Savolaiset ovat lupsakkaita ja mukavia ihmisiä. Näin sanoi Dekkarit-festivaalin sunnuntain aamupäivän ohjelman avannut, Kuopiossa nykyisellään asuva, eläkkeellä oleva Metropolitta Panteleimon. Kirjailijan ja pappisuran yhdistäminen on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta, hänen ensimmäinen rikoskirjansa Murha kirkonkylässä on käännetty englanniksi ja on herättänyt kiinnostusta brittiläisissä tv-sarjojen tuottajissa.
Metropoliitta Panteleimon – ”Arjen sankarista dekkarihahmoksi”
Metropoliitta Panteleimonin teemana festivaaliohjelmassa oli ”Arjen sankarista dekkarihahmoksi”. Haastattelijana toimi Timo Korppi, joka luonnehti Metropoliitta Panteleimonin kirjoja pehmeine arvoineen vanhanajan, hyvänmielen dekkareiksi, jotka ovat nykyisellään ”katoava luonnonvara”.
Metropoliitta Panteleimonin isä oli poliisi ja poliisintyöstä hän on oivasti saanut aiheita kirjoihinsa.
– Romaani ei toimi, jos ei ole ristiriitaa ja kipinää. Kirjoittaminen on helppoa – tarvitaan vain paperi ja kynä. Ja kirjoittaminen rytmittää päivän eläkeläisellekin, hän sanoi ja kertoi, että uusi kirja, nimeltään Äänisen aallot, ilmestyy nyt elokuun puolivälissä.
Suomen Dekkariseuran Leena Korsumäki haastatteli tietokirjailija, dekkaristi Mikko Porvalia, joka varsinaiselta ammatiltaan on rikostutkintaan erikoistunut poliisi ja muun muassa opettaa tiedusteluhistoriaa Jyväskylän yliopistossa. Porvalin aiheena oli ”Karelia noir: Poliisitoimen ja rikostutkinnan historiaa” – kaikkinensa hän kertoi esityksessään, millaisessa maailmassa poliisi on toiminut. Esille tuli muun muassa, että Suomen kieltolain aikana surmattiin 40 poliisia.
Mikko Porvalin kuvaesityksen teema
Leena Korsumäki haastatteli Mikko Porvalia, jonka trilogian viimeinen kirja on nimeltään ”Kadonneen kaupungin varjo”.
Mikko Porvaalin Karelia noir -romaanitrilogia sijoittuu Viipuriin, joka oli viime vuosisadan alussa idän ja lännen kansainvälinen törmäyspaikka. Trilogian viimeinen osa on nimeltään Kadonneen kaupungin varjo.
”Realismin rooli rikoskirjallisuudessa” -paneeli vapaamuotoisella keskustelullaan toi esiin näkökulmia – realismin saaminen rikosromaaneihin ei sinänsä ole helppoa. Dekkarinlukijat olettavat entistä enemmän oikeita yksityiskohtia ja ovat perillä esimerkiksi aseiden toimintaperiaatteista. Mutta toisaalta – yksityiskohdat voivat jumittaa kirjaa, todettiin keskustelun aikana.
Timo Korppi se siellä pöydän takana kirjansa kanssa joka on osoittautunut vuoden 2013 kirjaksi. Vain kansikuva vaihdettu ja kirjan nimi. Oikea satusetä. Tarkistakaa vaikka tuosta kirjasta, kustantaja etu-ja takasivulta, takasivun koodi ei vastaa mihinkään kustantajaan, Rahat meni ostaessa hukkaan!