Mitä syntyy, kun ”ei savolaista sukujuurta omaava henkilö” ryhtyy tutkimaan seikkaperäisesti Savon historiaa ja maailman syntyä. Siitä syntyy maukas keitos, faktaa ja fiktiota, runsailla mausteilla. Varkauden Teatterin juhliessa tänä vuonna 110-vuotisuuttaan, juhlavuoden näytelmänä nähtiin kantaesityksenä Seppo Honkosen käsikirjoittama, ohjaama ja lavastama Savonmuan piätön historia -revyy. Ja alaotsikkona ”Revyy tahi ei” – mutta kyllä näytelmän ainekset ja toteutus olivat sitä luokkaa, että tuon ”tahi”-sanan voi jättää pois – savolaisetkin – kuten minä. Viimeistään sen osoitti näytelmän päätyttyä, kun teatteriyleisö seisaaltaan aplodeerasi Varkauden Teatterin henkilöstön ollessa näyttämöllä. Tuntui, kuin teatterin kattorakennelma olisi noussut ilmaan…
Tähän alkuun, liittyen savolaisuuteen, yhteensattuma. Revyyn kantaesitys, ensi-ilta oli lauantaina 25.3.2023, ja samana päivänä Kuopiossa kisattiin Savon murteen parhaista tulkinnoista. On ihan pakko ottaa siteeraus Savon kielen seura r.y:n kotisivuilta netistä: ”Savolaenen ee pyri koskaan narroomaan kuulijoetaan, vuan ja aenoastaan sannoo tottuuven tai oman kantansa pitemmän kuavan mukkaan, mutkan kaatta.”
Savon murretta revyyssä on näytteeksi jonkin verran ja ”peruskatsojakin” kyllä ymmärtää, että mistä on kyse – vastuuhan on kuulijalla – savolaisittain. Käsikirjoituksessaan Seppo Honkonen on lähtenyt toteuttamaan legendaarisen brittikomediaryhmän, Monty Pythonin hulvatonta huumorityyliä, johon Varkauden Teatterin tuotannossa talon näyttelijät ja tuotantoryhmä ovat saanet ”lisätä soppaan” omia ideoitaan. Ilmiselvästi tiimillä on ollut kivaa sekoittaa mukaan ennakkoluulottomasti päätöntä meininkiä ja järjettömiäkin ideoita – rikastuttamaan tuotantoa. Työstään innostuneet ja inspiroituneet ihmiset ovat tiimissä synnyttäneet eteenpäin vievää energiaa ja voimaantumisen tunnetta.
Revyyssä on reippaan uskaliaasti lähestytty tiettyjä asioita ja ehkä joku voisi miettiä, että liikutaanko jo ”hyvän maun rajamailla” – mutta huumorinpilke silmäkulmassa. Niin – ja revyytä ei pidä kokea liian ryppyotsaisesti – käsikirjoittaja on tehnyt tutkimustyötä ja tuonut omat vivahteet ja ajoittain myös nykypäivää historiaan mukaan. Yllätyksellisestikin. Ja meno on vauhdikasta, myös ”kieli poskessa”. Mutta kohellusta ja ähkyä ei pääse syntymään – mennään hallitusti. Savonmuan piätön historia ei ole mitään tylsää historiaa tulkittuna teatteritaiteen keinoin.
Reilut viikonpäivät ennen revyyn ensi-iltaa, mediatilaisuudessa käsikirjoittaja Seppo Honkonen kertoi, että materiaalia olisi ollut niin paljon, että sitä joutui karsimaan. Kuitenkin näyttämöllä oli sangen runsaslukuinen kirjo savolaista historiaa, historian henkilöitä ja kulttuurivaikuttajia, mielikuvituksella lisättynä. Tarkoittaen myös sitä, että näyttelijöillä oli hyvin useita roolihahmoja. Kun asukokonaisuuksia on n. 90, lisäksi lukuisia kenkiä ja sukkia eri aikakausiin liittyen, viiksiä, partoja ja peruukkeja. Tuntui suorastaan uskomattomalta, miten nopeasti rooliasut vaihtuivat ja näytelmän kohtaukset etenivät suunnitellusti. Melkoista vaihtoruljanssia.
