Laulun sanoja lainaten – ”Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden…” Aloitan vakavalla asialla. Mielen hyvinvointi on jokaiselle tärkeä asia – kaikenikäisille. Miten jaksavat nuoret nykyisessä some-maailmassa – maailma on suurten muutosten kourissa. On uhkakuvia, pelkoja, uupumusta, yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä, haasteita työelämään sijoittumisesta… Ollaan haasteellisessa tilanteessa hektisessä yhteiskunnassamme.
Leppävirralla on nostettu esiin syvä huoli nuorten hyvinvoinnista. Vuonna 1985 nuoret perustivat musiikkiyhdistyksen, joka toimi usean vuoden ajan ja Meininki Band keikkaili ja järjesti konsertteja, jotta nuoret voisivat paremmin.
Niin myös nyt. Likimain 38 vuoden jälkeen Meininki Band on koonnut rivinsä aikuistuneena ja soittajamäärältään kasvaneena. Leppävirtalaisten nuorten mielenterveystyön tukemiseksi on avattu keräystili. Hyväntekeväisyyskampanjan aikaikkunan aikana toivomuksena on, että paikalliset toimijat osallistuisivat sopivaksi katsomallaan tavallaan ja myös haastaisivat yritykset kampanjaan mukaan, myös ottaa asia puheeksi ja kuunnella nuoria.
Meininki Band on omalta osaltaan toisessa konsertissaan Vesileppiksessä 10.2.2024 – bändin ensimmäinen hyväntekeväisyyskonsertti pidettiin lauantai-iltana 12.8. Konnustuvalla Kolmen Kanavan Kievarin tiloissa. Konserttien tuotto menee lyhentämättömänä ja kampanja kokonaisuutena Leppävirran MT-Tuki ry:lle. Kampanjan kummeina toimivat Leppävirran kunnanjohtaja Matti Raatikainen ja muusikko Mikko Kuustonen. Sunnuntaiaamupäivällä saatujen tietojen mukaan konserttiin myytiin 248 lippua ja kokonaisuutena tapahtuman oheismyynnin kera tuotto nuorten mielenterveyden tukemiseksi oli lähes 3.000 euroa.
Konsertin toisella osuudella irroteltiin tanssilattialla musiikin tahdissa – riemua riitti.
Jälleen laulun sanoja lainaten – …”on mahtava meininki meneillään…” – se juuri oli tunnusomaista konsertille. Tässä vaiheessa on syytä listata Meininki Bandin kokoonpano: Mikko Holopainen (kitara), Pekka Sarkakari (rummut), Markku Nissinen (lyömäsoittimet), Aku Nyyssönen (lyömäsoittimet), Tatu Korhonen (koskettimet), Lasse-Matti Björkstedt (koskettimet), Aki Vihavainen (laulu ja saksofoni), Petu Nyyssönen (basso), Peter Jung (jammailu & handclaps).
Bändiin kuuluvat myös puhallinryhmä Warkaus Horns: Janne Juutilainen (kapellimestari ja trumpetti), Anu Kupari (trumpetti), Jani Markkanen (saksofonit), Risto Räty (saksofoni) sekä lauluryhmä Meininki Sisters and Brother: Merja Kosamo, Susanna Jung, Reetta Romo ja Tatu Korhonen.
Konsertin tunnelma oli hyvin kotoisan rento – ei ”virallista pönöttämistä” – musiikki sai heilumaan ja liikkumaan. Kaksi suurin piirtein kolmen vartin settiä antoivat sellaisen näytön Meininki Bandin osaamisesta, että bändin nimi kannattaa pitää mielessä – harvinaista herkkua. Kelpaa kyllä isommillekin areenoille. Ilta oli rytmin riemujuhlaa ja isossa bändissä tilaa annettiin soittaja- ja laulajakavereille. Soolopuolella mieleen jäi erityisesti bändin nuorimman jäsenen, Mikko Holopaisen virtuoosimainen kitarasointi, Petu Nyyssösen funk-bassokuviot, Jani Markkasen fonisoolo David Lee Rothin ”Just a Gigolo/I Ain´t Got Nobody” sekä vokalisti Aki Vihavaisen irrottelu biisissä ”Fever”.
Alkuperäinen Meininki Bandin jäsen Jyrki Reinikainen hyppäsi lauteille ja veti huuliharppusoolon Stevie Wonderin kappaleessa ”Isn’t She Lovely”, sähköbassossa Petu Nyyssönen.
Bändin soundi oli jykevää ja oman lisäpotkunsa ja -mausteensa oli antamassa Warkaus Horns -puhallinsektio. Konsertti alkoi Santana -biisillä – siitä ”juna” lähti liikkeelle. Junassa matkattiin esimerkiksi kampanjan toisen kummin, Mikko Kuustosen mukana, ”Train, Train”, jolloin Mikko soitti ja lauloi Q. Stone -bändissä. Paikallisuutta tuotiin mukaan myös muistamalla kesän aikana keskuudestamme pois nukkunutta muusikko Rele Kosusta kappaleella ”Sir Duke”.
Bändin ohjelmistosta muutamia nostoja: Beatles, Eart, Wind & Fire, Los Lobos, The Cream, The Carpenters ja biisiesimerkkeinä mm. ”Fly Me To The Moon”, ”Knock on Wood”, ”Teryleeniä”, ”Rakovalkealla” ”Metsämökin tonttu” ja ”Kohtalokas samba”. Illan ohjelmistoa tietämättä mietiskelin, että tuleekohan ”Mustang Sally” – ja se tuli. Minulle yksi lempparibiisi.
Liiankin paljon käytetty termi ”osui ja kolahti” ainakin minun kohdalla lauantai-illan konsertista. Kun on ”sitä kohderyhmää” – oli ainakin minulle tietyllä tavalla ”Entisten Nuorten Sävellahja”. Ikähän on vain tietty luku numeroita.
Ja lopuksi. Kun aikaisin sunnuntaiaamuna avasin tietokoneen ja laitoin nettiradion päälle – Mikko Kuustonen lauloi ”Abrakadabra”. Elämä on.
Vesa Moilanen