on avoinna ihan joulun lähipäiviin saakka.
– Ja navettamyymälän kyllä avaan tarvittaessa, kun auto ajaa pihaa, hän sanoo ja lisää, että pohjolan jouluun on ihania löytöjä.
Kuvagalleriassa pieni otos joulunodotustunnelmaa
