Kuvat: Varkauden Teatteri/Sini Tullila
”Ainoa minkä tietää varmasti on, että nyt on nyt, kaikenlaista tapahtuu ja elämässä käy niin kuin käy” . Siinä kantava teema ja elämänviisaus dynamiittiasiantuntija Allan Karlssonilta – Varkauden Teatterin tämän syksyn toisen ensi-illan tiimoilta, veijarikomediasta Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Ja näytelmässä todella tapahtuu, sillä Allanilla on ollut elämänsä aikana uskomaton taito ystävystyä kaikkien kanssa ja hänen sormenjälkensä kietoutuvatkin maailmanhistoriaan.
Näytelmä perustuu Jonas Jonassonin menestysromaaniin, joka on käännetty 43 eri kielelle ja siihen perustuvaa, palkittua elokuvaa on esitetty 40 eri maassa – ei kovinkaan pitkää aikaa sitten myös televisiossa Suomessa. Näytelmän käsikirjoitus on Raija ja Pentti Nokkalan sekä Raija Rintamäen.
Näytelmän juonta sen enempää selostamatta, kerrottakoon se, että monikerroksinen seikkailutarina sisältää tapahtumasarjan, joka vie Allanin ystävineen hullulle ja odottamattomalle matkalle. Ikinuori Allan muistelee elämäntaipaleensa sattumuksia ja näytelmäversio onkin sisällöltään huomattavasti rikkaampi kuin kirjasta tehty elokuva.
Näytelmän tapahtumapaikkojen kirjo on mielenkiintoinen – tapahtumapaikkoja on kolmisenkymmentä ja vaatekertoja lähestulkoon 80. Näytelmän on ohjannut ja lavastanut Ville-Veikko Valtanen, joka reilut viikonpäivät ennen lauantaina 18.11. ensi-iltaa kertoi ideanaan olleen lavastuksen suunnittelun ennen ohjaustyön aloittamista. Hänen mielestään lavastus ei ole pelkkä seinä ja kulissi, vaan sitä käytetään, se muuttuu joksikin tai kertoo jonkin tarinan. Ja näin juuri toimii hänen lavastuksensa Varkauden Teatterissa – lisäksi mekaanisen lavastuksen ja digitaalisen lavastuksen yhdistelmä toimii mallikkaasti. Palaset loksahtelevat kohdalleen – tekniset asiat, valo- ja äänimaailma tuovat kirjon teatterilavalle ja katsomossa tuntee ikään kuin olevansa kokijana mukana.
Ville-Veikko Valtasen ohjauksessa näytelmä on saanut elokuvallisen jännitteen siinä mielessä, että kohtaukset vaihtuvat ”lennossa” ja koko ajan katsoja odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Niin, että ”kiirettää pittää” myös kulissien takana, koska juoni etenee ilman pysähdyksiä ja kohtausten mukaisesti näyttelijöiden asusteet ja rekvisiitat vaihtuvat jatkuvasti. Siinä on kyse nimenomaan yhteistyöstä ja luottamuksesta toinen toisiinsa – näyttelijöillä on huikea työtaakka lukuisten roolien ja vaatekertojen vuoksi.
Näytelmän hahmot on rakennettu selkeästi komediallisiksi – jotkut jopa yliampuviksi. Kuitenkin – kaikista hahmoista löytyy totuudensiemeniä eikä kyseessä ole pelkkää pelleilyä, sillä kantavana teemana näytelmässä on ystävyys. Ja ennen kaikkea se, että pitää hyväksyä kaikki – kaikki kelpaavat ystäviksi. Näytelmässä Allan ei luokittele ihmisiä minkään asian suhteen.
Allanin roolin esittää Markku Ryytty. Muissa rooleissa ovat Jussi Immonen, Annikka Kaistinen, Sakari Kautto, Leena Liimatainen, Jukka-Pekka Löhönen, Jami Nykänen, Mirja Ryytty, Petteri Ryytty, Ville-Veikko Valtanen ja Maija Yrjölä. Näytelmän puvustus on Veera Onttosen, kampaukset Kirsti Karttusen, äänet Jussi Heiskasen ja valot Juha Paaso-Rantalan.
Näytelmässä kuvitetaan joustavasti yhden ihmisen elämää ikävaiheittain. Näytelmän viihdyttävyydestä oli osoituksena jo ensi-illan alkumetreillä yleisön mukanaolo tapahtumaketjussa – kerronta ”osui ja upposi”. Allanin ajatuksiin on hyvä yhtyä. Kaikki, mikä tulee elämässä vastaan, tulee ottaa vastaan uusina mahdollisuuksina.