Valtakunnan XIV Viralliseksi Kylähulluksi on valittu monialaosaaja ja kyläaktiivi Matti Hämäläinen Äänekosken Koiviston kylältä. Nimeämisjuhlallisuuksia vietettiin lauantaina Leppävirralla Maaseutuparlamentin yhteydessä Sadonkorjuutorilla koko lauantaipäivän ajan. Maaseutuparlamentti 2017 on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.
Valintakriteerit:
Virallinen kylähullu toimii suomalaisen kylätoiminnan tiennäyttäjänä, tulevaisuuden väkevänä visioitsijana.
Henkilöltä edellytetään ennakkoluulottomuutta, vahvaa tahtotilaa ja itsensä peliin laittamista ja hän on aikaansaanut merkittävää, konkreettista jälkeä.
Ehdokkaalta odotetaan luovaa, tuloksellista, kaukokatseista, kylähullulle sopivaa toimintaa kylätoiminnassa ja paikallisessa kehittämisessä.
Matti Hämäläinen täyttää kaikki Kylähullulta vaadittavat kriteerit. Hän on ollut Koiviston kyläyhdistys ry:n puheenjohtajana vuodesta 2007 lähtien. Matti on nostanut kyläyhdistystoiminnan Koivistolla uuteen kukoistukseen. Hakemuksessa tuotiin esille Matin luontainen ja aito kylähulluus: ”Matti on meidän oma kylähullu kyläpäällikkömme. Viimeiset kymmenen vuotta on ollut aivan ”hullua aikaa”, minkä Matti on kylällä asunut”.
Matti Hämäläisen ansiolista teki valintaraatiin syvän vaikutuksen ja vakuutti myös hänen soveltuvuutensa Kylähullun virkaan ja arvonimen saamiseen. Kylähullun arvonimi säilyy koko eliniän.
Valittu Virallinen Kylähullu toimii Kylähullujen Killan puheenjohtajana kaksi vuotta. Kylähullujen Kilta koostuu kaikista tähän saakka valituista Kylähulluista. Kylähullu on oman kylän, asuinalueen, kotikunnan, maakunnan ja koko maaseudun pr-henkilö. XIV Valtakunnan Virallinen Kylähullu Matti Hämäläinen saa seuraajansa v. 2019.
Talkoonyrkki-kunniamaininta Jorma Vänskälle
Valtakunnallista Virallista Kylähullun arvonimeä haettiin myös Keiteleeltä kotoisin olevalle Jorma Vänskälle. Valintaraati päätti antaa kunniamaininnan Jorma Vänskälle ja nostaa hänet vapaaehtoistyön ja talkootyön symboliksi. Millainen olisi meidän 100 vuotias Suomi, ellei talkootyön ja vapaaehtoistyön puurtajia olisi? Millainen olisi ”lasku ja hintalappu” mikäli talkoolaisia ei olisi ja monia asioita joutuisi tekemään yhteiskunta verorahoilla?
Jorman kotiseututyön tekeminen ja talkoolaisena oleminen tapahtuu paikallisen seuratoiminnan kautta. On muistettava, että nykyisin moni metsästysseura tms. on taho, joka tekee omalla alueella kylätoimintatyötä, kehittää kyläyhteisön toimintaa ja vaalii alueen yhteisöllisyyttä.
Hakemuksessa kerrotaan Jorman olevan kohtuullisen kookas ukonköriläs ja tunnettu valtavista voimistaan. ”Suomesta löydy montaa yhtä jykevää nyrkkiä, kuin mitä Jormalla on. On elämys kätellä häntä. Vaikka nyrkki on iso, ei Jorma ole koskaan käyttänyt sitä väärin: Mies on lempeä ja sovitteleva sekä poikkeuksellisen lämmin käsi ja ymmärtävä katse”.
Se se vaan on sillä lailla
Seuraavassa Valtakunnan 14. Virallisen Kylähullun, Matti Hämäläisen puhe:
”Se se vaan on sillä lailla kun pikkupoikina kuljeskelimme Äänekosken keskustassa ja seurailimme hieman erikoisten Koskelaisten Kylähullujen Puttos Syten, Nastos Empan tai Rokki Pekan toilailuja, en olisi uskonut nyt seisovani tällä lavalla Valtakunnan Virallisena 14. Kylähulluna. Tuolloin kylähullu tittelillä oli hieman eri kaiku kuin tänä päivänä.
Kylähullu niin kuin moni muukin maaseudunpuolesta puhuja on suuren porukan sanansaattaja. Meillä on Suomessa 4200 kylää. Puolet suomalaisista asuu maaseudulla. Monien tutkimusten mukaan puolet lapsiperheistä haluaisi asua maaseudulla ja kaupunkilaisista 400 000 haluaisi muuttaa maaseudulle. Suomen kylissä on 3 124 kyläyhdistystä ja 890 kylätoimikuntaa, minkä lisäksi useat muut yhdistykset toteuttavat kylien kehittämistä mm. urheiluseurat, Marttayhdistykset ja eränkävijäyhdistykset. Kylätoiminnassa onkin mukana noin puoli miljoonaa henkilöä kylä-, kunta-, seutu-, maakunta-, valtakunta- ja EU-tasoilla. Yhteiseksi hyväksi kylillä tehdään 3. sektorin vapaaehtoistyötä arvioiden mukaan jopa 4,5 miljoonaa talkootuntia vuosittain. Se on huikea määrä.
Mitkä vahvuudet vievät kyliä eteenpäin; uskon itse vahvasti yhteisöllisyyteen, omasta elinympäristöstä huolehtimiseen ja kehittämiseen. Yhteisöllisyys on ihmiselle perustarve, ilman muita et ole mitään. Suuri osa ihmisistä haikailee sellaisen perään mitä heillä ei ole, me ei uskota olosuhteisiin, ellei niitä ole luomme ne itse. Ihmisen elämänlaatu ja tyytyväisyys omaan elinympäristöönsä luo hyvät edellytykset laadukkaaseen elämään.
Se ei tule tavarasta, ei rikkauksista, ainoastaan sisällöstä. Mikäli elämä perustuu pelkkään materiaaliin sen perässä kyllä saa juosta. Se juoksu ei lopu koskaan. Markkinapellet kyllä keksivät aina uusia ”leipäkoneita” mitä juuri sinä tarvitset. Sellainen elinympäristö jossa yhteisö on vahva, antaa mahdollisuuden elää onnellista elämää. Sellaisessa minä haluan elää ja vaikuttaa. Voimme yhdessä muokata yhteisöstämme parhaan mahdollisen alustan myös tuleville sukupolville. Me kylähullut olemme varmasti kaikki tekemässä parhaamme, että nämä yhteisöt toimivat ja pysyvät elinvoimaisina nyt ja jatkossa.
Se ei ole rikas kellä on paljon, vaan se jolta puuttuu vähä. Viisautta. Uskon itse jokaisen voivan vaikuttaa omaan elinympäristöönsä ottamalla siitä vastuuta, ruikuttaminen on joutavaa ajanhaaskausta. Minun oman kyläni Koiviston vanha sanonta kuuluu: ”Yksin tehty työ o ku tervoo, kaksi ku hunajoo.”
Itse uskon sanonnan viestiin ja vahvasti.
Tehkäämme yhdessä Suomi 100 juhlavuoden teemaa noudattaen isänmaastamme hyvä paikka asua ja elää.
Tuo puheeni otsikko on Speden ja Simon protestilaulusta, josta Jukka Virtanen on lausunut osuvasti: siinä on kaikki sanottu, siitä ei puutu mitään. Se se vaan on sillä lailla. Niimpä.”