Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Juha Vuorisen poikavuosien keskeinen, ikoninen Sherlock Holmesin hahmo, sai esillepanon Varkauden Teatterin syysnäytäntökauden toisessa ensi-illassa hänen ohjaamassaan Baskervillen koira -dekkarikomediassa. Nyt oli se hetki, jota hän oli teatteriuransa aikana odottanut. Hetki oli hänen ensimmäinen ohjauksensa Varkauden Teatterissa.
Hetkestä puhuttaessa – näytelmän tuotanto oli käynnistynyt viime keväänä. Teattereiden näyttämöllä Baskervillen koira on ollut jokseenkin harvoin nähty näytelmä. Elokuvien ja televisiosarjojen kautta aisapari Sherlock Holmes ja tohtori Watson on muodostanut tietyn mielikuvan.
Teatterin näyttämölle tuotuna haasteet ovat täysin erilaiset, koska elokuva- ja tv-tuotannot antavat niin runsaasti erilaisia mahdollisuuksia toteutukseen mm. tehosteiden avulla. Varkauden Teatterin tuotannossa työryhmä oli miettinyt tarkoin, jotta yleisön kiinnostus pysyy korkealla vähän yli parituntisen juonikoukeroiden ajan. Siinä onnistuttiin – toimi. Jännitystä, yllätyksiä, odottamattomia tapahtumakäänteitä, pilkettä silmäkulmassa, huumoria klassikkotarinassa.
Komediamestari Ken Ludwig on sovittanut Arthur Conan Doylen klassikon vauhdikkaaksi ja hilpeäksi seikkailuksi – suomennoksen on tehnyt Reita Lounatvuori. Alkuperäisen tarinan mukaisesti tapahtumat sijoittuvat 1890-luvun lopun englantilaiseen maalaismaisemaan – Baskervillen kartanoon ja sitä ympäröiville nummille. Parivaljakko Holmes ja Watson selvittävät mysteeriä.
Varkauden Teatterin produktiossa lavastus on hyvin niukahko, pienen näyttämötilan on muunnuttava moneksi eri paikaksi lavaste-elementeillä, joita siirrellään kohtausten vaihtuessa.
Niukka lavastus antaa valoille mahdollisuuksia ja myös velvollisuuksia – esimerkiksi yllättämällä katsojaa ja kiinnittämällä huomion tiettyyn kohteeseen. Näyttämöllä nähtiin paljon varjojen ja valojen leikkiä sekä savua.
Myös äänimaailma oli oleellisessa roolissa luomassa mielikuvia yössä nummella pahaenteisesti ulvovasta Baskervillen koirasta ja nummien maisemasta. Valoilla ja äänillä tehtiin tilat ja tunnelmat – illuusio saatiin syntymään vähilläkin keinoilla. Lavastus on Jani Jeulosen, valot Marko Etelärinteen ja äänet Jussi Heiskasen käsialaa.
Kauhugalleria. Kuvassa vasemmalta: Jukka-Pekka Löhönen, Pietari Pentikäinen, Ville-Veikko Valtanen ja Saara Saastamoinen. (Kuva: Petteri Aartolahti)
Pukusuunnittelun on tehnyt Sari Kirjavainen, ja käytännöllisyys on ollut yksi avainsana. Nopeasti vaihdettavien roolivaateiden valmistus on ollut iso urakka, siinä mukana Sari Vepsä. Ajankuvaan nivoutuvia asusteita on todella paljon kuten myös kampauksia ja maskeerauksia, jotka ovat Miia Immosen. Näytelmän tarpeiston on valmistanut Mirja Ryytty.
Sujuakseen – toteutuksessa on täytynyt tarkkaan miettiä sekunti sekunnilta, koska salamannopeita asusteidenvaihtoja on kymmenittäin. Pukija, kampaaja/maskeeraaja ovat avainasemassa, jotta kaikki sujuu vaivattomasti ”kulissien takaisessa pit stopissa”. Haastavaa myös näyttelijöille, jotka tulevat näyttämölle täysin eri hahmoina – vaatteet ja hiukset ovat vaihtuneet. Se on sitä teatterintaikaa. Oma näytelmä tapahtuu kulisseissa – kuhina käy lavan takana.
