Suomen Kotiseutuliitto on valinnut 13-vuotiaan Jaakko Rikalaisen kansallispukuharrastuksen Vuoden kotiseututeoksi. Jyväskyläläinen Jaakko Rikalainen on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt saada valmiiksi jo kolme kansallispukua ja neljäs – Karstulan miehen puku – on jo työn alla.
Kotiseutuliitto juhlii ensi vuonna 70-vuotista historiaansa. Vuoden kotiseututeko julkistettiin Kotiseutuliitossa juhlavuoden aloitustilaisuudessa 24. marraskuuta.
Jaakko Rikalainen edustaa uutta kansallispukuja harrastavaa, käyttävää ja valmistavaa sukupolvea. Kansallispuvun tekemisen opettelu vie tietotaitoa eteenpäin tuleville sukupolville. Hän on lisäksi kannustava esimerkki siitä, että pojat voivat harrastaa kansallispukuja ja niiden ompelemista. Liitto arvostaa myös Jaakko Rikalaisen rohkeutta tuoda esiin ompeluharrastustaan ja näin tuulettaa vanhakantaisia ja sukupuolittuneita käsityksiä lasten kiinnostuksen kohteista.
– Meillä voi olla suurikin potentiaali poikia, jotka haluaisivat harrastaa tekstiilitöitä, mutta heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ja uskallusta tuoda kiinnostustaan esiin, liiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo toteaa.
Jaakko Rikalaisen kansallispukuharrastus kumpuaa hänen kiinnostuksestaan historiaan, erityisesti Suomen 1800-1900 lukujen vaihteen ja sotahistorian harrastuksesta.
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja vanhoista tavaroista. Ennen keräilin postimerkkejä, vanhoja seteleitä, armeijan vanhoja univormuja ja sotahistorian tavaroita. Minulla on joitakin asereplikoita ja osia, Jaakko Rikalainen kertoo.
Apua harrastukseensa hän on saanut niin isoäidiltään kuin Facebook-ryhmässä Kansallispuku – Folkdräkt, jossa neuvoja on aina tarjolla nopeasti.
Liiton juhlavuoden yhtenä keskeisenä hankkeena on nuorten juurtuminen ja kotiseututuntemus sekä perinteisten taitojen osaamisen siirtäminen tuleville sukupolville. Kansallispukujen teossa käytetään paljon käsityötekniikoita, joita ei käytetä enää muualla. Kansalaisopistojen kansallispukukursseilla on suuri merkitys tekniikoiden säilymiselle elävänä aineettomana kulttuuriperintönä. Myös Jaakko Rikalaisen osaaminen on osaltaan peräisin kansalaisopistosta, koska hänen isoäitinsä oppi taitonsa kansalaisopiston kurssilla.
Ensimmäiset kansallispuvut esiteltiin noin 130 vuotta sitten. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi herätti uuden innostuksen kansallispukuja kohtaan 1990-2000-lukujen taitteen hieman hiljaisemman jakson jälkeen.
– Uusia pukumalleja kootaan ja vanhoja tarkistetaan nyt koko ajan. Myös nuoret miehet ovat entistä kiinnostuneempia puvuista, kansallispukukonsultti Taina Kangas kertoo.
Pukuja on suomessa noin 400, yhtä paljon sekä suomen- että ruotsinkielisissä kunnissa, sillä jokaiselle Suomen ruotsinkieliselle kunnalle on teetetty sekä naisen että miehen puku.
Taustatietoa suomalaisista kansallispuvuista
Kansallispukuharrastus sai alkunsa kansallisromantiikan myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Puvut ovat toisintoja talonpoikaisväestön ja kansan juhlapukeutumisesta 1700- ja 1800-luvuilla.
Kansallispuvut perustuvat tutkittuun ja dokumentoituun museaaliseen aineistoon. Niiden alkuperäiset esikuvavaatekappaleet löytyvät museoiden kokoelmista.
Ensimmäinen virallinen kansallispukujen esiintyminen tapahtui keisarivierailun yhteydessä Lappeenrannassa 5.8.1885. FT Theodor Schvindtin kokoamat ensimmäiset kansallispukumallit, mm. Jääsken naisen ja Säkylän miehen, julkaistiin vuonna 1898.
Suomen kansallispukukeskus hoitaa tänä päivänä uusien pukumallien kokoamisia sekä olemassa olevien pukumallien perinnepohjaisuuden tarkistuksia. Asiantuntijaelimenä toimii Kansallispukuraati. Viimeisin hyväksytty pukutarkistus, Saarijärven naisen kansallispuku, julkistettiin kuluvan vuoden lokakuussa.