Kyllä – suu messingillä. Ja ajoittain tippa silmäkulmassa. Tunteet nousivat pintaan ja arkimurheet unohtuivat hetkeksi. Näytelmä imaisi mukaansa, kosketti sanomallaan ja musiikillaan. Vaikka musiikki on tärkeä, kaikkein tärkeintä on ihminen keskiössä. Ja vaikka näytelmässä tietyllä tavalla leijuu tummansävyinen pilvi aiheen ja tilanteen yllä, valonpilkahduksia löytyy, tunteita, huumoriakin – ihmiselämän kaikkia sävyjä.
Varkauden Teatteri oli rohkeasti, toisena teatterilaitoksena Suomessa, ottanut ohjelmistoonsa Mark Hermanin Brassed Off -elokuvaan perustuvan ja Paul Allenin musiikkidraaman Suu messingillä, jonka on suomentanut Heikki Salo, ansioitunut henkilö myös suomalaisessa musiikkimaailmassa. Näytelmän on ohjannut Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Kari Suhonen. Kyseessä on Varkauden Teatterin mittakaavassa iso tuotanto, oman näyttelijäkunnan ohella mukana on puolentusinaa iltanäyttelijää ja nuorta näyttelijäkaartia – teatterin nuorisokasvatus tuottaa tulosta.
Musiikillisesti tarinaa on juoksuttamassa eteenpäin kaikkiaan yli 20 soittajan kaarti, josta kahdeksan soittajaa on lavalla jokaisessa näytöksessä – teatterin näyttelevien soittajien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että esitys toteutetaan yhteistyössä Varkauden soittokunnan sekä Pieksämäen ja Rantasalmen puhallinmusiikin harrastajien kanssa. Yhteistyö näin laajassa mittakaavassa toteutuu Varkaudessa ensimmäistä kertaa.
Niin – kaksi 106-vuotiasta – Varkauden Teatteri ja nykyinen Varkauden soittokunta rinta rinnan. Ja todennäköisesti suomalaisessa puhallinmusiikissa kyseessä olevassa laajassa yhteistyössä ammattiteatterin kanssa harrastajaorkesterit eivät ole aiemmin tehneet.
Tässäkin tulee esille yhteisöllisyys ja yhteistyön voima – toisensa huomioiminen kuten missä tahansa muuallakin – töissä, kotona, harrastusten parissa, paikkakunnalla – ihminen on tärkein. Monesti nähdään muita asioita merkityksellisempänä – työ, ura, harrastukset, raha – unohdetaan katsoa kaikkein lähimmäksi – ihmisiin, jotka ovat tärkeitä ja rakkaita.
Suu messingillä -näytelmä on vahva, inhimillinen, lämpöä sykkivä tarina, jossa puhallinmusiikilla ja puhallinorkesterilla on hyvin keskeinen rooli. Teos sijoittuu englantilaiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivosta uhkaa lakkauttaminen – yhteneväisyyksiä löytyy Varkauden suurteollisuuden taannoisiin kuvioihin – liikutaan samantyyppisissä mielenmaisemissa.
Näytelmässä katsotaan tapahtumia kaivosorkesterin kapellimestarin pojanpojan silmin ja käydään läpi dramaattisia vaiheita monien ihmisten elämässä. Pojanpojan, 10-vuotiaan Shanen roolin tulkitsevat Samuel Huopalainen ja Kuutti Suhonen, 17-vuotiaan Shanen roolin Jussi Mikkonen ja Otso Suhonen – tuplatuplarooleissa vuorotellen. Keskeisissä rooleissa ovat nuoruudessaan toisiinsa ihastuneet Gloria, Piia Kolima ja Andy, Jussi Immonen. Varkauden Teatterin näyttelijäporukkaa vahvistaa Reijo Kolari, joka näyttelee puhallinorkesterin ansioitunutta ja vahvaa Danny-kapellimestaria. Tarinan sukupolvien välisessä ketjussa Dannyn pojanpojan, Philin roolin tulkitsee Ville-Veikko Valtanen, Sandra-vaimonaan Maija Yrjölä. Kaivospaikkakunnan yhteisöä katsotaan myös parin pariskunnan kautta – kaivosmies Harry, Markku Ryytty, Rita-vaimonaan Annikka Kaistinen. Toisena pariskuntana ovat kaivosmies Jim, Jukka-Pekka Löhönen, Vera-vaimonaan Leena Liimatainen.
