Joka vanhoja muistaa, sille ei käy aika pitkäksi. Näin lausahti professori Hannu Itkonen vuorovaikutuksellisen keskustelutilaisuuden alkajaisiksi Varkauden kirjastolla. Muistojen Varkaus -keskustelutilaisuus lähti liikkeelle jo ennen Varkauden itsenäistymistä olevaa aikaa yhdeksän vuosikymmentä sitten. Ja alkuun oli hieman katsausta Varkauden tehtaiden paperivaraston palamiseen vuonna 1976.
Keskustelemassa väkeä oli sangen runsaasti. Tilaisuuden toisena ”vetäjänä” oli päätoimittaja Antti Aho, professori Itkosen sanoja lainatakseni ”kävelevä tietosanakirja Varkauden osalta”. Kaikkinensa tilaisuus käynnistettiin huomionosoituksella, jossa 102-vuotias varkautelainen, Hilkka Karvonen, kutsuttiin Kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkaus ry:n kunniajäseneksi.
Yhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Takku totesi, että Hilkka Karvonen on julkaissut useita runoteoksia, joissa on myös hänen tekemäänsä taidetta kuvina.
– Hän on kirjoittanut paljon luonnosta ja kaikesta, mitä maa päällään kantaa – hyvin monipuolisesti, sanoi Takku ja tulkitsi Hilkka Karvosen runotuotannosta näytteitä. Tuore runo, ”Kesäaamu” oli lumoava kuvaus kesäisen päivän avautumisesta ja toinen runo, ”Kun me synnyimme”, realistinen kuvaus elämästä. Runon loppusanoina kuultiin puhuttelevasti: ”Kyllä se tästä, pitää nauttia elämästä.”Kolmantena runona kuultiin ”Teräsperhe”. Sen haluan myös tähän aikaan sopivana kirjoittaa:
”On olemassa teräsvaareja, miksei terämuoreja. Heitäkin tarvitaan huoltamaan vaareja. Nyt kun on tasa-arvoa, kun tasa-arvoa halutaan – se kuuluu asiaan. Rauta ruostuu, teräs väsyy, mikähän lie, joka pysyy? Varmaan aurinko ja kuu. Onko vielä joku muu? Ai – kulta ja timanttia. Ne kaikki on luonnon antimia.”
Kirja-Varkauden lähiaikojen toiminnoissa on kirjailija Heidi Köngäksen vierailu Varkaudessa, torstaina 5.9. klo 17 Warkauden Klubilla, jossa klo 19 alkaa hänen kirjaansa perustuva monologinäytelmä Sandra.