Yhdeksän vuosikymmenen ikään tullut Varkaus juhlisti teemavuottaan keskiviikkona 26.6. kaupunginvaltuuston kokouksellaan, jossa juhlapuheen piti kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero. Juhlakokouksen avaussanoissaan Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki valotti seutukunnan historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta. Rajamäki puhui seuraavasti:
”Kyndymiehiä tarvitaan, ei herasmiehiä” Näin Leppävirran pitäjänkokouksessa hylättiin Warkauden ruukin patruunan anomus kansakoulun perustamisesta. Tämä kuvaa miten Warkaus oli ympäristöstään poikkeava teollinen yhdyskunta.
Warkaus on syntynyt ja sen juuret ja tulevaisuus ovat puunjalostukseen, energia-, automaatio-, metalli- ja konepajateknologioihin liittyvissä vahvuuksissa. Teollinen ja samalla yhdyskunnan kehitys käynnistyi 1815, kun senaatti antoi vapaaherra Gustav Wredelle oikeuden perustaa Huruslahden rannalle, nykyisen Varkauden ydinkeskustaan masuunin, kankirautavasaran ja ahjon. Paul Wahlin mielestä konepaja oli Varkauden tulevaisuuden sampo. Sen rinnalle nousi kukoistava laivanrakennusteollisuus, joka säilyi aina 1900-luvun puoliväliin saakka.
Vuonna 1909 Varkauteen tullut Walter Ahlström näki ne vahvuudet, joita Varkauden koskien vetovoima, lähiseutujen metsät ja vesiteiden tarjoamat kuljetusmahdollisuudet antoivat paperiteollisuuden luomiselle suurteollisuusmittakaavaan. Vuonna 1913 tullut rautatieyhteys käynnisti nopean kasvun monipuoliselle teollisuudelle. Leppävirran ja Joroisten alueella olevan kaupunkimaisen alueen kehittäminen oli vaikeaa. Walter Ahlströmin johdolla luodussa asemakaavassa on nykyisenkin kaupungin pohja.
Kysymys Varkauden itsenäistymisestä oli noussut teollisen ja yhdyskunnan kehityksen tarpeista jo aiemminkin esille. Kun hanke oli vireillä 1897, Leppävirran kuntakokous suhtautui kielteisesti todeten, etteivät varkautelaiset, jotka miltei kaikki olivat tehtaan, siis toisen palveluksessa, voineet muodostaa vapaata ja itsenäistä kuntaa. Teollisuus katsottiin epävarmaksi elinkeinoksi.
Vuonna 1856 perustamispäätös tehtiin Koskenniemen kaupungille Taipaleen vanhan kanavan varrelle. Ratkaiseva itsenäisyystaistelu käynnistyi kuitenkin 1923 tehtaan aloitteella. Warkauden Lehden päätoimittaja A. E. Salmelainen kirjoitti siitä, miten lääninraja rikkoi pahasti Varkauden alueen. Tehtaan ottamat julkiset tehtävät muodostuivat entistä raskaammiksi ja suurin osa kunnallisveroista meni Varkauden kannalta toisarvoisiin kohteisiin. Lopullista ratkaisua kauppala-asiassa saatiin odottaa kesäkuun 27.päivään 1928, jolloin saapui sähkösanoma: ”Warkauden kauppala perustettu. Malinen”.
Vähän aiemmin presidentti oli valtioneuvoston istunnossa vahvistanut asiaa koskeva asetuksen.
Varkaudessa on teollisuuden, paljolti Ahlströmin kansainvälisten jälkeläisten kanssa tapahtunut vahvaa kehitystä. Tarvitsemme toista koko Keski-Savon kuntarakenteen voimat kokoavaa ja kansallisesti avainteollisuuden tarpeet turvaavaa ”aloitetta”. Jo 50-luvun lopulla mm. kaupunginjohtaja Eino E. Salmi puhui yhtenäisen Keski-Savon puolesta ja toiminnallisesti ajanmukaisen maakunta- ja väliportaan rajojen luomisesta. Odottamallamme vaalipiirijaolla pirstottiin kuitenkin edelleen Keski-Savoa.
Aluettamme koskevia ratkaisuja tehdään kahdessa elyssä ja rakennetukia kahdessa maakuntaliitossa. Tarvitaan voimavarat Savoa kokoavaan työhön ja yhteisen Savon soten luomiseen. Keski-Savon päättäjät ovat sitoutuneet kohtalonyhteyden merkeissä tehostamaan edunvalvontatyötään ja myös nähdään, miten Varkauden taloudelliset panostukset ja myös riskit ovat olleet taakankantoa koko seutukunnan menestyksen puolesta.
