Näyttely koostuu sata vuotta sitten syntyneistä asiakirjoista. Aineisto vaihtuu kuukausittain ja näyttely kootaan luettavaksi myös kunnan kotiseutumuseon sivulle. Vitriinissä on esillä alkuperäisen asiakirjan lisäksi myös helppolukuinen versio asiakirjojen tekstistä. Näyttelyn rungon muodostavat toimielinten – lähinnä kunnallislautakunnan ja valtuuston – pöytäkirjat ja kirjeenvaihto.
Lokakuun aiheet:
Elintarvikeasia oli esillä koko vuoden 1918 ajan. Elintarvelautakunta jakoi ostokortteja leivän, sokerin, kahvin ja tupakan ostamiseen. Se myös myönsi tai eväsi elintarpeiden kuljetuslupia yksityishenkilöille sekä ohjeisti kauppiaita senaatin ohjeiden mukaisesti elintarpeiden ja muiden tarvikkeiden myynnissä.
29.10.1918 lähetettiin kirje kauppiaille: ”Suomen Senaatin päätöksen mukaan t.k. 11 pltä on suolasilakka mainitusta päivästä alkaen julistettu takavarikoiduksi. Mainitun Senaatin päätöksen 1 § mukaan on takavarikoidun tavaran haltija velvollinen ilmoittamaan paljonko hänellä on mainittua tavaraa hallussaan t.k. 15 p kello 8 aamulla.
Tämän johdosta pyydämme aivan heti ilmoittamaan Elintarvelautakunnalle paljonko hallussanne on suolasilakoita t.k. 15 pv ollut, vaan kun olette luultavasti mainitusta päivästä lähtien ennättänyt myydä kaloja niin on ilmoituksessanne mainittava minkä verran olette mainitun päivän jälkeen myyneet kaloja.
Kun kumi ja kumiteokset ovat nyt valtiolle takavarikoidut, niin kumikalossia ja päällyskenkiä ei enää saa myydä kuin 1 pari samalle henkilölle täällä kulutuskaudella ja senkin ainoastaan Elintarvelautakunnan antamaa lupatodistusta vastaan.”
Elintarvelautakunnan kokouksessa 10.10.1918 käsiteltiin voi- ja maitopulaa: ”§1 Vointarkastaja A. Kokkonen ilmoitti että viime kuulla on tullut maatiaisvoita 883 kg vaikka olisi pitänyt tulla noin 4000 kg kun otetaan huomioon lehmän ehtyminen, todistaa siis että karjanomistajilla ei ole halua tuoda voita valtiolle. Kuitenkaan ei ole ilmoitettu että voin valmistajat olisivat myyneet voita salakauppiaille.
Ilmoituksen johdosta päätettiin, että niskoittelijoille ei anneta nyt ensi jakelussa sokeria ennen kuin on täyttänyt voin tuontivelvollisuutensa. Kuitenkin sellaisille jotka voivat todistaa että karjansa ei lypsä enempää kuin minkä saapi käyttää perheensä elatukseen, annetaan kortin mukaan sokeri.
§2 Kun paikkakunnalla on nyt suuri puute maidosta päätettiin että Veikko Kansasen, joka viepi maidon nykyään Warkauteen, on tuotava maito kirkolle jakelupaikkaan, tahi jos ei hän siihen suostu, on hänen annettava maito kotonaan Nikkilänmäellä korttia vastaan niille jotka maidon sieltä noutavat. Samoin ilmoitetaan Alapihaan, Pappilaan ja Karlvikiin että maitoa ei saa antaa muutoin kuin maitokorttia vastaan ja kupongit ovat tilitettävät.”
Näyttelyssä esillä elintarvelautakunnan lähetettyjen kirjeiden kopiovihko 1918-1921 sekä Leppävirran ja Warkauden elintarvelautakuntien pöytäkirjat.