Lauantaina 8.7. oli syytä juhlaan vietettäessä Väinölä-rakennuksen 110-vuotista taivalta Varkaudessa. Juhlassa muisteltiin niitä toimijoita, jotka ovat vaikuttaneet rakennuksessa ja sen lähistöllä sekä luoneet osaltaan Väinölän-henkeä. Lisäksi jälleen juhlittiin jo perinteistä naivistinäyttelyä.
Juhlapuheessaan emeritusprofessori Hannu Itkonen totesi Väinölän tämän vuoden teeman olevan Muistot kantavat.
Hannu Itkonen
– Teema onkin erityisen sopiva rakennuksen juhlintaan. Osaltaan komea rakennus luo edellytykset taiteilijoiden töiden esillepanolle. Jos teokset osaisivat puhua ihmisten kielellä, kiittäisivät ne varmaan tästä kunniasta sekä siitä, että ovat päässeet kaltaistensa naivistiteosten seuraan.
Puheessaan Itkonen laaja-alaisesti pohti yleisemmin talojen merkityksiä ja niihin liittyviä kokemuksia historian saatossa. Hän myös nosti esiin, että on ajankohtaista keskustelu talojen kunnosta.
– Vanhoissa taloissa on suoritettava peruskorjauksia, joiden kustannukset saattavat nousta hyvinkin korkeiksi. Monissa tapauksissa talojen vauriot ovat siinä määrin suuret, ettei niiden kunnostamista katsota tarpeelliseksi. Näin on ollut etenkin niin sanottujen hometalojen suhteen. Lapsuudestani muistan tapahtuman, jossa paikallinen palokunta järjesti sammutusnäytöksen. Tupajumit olivat vallanneet talon, joten siitä haluttiin päästä eroon tulen voimin.
Suunnattaessa katseet 110-vuotiaaseen Väinölä-rakennukseen Hannu Itkonen selvitti sitä, miksi talo rakennettiin ja millaiseksi se tehtiin? Talolla on ollut myös omanlaisensa elämänkulku, jossa talon funktiot ovat muuttuneet. Vuosikymmenten myötä talon kokemusten kirjo on saanut uusia sävyjä.
– Väinölän rakentaminen oli osaltaan seurausta paikkakunnan teollisuuden omistussuhteiden muutoksesta. Ahlströmin tulo Varkauteen aloitti mittavat investoinnit: koneita kunnostettiin, teollisuuden edellytyksiä kohennettiin ja uusia tuotantosuuntia ryhdyttiin suunnittelemaan. Tähän kaikkeen tarvittiin työntekijöitä. Vaikka lapiot heiluivat ja materiaalia kuljetettiin hevospelillä, niin modernisoituvan tuotannon pystytys edellytti myös teknistä osaamista. Niin työväestölle kuin insinööreille ja virkamiehille tarvittiin asuntoja. Yhdeksi tällaiseksi asunnoksi valmistui vuonna 1913 Väinölä.
– Väinölä valmistui kahden perheen asuintaloksi. Rakennus poikkesi merkittävästi muusta Varkauden rakennuskannasta, joista suuri osa oli joko itse nikkaroituja hökkeleitä tai tehtaan rakentamia usealle perheelle tarkoitettuja hellahuoneita. Kuvaavaa ajan hierarkkisille käytännöille oli, että ainoastaan tehtaan paikallisjohtaja eli ”ite” asui yhden perheen talossa. Ymmärrettävää oli, että Ahlströmin päättäjät rakennuttivat Väinölän puusta, sillä olihan sahateollisuus tuona aikana yhtiön keskeisimpiä tuotantomuotoja. Paperituotanto antoi odottaa itseään vielä kahdeksisen vuotta, sanoi Itkonen, jonka mukaan Väinölän elämänkulku voidaan jakaa kolmeen kauteen.
– Ensimmäinen ja pisin kausi oli talon toimiminen Ahlströmin toimihenkilöiden asuntona. Kausi jatkui aina vuoteen 1982, jolloin rakennus siirtyi kaupungin omistukseen. Taloon asettui kulttuuritoimisto, joka toimi paikallisen kulttuurin vaalimiseksi vuoteen 1999 saakka. Tämän jälkeen talossa on ”asustanut” Taidekeskus Väinölä.
– Kolmeen kauteen sisältyy muutakin kuin yksityisasumista, kulttuurihallintoa ja taidetoimintoja. Perhe-elämän viettämisen ohella talossa saatettiin pitää pyhäkoulua ruotsinkielisille lapsille. Kulttuuritoimiston kaudella talossa kokoontuivat monet järjestöt. Kuvataidekoulussa johdateltiin lapsia taiteentekemisen saloihin. Kehitysmaakauppakin löysi tilansa Väinölästä.