Panostukset Varkauden seudun liikennejärjestelmän kehittämiseen ovat välttämättömiä koko maan kilpailukyvylle. Vientiteollisuutemme syöttöyhteydet tunnustettiin kansallisesti ja EU:ssa julkisen tuen piiriin. Kyse on yritysten sijaintiratkaisuihin ja avaintyöntekijöiden asumiseen vaikuttavasta tekijästä. Vuosikymmenten työstä lentoyhteyksiemme puolesta, terminaaleista ja kiitoradoista, on Joroisten kunnan aloitteellisuuden ansiosta alueen kuntien ja valtion tarpeiden pohjalta vielä tehtävissä tulevaisuuden työtä . Viitostien ja Savon radan kapasiteetin ja nopeuden turvaavat investoinnit ovat Itä-Suomen kiireellisellä investointilistalla. Viitostien kehityskäytävä on myös palautettava Euroopan laajuisten liikenneverkkojen TEN- ydinverkkoon.
Joensuu-Pieksämäki -rataosuuden kunnostaminen ja liikenteen lisääminen on keskeinen yhteystavoite VT 23:n peruskorjauksen kiirehtimisen ohella.
Eurooppalaisessa liikennejärjestelmän kehittämisessä painottuu vesitiejärjestelmät. Saimaan kanavan sulkujen pidentäminen ja Varkauteen ulottuva pinnan nosto lisää tonnistokokoa ja matkailuun liittyviä mahdollisuuksia.
Viimevuotuisessa valtioneuvoston aluekehityspalautteessamme korostettiin niitä mahdollisuuksia, jotka liittyvät koulutuksen järjestäjien väliseen yhteistyöhön, mukaan lukien lukiot, ammattikorkeakoulut ja yliopistot. Ammatillisella koulutuksella on suuri merkitys alueen elinkeinorakenteeseen.
Energia-alan nuorisoasteen koulutuksen vetovoimaa on lisättävä mm. monipuolistamalla Varkaudessa tarjottavia koulutusaloja.
LUT ja Savonia koetaan alueella yritystemme tärkeiksi kumppaneiksi. LUT -yliopistolla on tekniikan koulutuksessa Itä-Suomessa ja erityisesti Varkaudessa merkittävä asema. Se on tärkeä toimija myös FiTech -koulutuskokonaisuudessa, jossa maakuntaliiton ja OKM:n kanssa selvitetään alueellamme tarvittavan DI -koulutuksen sisältöjä.
Pidän entistä tärkeämpänä Varkauden seuraavalla vuosikymmenellä kaupungin yksittäisten ratkaisujen arviointia kansainvälisen teollisuuden vetovoiman ja kilpailukyvyn kehyksessä.
Warkaus ja koko keskeinen Sawo tarvitsee uutta Ahlströmin henkeä ja laajemman hallinnollisen toimintakyvyn varmistamista alueelle, jolla on kansallinen merkitys. Varkauden seutu turvasi 60-luvun alussa erikoissairaanhoidon aluesairaalan rakentamisella. Samoin alueen vetovoimaa varmistetaan sote-kampuksella.
Työssämme varkautelaisten hyvinvoinnin puolesta on tärkeätä nähdä edelleen arjen vaikeuksien keskellä elävien perheiden tukeminen. Warkaus pitää kokea entistä vahvemmin meidän omaksi yhdistykseksi, jossa kuunnellaan ja on mahdollista vaikuttaa elämäänsä koskeviin ratkaisuihin.
Kunnallinen demokratia on kuntalaisten tahdon toteutumista päätöksenteossa. Kertooko äänestysprosenttimme siitä, että menee mukavasti itsestään vai kokeeko entistä useampi, etteivät he ole osallisia eikä vaikuttamismahdollisuudet kunnallisiin päätöksiin ole riittävät. Tiedotustilaisuuksien lisäksi tarvitaan aitoa mahdollisuutta saada valmistelusta ajoissa tietoa ja vaikuttaa ennen päätöksentekoa. Julkisuutta päätösten taustoista on lisättävä. Vaikeneminen vaikeidenkaan asioiden osalta ei ole ratkaisu, koska luottamus kasvattaa myös yhteistä ymmärrystä ja voimaa kaupungin kehittämisessä.”