Kyllä. Kannattaa etsiä ja pyrkiä löytämään itsestään sisäinen vekara. Sitä kokeilin 6-vuotiaan vekaran kanssa, mukana tietysti hänen mumminsa. Keskiviikkoiltapäivän muutamaan tuntiin mahdutettiin Olohuoneella kuppikakkujen koristelua ja nauttimista, Sydänystävä-katumaalaustyöpajaa ja Kalakukko-katujunalla huristelu. Junaoppaan sanoista jäi mieleen soimaan monta asiaa ystävyydestä ja kiitollisuudesta…
(Klikkaamalla kuvaa pääset galleriaan.)