Vauhtia piisaa muutoinkin, koska sketsinomainen toteutus, kohtausten ja näyttämöllä paikanvaihdosten runsaus vaativat sitä. Videokuvia on ennätyksellisesti ja taustakuvat vaihtuvat. Musiikkia kuullaan ja myös yleisö saa laulaa mukana – ja näin juuri tapahtui ensi-illassa. Varkauden Teatterin henkilökunnan multitalenttisuus oli jälleen kerran parrasvaloissa, muun muassa stemmalauluissa ja akrobaattisissa suorituksissa. Uusiutuneessa teatteriorkesterissa soittivat Sami Hopponen, Jani Jeulonen ja Janne Järvensisu,orkesterin kapellimestarina Sami Ruutiainen, joka oli säveltänyt näytelmään kaksi musiikkinumeroa. Kaikkinensa musiikkia on juuri sopivasti, kymmenkunta laulua.
Savonmuan piätön historia on sellainen kokonaisuus, että on aiheellista tuoda esiin revyyn käsiohjelman mukainen tuotannon henkilögalleria: Näyttelijöinä Jussi Immonen, Jukka-Pekka Löhönen, Pietari Pentikäinen, Markku Ryytty, Saara Saastamoinen, Marja Sundgén, Ville Veikko Valtanen ja heidän lisäkseen näyttämöllä piipahtivat Petteri Ryytty, Miia Immonen ja Tiina Ruutiainen. Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastus Seppo Honkosen, kapellimestarina, laulujen sovittajana ja koronjohtajana Sami Ruutiainen, koreografiat työryhmän käsialaa. Puvustuksen suunnittelu ja toteutus Sari Kirjavaisen ja Mirja Ryytyn, valot Marko Etelärinteen, videokuvaus Jori Viljasen ja Ville-Veikko Valtasen, projisoinnit työryhmän ja äänet Jussi Heiskasen. Kampausten ja maskien suunnittelu Miia Immosen, tarpeisto Mirja Ryytyn, tarpeistonhoito Jussi Immosen, lavastuksentoteutus Sami Härkösen ja Jani Jeulosen, pukujentoteutus Sari Kirjavaisen, Mirja Ryytyn ja Piia Heiskasen, pukijana Tiina Ruutiainen, näyttämötyöntekijänä Jussi Immonen, järjestäjänä Ville-Veikko Valtanen, näyttämöapulaisena Petteri Ryytty, tuotannon valokuvat Sampo Luukkaisen / Kuwaamo, juliste, ennakkokuvat ja käsiohjelma Sari Kaurolan käsialaa. Eli monimuotoista osaamista tarvitaan.
Väliaikoineen kahden ja puolen tunnin mittaisen revyyn aikana ei kokenut pitkästymistä. Sisältöä ei sovi paljastaa, mutta kerron sen verran, että liikkeelle lähdettiin kansantanhulla ja lopetettiin tuttuun biisiin, tällä kertaa mukailtuna, nimeltään ”Olen savolainen”.
Ilmeisesti koskaan en ole teatterissa saanut nauraa niin paljon kuin mihin Savonmuan piätön historia tarjosi mahdollisuuden tulkinnallaan. Näytelmä todellakin sai elämän soimaan ja antoi askeliin voimaa eteenpäin. Onkin tämän tuotannon osalta aihetta nostaa jälleen esiin teatterin oma slogani: ”Varkauden Teatteri on Itä-Suomen ilopilleri”. Kyllä. Juuri näin on.
Vesa Moilanen
Kuvaesityksen kuvat: Sampo Luukkainen / Kuwaamo
Jatkoon!