Tunisian kansannoususta vuoden 2010 lopulla alkanut väkivaltaisuuksien aalto muutti Minna Lehväslaihon elämän. Mikrobitutkija Lehväslaiho työskenteli Arabikevään aikana saudiarabialaisessa yliopistossa, kun koulun kuvaamataidon opettaja häipyi. Ikänsä kuvataidetta harrastanut tutkija jatkoi yliopistosta häipyneen kuvaamataidon opettajan työtä. Paluuta entiseen ei ollut.
– Tajusin, kuinka tärkeää taide on henkiselle hyvinvoinnille. Kaikki tulevat hyvälle tuulelle tehdessään kuvataidetta.
Lehväslaiho tajusi, että kukaan ei tee taidetta samalla tavalla. Jokainen tekee sen aina omalla tavallaan, ainutlaatuisesti.
– Lääkkeitä voivat muutkin keksiä.
Lehväslaiho palasi 18 vuoden ulkomailla oleilun jälkeen Suomeen kesällä 2014. Hänestä tuli samalla täysipäiväinen kuvataiteilija. Tänä vuonna Porvoossa asuva Lehväslaiho on Suomen postimerkkiyhdistys Apollon vuoden postikorttitaiteilija. Minna Lehväslaihon töitä oli vuonna 2015 ensimmäisen kerran ILOA -näyttelyssä ja sen jälkeen hänen töitään on ollut Varkaudessa Taidekeskus Väinölän kokoelmissa koko vuoden – ja aina ILOA -näyttelyyn tulee uunituoreet teokset. Nyt lauantaina 21.7. alkaen puoliltapäivin, Vuoden 2018 Postikorttitaiteilija Minna Lehväslaiho on Taidekeskus Väinölässä kertomassa postikorttien synnystä, mistä ideat tulevat ja polustaan tiedenaisesta taiteilijaksi.
Minna ja Marja-Muusa Hämäläinen ovat olleet yhdessä monissa ulkomaisissa näyttelyissä ja nyt jälleen heidät on kutsuttu Tšekin Lycisen linnaan maalaamaan viikoksi Jan Hruskan syntymän 100 vuotisjuhlan kunniaksi. Minna kuvailee töitään hauskoiksi ja iloisiksi. Väripalettia ei ole säästelty.
– Tyyli tulee sydämestä. Jossain vaiheessa päätin, että kun itse ostaa maalit, niin voi maalatakin juuri kuten itse haluaa. Tekniikat pitää toki tuntea, mutta maalaan aina tavalla, joka tuntuu hyvältä.
Osa töistä on ikuistettu ja suunniteltu postikorteiksi. Niiden tekemisessä on yksi pieni tekninen asia, jonka Lehväslaiho on oppinut: postikortit myydään telineissä, joissa alaosa ei välttämättä näy.
– Kortin yläosa on tärkeä. Kukaan ei katso postikorttia, jos sen yläosassa ei ole mitään kiinnostavaa.
Minna Lehväslaiho tunnustaa, että postikortit ovat hänelle rakas taidemuoto. Hän on aina tykännyt postikorteista. Hänen työnsä ovat muutenkin pienimuotoisia, joten postikorttien tekeminen käy luontevasti. Postikortteihin voi maalata myös aiheita, joita ei juuri tauluiksi tehdä. Juhlapyhistä ei juurikaan tehdä tauluja, mutta postikortteina ne ovat hyvä inspiraation lähde.
– Postikorttimaalaukset ovat pitkiä prosesseja. Voi mennä puolitoista vuotta ennen kuin ne julkaistaan. En esittele tällaisia tauluja ennen kuin postikortit on julkaistu, hän kertoo.