Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäen mukaan 100 vuotta sitten mitään ei tapahtunut yhtäkkiä. Avatessaan Varkaus ´18 -tapahtumaviikon seminaaria Suomi ja Varkaus 1918 hän totesi, että Venäjän vallankumous, sosiaalisten jännitteiden hallitsemattomuus ja nälänhätä sekä Suomen asema Itämeren suurvaltojen shakkilaudalla syöksi isänmaamme järkyttävään katastrofiin, joka on lähes kaikkien suomalaisten matkassa kulkenut. Usein kätkettynä, koteloituneena, käsittämättömänä hämmennyksenä ja suruna.
– Warkauden 1918-viikko antaa vahvasti tutkijoiden, mutta myös ihmisten avautumisen kautta kasvot 108 päivän sodan kuolleiden ja vankileireihin näännytetyille 38 000 ihmiselle. Kansallisen jatkotyön arvoista on vielä ne kansalaisluottamuksensa menettäneet, jotka perheineen joutuivat jättämään kotimaansa Amerikan siirtolaisina ja ne yli 10 000 heistä, jotka päätyivät sieltä Stalinin teloitusmonttuihin Neuvosto-Karjalassa, hän sanoi.
Taustalla oli vahvimpana murros alamaisuudesta kansallisuuteen.
– Kuten Heikki Ylikangas kuvaa vuoteen 1904 tultaessa, meillä oli takapajuisin kansanedustuslaitos koko Euroopan emämaassa. Missään muualla ei niin pieni ja jälkijättöinen vähemmistö miehittänyt valtiosaleja. ”Kansa kaikki valtias”-asenne johti rohkeuteen ottaa kantaa; perustettiin lehtiä, muodostettiin yhdistyksiä. Vaadittiin demokratiaa, työelämän säätelyä ja vähäväkisen kansan elämän parantamista. Eduskuntaa ei kutsuttu koolle maailmansodan puhjettua ja kunnallisen kansanvaltaisen hallinnon puute esti vuorovaikutuksen kansalaisten arjessa.
Rajamäki totesi, että varkautelaisetkaan eivät istuneet samassa pöydässä. Valtakunnallista julkisuutta sai varkautelaisten taistelu oikeudesta kuulua työväenyhdistykseen, mikä johti v.1903 tehtaan isännöitsijän päätökseen irtisanoa kaikki laivatelakalla työskentelevät 200 työmiestä ja häätää heidät perheineen talvella asunnoistaan.
Muistellessaan neljän vuosikymmenen takaisia tapahtumia ja vuotta 1978, jolloin vietettiin sisällissodan 60-vuotismuistoa, Kari Rajamäki totesi, että tuolloin ei vielä valitettavasti kyetty yhdessä seisomaan ja tunnustamaan yhteistä järjettömyyttä ja katsomaan eteenpäin, kuten tänään.
– Muistan myös kun kirkkoherra Mertanen Kankun joukkohaudan äärellä kertoi, että hän vieläkin tapaa ihmisiä, jotka kertovat heräävänsä yöllä kauhun hiessä peläten olevansa Huruslahden rivissä kymmenentenä. Helmikuun 1918-muistoon ja jopa pelkoon törmäsin itsekin vielä 1960-luvun nuortenkin parissa, sanoi Rajamäki, jonka mukaan ihmisten kantama tieto esivanhemmistaan, isoisistään, suvun sisäisistä kuiskatuista saloista kerrotaan nyt avoimesti toiselle ihmiselle.
– Minäkin olen tavannut tällä viikolla jo kaksi ihmistä, joiden isoisä on ollut samaan aikaan oman isänisäni kanssa Hennalan vankileirillä ja nälkäkuoleman kynsistä pelastuneet viime hetkellä.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Rajamäki kiitti omasta ja Varkauden kaupungin puolesta Varkaus ´18 -tapahtumaviikon toteuttajia – erityisesti viikon keskeisen rakentajan, Vilja Itkosen panosta, joka jatkaa isänsä professori Hannu Itkosen työtä Varkauden ja varkautelaisten kotiseututietouden ja omanarvontunnon vahvistamista.
– Tällä viikolla te olette sysänneet ihmiset liikkeelle, yhdessä samaan suuntaan. Tulevaisuuden vaikeudetkaan eivät lannista, kun takanamme on yhteinen ymmärrys koetusta kärsimyksestä ja vahva tahto yhteistyön voimaan.