Kolmatta kautta eli Taidekeskuksen aikaa on jatkunut 24 vuotta. Warkauden Lehdessä kirjoitettiin heinäkuun toisena päivänä tänä vuonna, että Taidekeskus Väinölä on ollut Timo ja Marja-Muusa Hämäläiselle elämäntapa.
– Taloa on arvostettu, hoidettu ja rakastettu. Näin ollen talo on säilynyt hyvässä kunnossa. Olennaista on etenkin se henki, jonka talon toimijat ovat kyenneet suojiinsa synnyttämään. Upeaan taloon on mukava tulla. Taidenäyttelyissä kävijät ja muutkin talossa asioivat ovat aina sydämellisesti tervetulleita. Kesäiset naivistinäyttelyt ovat muodostuneet Väinölä-vuoden kohokohdaksi. Myös monet järjestöt, yhteisöt ja yksityiset henkilötkin ovat organisoineet tapahtumiaan Väinölässä.
Emeritusprofessori Hannu Itkonen totesi, että Väinölä-talossa on eletty, koettu ja touhuttu monenmoista jo 110-vuoden ajan.
– Talon merkitys Päiviönsaarelle, Varkaudelle ja laajemminkin suomalaiselle yhteiskunnalle on ollut suuri. Yhdysvaltalainen museoammattilainen Rainey Tisdale on esittänyt, että tavattoman kiinnostavaa olisi tutkia yksi asuinrakennus perinpohjaisesti. Tisdalen pohdintaa voi hyvin soveltaa myös Väinölään. Niinpä työryhmä onkin käynnistänyt Väinölän 110-vuotisen taipaleen tutkinnan.
– Tänään juhlimme 110-vuotista Väinölä-rakennusta. Samalla on syytä kiittää kaikkia tämän vuoden naivistinäyttelyyn osallistuvia taiteilijoita. Te olette osaltanne tekemässä Väinölän humaania henkeä. Toivottavasti ensi vuonna Väinölän värikkäät vaiheet on kirjattu kuvineen kansien väliin, hän sanoi.
Väinölän juhlaa ilahdutettiin laittamalla hattu päähän ja juhlaa tahditti musiikkillaan ikäkaveri, 110-vuotias Varkauden soittokunta kapellimestarinaan Janne Juutilainen.
Tilaisuuden tervetulosanoissaan Väinölän isäntä, galleristi Timo Hämäläinen totesi, että muistoilla on suuri merkitys jokaisen elämässä. Väinölän muistoista puhuttaessa hän kertoi tehneensä kovasti töitä löytääkseen Väinölän asukasluettelon aina alkumetreiltä, vuodesta 1913 lähtien – kuitenkin onnistumatta. Hän toivoikin, että historioitisijana Hannu Itkonen saa tulevaan julkaisuun myös tuon asian hoidettua.
Juhlaohjelmaan kuului myös runoesitys Helena Itkosen toimesta. Hän myös innosti juhlayleisön, “Väinölän runokuoron”, yhteislausuntaan.
Helena Itkonen
Muistot kantavat, tarinat elävät – juhlasta syntyi uusia muistoja. Muistoja Väinölästä kuultiin Hannu Itkosen johtaessa puhetta. Ahlströmin ajalta 1913-1982 muistelemassa olivat Leila Holopainen ja Taru Tammi, Varkauden kaupungin ajalta Eila Sopanen, Heli Sutinen ja Tommi Kettunen. Taidekeskus Väinölän ajalta vuodesta 1999 eteenpäin muisteloita olivat jakamassa Timo Hämäläinen, Kikka Nyrén, Eeva Lemiläinen, Taru Mäntynen, Marjatta Takku, Pirjo Nyyssönen ja Kaarin Oresmaa. Paikallisuuden ja Väinölä-talon aarrearkku ei tyhjene koskaan –arvokasta historiatietoa saatiin jälleen kerran.
Ennen juhlakahveja julkistettiin Taidekeskus Väinölän “kummilapsi” – Soisalo-kuvataidekoulu. Aikoinaan kuvataidekerho on käynnistynyt Väinölässä, jonne syksyllä on tulossa Soisalo-kuvataidekoulun näyttely. Kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkaus ry muisti Taidekeskus Väinölän Timo ja Marja-Muusa Hämäläistä kunniakirjalla pitkään jatkuneen, aktiivisen ja luottamuksellisen yhteistyön johdosta.
Väinölän 110-vuotisuuden pääjuhlan jälkeen alkuillasta Wäinölä Areenan täytti musiikki – Varkauden KesäKlassinen -festivaalin konsertti ”Musiikin riemu”.
