Taidekeskus Väinölän marraskuun ja joulukuun näyttelyn otsikkona on ”Taiteen veteraanit” – retrospektiivinen näyttely – taiteilijoina varkautelaiset Väinö Rouvinen, Meeri Torvinen ja Taru Mäntynen. taidekeskus Väinölän galleristi Timo Hämäläinen totesi kyseessä olevan hänelle suuri ilo, koska taiteilijakolmikko on ollut merkittävässä osassa gallerian toimintaa ja samoin Hämäläisen elämässä lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Taidenäyttelyn avajaisillan polkaisi käyntiin reippain sävelin Varkauden Huuliharpistit. Varkauden taidemuseon muistamisena intendentti Sinikka Miettinen luovutti taiteilijoille valokuvat vuosikymmenien takaa. Näyttelyn avasi taideasiantuntija Maarit Hakkarainen, joka on tutkinut mm. Meeri Torvisen taidetta. Hakkarainen totesi avajaispuheensa aluksi, että on todella kunnia olla avaamassa varkautelaisten pitkänlinjan kuvataiteilijoiden yhteisnäyttelyä.
– Olemme varmasti kaikki yhtämieltä siitä, että Suomen juhlavuotta ei voisi enää arvokkaammin juhlistaa. He kaikki ovat taiteellisella työllään kasvattaneet suomalaisen taiteen ja suomalaisten taiteilijoiden arvostusta sekä alueellisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti. Tänään meillä on hieno tilaisuus päästä nauttimaan Rouvisen, Torvisen ja Mäntysen tuotannoista laajalla aikaperspektiivillä. Kyseessä on siis retrospektiivinen näyttely, jonka avulla voimme luoda katsauksen kunkin taiteilijan korkeatasoiseen tuotantoon. Vaikka näyttely katsoo taaksepäin menneisiin vuosiin, se luotsaa ajatuksia myös tulevaisuuteen, totesi Hakkarainen ja jatkoi, että hänelle näyttely kertoo veteraanitaiteilijoiden lahjakkuudesta, ehtymättömästä luovuudesta ja rohkeudesta.
– He kaikki ovat osoittaneet, että kuvataiteilija voi toimia menestyksekkäästi myös taidekeskusten reuna-alueilla. Taidehistorioitsija Sakari Saarikivi nosti noin 50 vuotta sitten esiin maaseudun taiteilijoissa piilevän potentiaalin. Saarikivi totesi tuolloin: “Totuus on, että taiteen rekryytit tulevat enimmäkseen metropolien ulkopuolelta. Tälläkin hetkellä Suomen maaseutu kasvattaa juuri niitä miehiä ja naisia, josta Suomen taide myöhemmin ylpeilee.”
– Tässä Saarikivi oli täysin oikeassa. Väinö Rouvinen ja Meeri Torvinen toimivat tuolloin jo Varkaudessa kuvataiteilijoina ja Taru Mäntynen oli juuri astumassa taidekentälle. Omalla esimerkillään, lukuisilla palkinnoillaan ja tunnustuksillaan, veteraanitaiteilijat ovat olleet ja tulevat olemaan tiennäyttäjiä uusille taiteilijasukupolville, sanoi Hakkarainen , joka työskennellessään Varkauden museoissa muutaman vuoden ajan, sai tutustua myös paikallisiin taiteilijoihin.
– Olen siitä erityisen onnellinen. Opin heiltä paljon – muun muassa tärkeitä elämänviisauksia. Taru Mäntynen esimerkiksi opetti minulle – perfektionismiin taipuvalle sielulle – erään tärkeän sanaparin. Hän kuvaili näyttelyn rakennusvaiheessa erään teoksen ripustusta sanoilla: ”riittävän hyvä”. Hän antoi näillä kauniilla sanoilla armoa ripustusassistentille. Muistan ne aina ja turvaudun niihin useissa eri elämäntilanteissa.
– Mieleen palaa myös eräs käynti Meeri Torvisen työhuoneella. Ihmettelin tuolloin hänelle, miten on mahdollista, että ihminen löytää aina uusia yksityiskohtia taideteoksista, joita hän katsoo päivästä toiseen; miten se on mahdollista, että taideteoksella on kyky aina muuttua ja muuntua. Meeri oli hetken hiljaa ja sanoi: “Ei se teos muutu – sinä muutut.” Osui ja upposi.
– Taide on todellakin väline ihmisen itsetuntemukselle. Parhaimmillaan taiteella on kyky avata ihmismielen kätkemiä totuuksia, tehdä näkymättömästä näkyvää, tehdä meistä parempia ihmisiä, inhimillisiä ja suvaitsevaisia sekä omia että muiden virheitä kohtaan. Taide tekee meistä täydellisiä – eli riittävän hyviä, totesi Maarit Hakkarainen.