Näyttämökuvat vaihtuvat nopeasti – näytelmä on nopeatempoinen. Ja näyttämöllä nähdään ajoittain ikään kuin ”kohtaus kohtauksessa” kertojan kuvaillessa tapahtumia.
Edellä kerrotun taustalla on se, että näytelmässä on viisi näyttelijää – roolihahmoja nelisenkymmentä. Voi vain ihastella näytelmän sujuvaa rullaamista ammattitaitoisesti. Näytelmän keskiössä ovat luonnollisesti keskinäistä ajatustenvaihtoa, pohdintaa ja vuoropuhelua käyvät Pekka Johansson Sherlock Holmesin roolissa ja Jukka-Pekka Löhönen tohtori Watsonina – mukavassa yhteispelissä ja henkilökohtaisissa rooleissaan.
Muissa lukuisissa rooleissa ja ”vaatteidenvaihtourakoinnissa” ovat Pietari Pentikäinen, Saara Saastamoinen ja Ville-Veikko Valtanen. Heillä on todella vaativaa, nopeaa muuntautumiskykyä vaativat tehtävät. Ja jotenkin ensi-iltaa seuratessa tuli mieleeni, että koko salapoliisikaruselli on syntynyt Juha Vuorisen ohjauksessa vuorovaikutuksessa talon henkilökunnalta singahdelleiden ideoiden kanssa. Ehkäpä leikinomaisestikin, hassujakin ideoita toteuttaen. Ja se on hyvä – tuoda esityksestä näköisensä – komedianikkareiden tuottama salapoliisikaruselli.
Kuka onkaan pahis? Kuvassa vasemmalta: Pietari Pentikäinen, Saara Saastamoinen ja Ville-Veikko Valtanen. (Kuva: Petteri Aartolahti)
Varkauden Teatterin tuotantoryhmä on rakentanut monisäikeisestä jännityskertomuksesta viihdyttävän, komediallisen. Perustarina kulkee jännärin muodossa, mutta toteutuksen rakennusaineena on ollut luova humoristisuus. Kokonaisuus on vauhdikkaasti etenevä kokonaisuus – Varkauden Teatterin esityksessä lievän jännityksen ryydittämä hauska komedia.
Sherlock Holmesin tunnuslauseeksi on muodostunut lause ”Yksinkertaista, rakas Watson”, näin kertoo nykypäivän ”sanakirja” Wikipedia. Yksinkertaista ei ole ollut tuoda Baskervillen koira Varkauden Teatterin näyttämölle – paljon on ollut mietittävää ja ideoimista. Kyseessähän on yksi tunnetuimmista Arthur Conan Doylen kirjoittamista Sherlock Holmesin seikkailuista.
Baskervillen koira on monipolvinen seikkailu ja vaativa näytelmä. Josko nimekkääseen teokseen on olemassa ennakko-odotukset, muistikuvat ja tuntemus tapahtumista, Varkauden Teatterin oma tulkinta näytelmästä antoi uutta ulottuvuutta ja näkemystä. Myös kyseessä oleva genre onnistui maistuvasti. Jännitysnäytelmä toimi näyttämöllä, sitoutti katsojansa tapahtumien keskiöön ja piti otteessaan.
Teatteri on palveluammatti – henkilökunta ”hyppää saappaisiin” – tuottaa elämyksiä, tunteita, sisältöä ja kulttuuripalvelujen kautta myös hyvinvointia ihmisille. 110-vuotias Varkauden Teatteri jaksaa ansiokkaasti tehdä juuri sitä. Sherlock Holmesin sanoja lainaten: ”Mainiota, mainiota”.
Syysnäytäntökauden jälkeen Baskervillen koira jatkaa teatterin ohjelmistossa osan kevätkaudesta.
Vesa Moilanen