Näytelmän musiikin soittavalle kahdeksikolle ovat sovittaneet Esko Heikkinen ja Mikko Suhonen – räätälöitynä mittatilaustyönä ottamalla huomioon näytelmässä käytössä olevat instrumentit ja ketkä ovat soittamassa. Näytelmän musiikillinen kapellimestari Janne Juutilainen luonnehtikin taannoin tiedotustilaisuudessa, että sovitukset antavat haasteita soittajille mutta ei ylitsepääsemättömiä haasteita. Juutilaisen mukaan harrastajasoittajille näytelmän toteuttaminen on ollut hieno ja opettavainen projekti – ainutlaatuinen yhteistyömahdollisuus amatöörisoittajille olla ammattiteatterissa toteuttamassa näytelmää. Vastaavasti soittajat ja uudet ihmiset ovat olleet antamassa uutta energiaa näyttelijöille. Siis kyseessä on uusi aluevaltaus Varkauden Teatterille yhteistyönprojektina.
Musiikillisesta annista ja kappaleista sen verran, että Varkauden historiaan liittyen näytelmässä kuullaan 1920-luvulla, silloisen Tehtaan soittokunnan ensimmäisen kapellimestarin, Ilmari Kivisalon säveltämä Ahlströmin kunniamarssi. Eli ”Varkaus-lisä” on tässäkin mielessä mukana näytelmässä.
Suu messingillä -näytelmä on siksi iso toteutus, että haluan mainita kaikki harrastajasoittajat, jotka ovat omalta osaltaan olleet myötävaikuttamassa esityksen onnistumiseen. Musiikkiantia näytelmään puhaltavat Kimmo Mattila, Elina Haatainen, Minttu Pöntinen, Helmi Järvenpää, Seppo Heiskanen, Nuutti Tossavainen, Anu Kupari, Jorma Airaksinen, Janne Juutilainen, Andras Fonagy, Leevi Koivunoro, Aleksis Laurila, Heikki Sillanpää, Sini Korhonen, Jukka Saukkonen, Jani Markkanen, Timo Forsman, Arto Suominen, Niklas Kärtevä, Tero Määttänen, Juha Lahtinen, Jorma Tuunanen ja rummuissa Esa Nykänen ja Juuso Ruutiainen.
Näytelmään kampauksia ja maskeja ei ole erikseen suunniteltu. Näytelmän ohjaaja on siinäkin halunnut korostaa, että ihminen on keskiössä – ihminen näytetään sellaisena kuin hän on.
Lavastuksen on suunnitellut Sami Härkönen ja lavastuksen toteutuksesta vastaavat hänen lisäkseen Jani Jeulonen ja Santtu Kinnunen. Valot ovat Marko Etelärinteen, äänet ja tehosteet Jussi Heiskasen – elävöittämässä näytelmän antia. Erityisesti minua kosketti valoilla tuotetut varjokuvat.
Myös tarpeistonhoidollisesti näytelmä on vaativa – tarpeiston on yhteistyössä työryhmän kanssa suunnitellut Mirja Ryytty, tarpeistonhoitajana Leena Liimatainen. Soittokunta on jokseenkin pienellä näyttämöllä, nuottitelineitä kuskataan edestakaisin, näyttämön sivutiloissa on sutinaa. Puvustuksen suunnittelu on Taina Peltomäen, jonka lisäksi puvustuksen toteutuksessa ovat olleet Sari Kirjavainen ja Veera Onttonen. Puhallinorkesterin vaatteet on suunnitellut Sari Kirjavainen. Näytelmän järjestäjänä on Ville-Veikko Valtanen.
Näytelmän pukijoina ovat Esti Thure ja Veera Onttonen, näyttämömiehinä Jussi Immonen ja Petteri Ryytty, näytelmään liittyvät valokuvat ovat Sini Keron, juliste Sari Kaurolan ja käsiohjelma Santtu Kinnusen.
Miksikö halusin esitellä oheisen nimikavalkadin? Siksi, että muistaisimme – teatterinautinnon tuottamiseksi tarvitaan iso määrä ihmisiä ja tekniikkaa sekä yhteistyötä. Suu messingillä -musiikkidraama osoitti, että pienelläkin paikkakunnalla voidaan kulttuurielämää rikastuttaa vahvalla yhteistyöllä ja tarvittaessa rikkomalla rajoja, jota ehkä aiemmin ei ole tehty. Lopputuloksena lämpimiä asioita ihmisestä ja ihmisyydestä, musiikista, Varkaudestakin. Kiitos siitä!
Kuvat: Sini Kero
(Kun klikkaat kuvaa, pääset selailemaan niitä läpi galleriassa.)
