Meidän Warkaus – vai Teidän Warkaus

Wäinölä Areenan toinen paneelikeskustelu toi esille varsin mielenkiintoisia näkökulmia ja suoraan sanottuna – myös rankkaa asiaa – rakentavasti. Panelisteina oli vajaan parin tunnin ajan keskustelemassa kiva kattaus eri alojen toimijoita – kaupunginvaltuutettu, monialayrittäjä ja lakimies Jaakko Ikonen, professori Hannu Itkonen, Kirja-Varkaus ry:n puheenjohtaja Harri Koivistoinen, Navitas Kehitys Oy/matkailun markkinointisihteeri Eeva Lemiläinen, Navitas Kehitys Oy:n tapahtumatuottaja Heli Sutinen ja kaupunginvaltuutettu, yrittäjä Soile Varpunen-Aalto. Paneelin vetäjänä toimi Satu Seppä.

Palataanpa otsikkoon. Paneelikeskustelun teemana oli ”Meidän Warkaus” ja alkuun kuvailtiin kyseistä sanaparia. Hannu Itkosen mielestä, puhuttaessa Meidän Warkaudesta, kannattaa olla hieman varovainen.

– Se on paras tapa tukahduttaa paikallisidentiteetti ja erilaiset näkemykset. Olisi varmaan paljon hedelmällisempää välillä puhua Teidän Warkaudesta eli erilaisten ryhmien, erilaisten maailmankatsomusten, erilaisten ideologioiden ja arvojen yhteentörmäyksestä ja keskinäisestä keskustelusta, hän totesi ja jatkoi, että oikeastaan hedelmällisimpiä aikoja Varkaudessa on eletty silloin kun on ollut erilaisia jännitteitä, on noussut jotakin uutta, jolloin uusi sukupolvi on aidosti haastanut vanhempaa sukupolvea.

Sanaparille pyydetiin kriittistä puheenvuoroa ja juuri sitä Hannu Itkonen toi esille. Pyrkimyksen, että rakennetaan yksi ja yhtenäinen Meidän Warkaus, hän näki aika kerettiläisenä ajatuksena.

– Nimittäin – sellainen ei tule toteutumaan – siitä tulee hymistelyä ja kiiltokuvamainen käsitys kaupungista, ja se ei ole elävä kaupunki. Elävä kaupunki on sellainen, missä ihmiset keskustelevat. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa Varkaudella varmasti olisi aika paljon petraamisen varaa.

Jaakko Ikonen totesi näkevänsä subjektiivisessa elinympäristössään Varkauden turvallisena, erinomaisena elinpaikkana perheelle. Turvallisuutta hän sanoi pitävänsä päivä päivältä yhä korkeammassa arvossa. Hän myös toivoi, että yhteisö alkaisi keskustella.

– Nyt tämä on blokkiutunut, pieni n. 20.000 ihmisen yhteisö. Blokit ja luulot pitäisi korvata tiedolla – silloin kaupunki alkaisi hengittää enemmän ja kaupungista tulisi dynaamisempi paikka. Varkautelaisuus pitäisi saada jatkossa positiiviseen valoon – silloin yhteisö alkaisi voimaan entistä paremmin.

Soile Varpunen-Aalto mainitsi, että Varkaus on sennäköinen kuin mitä me varkautelaiset itse olemme – kaikki voivat vaikuttaa omalla tekemisellään, olemisellaan ja aktiivisuudellaan. Hänen mielestään Varkaus on hyvä paikka asua – kaikki on lähellä.

Eeva Lemiläisen mukaan Varkaus antaa mahdollisuudet kertoa hyviä asioita myös matkailun saralla. Hän nosti esille turvallisuuden ja Varkauden historian voimakkaan läsnäolon – historiallisuus huokuu joka paikasta ja siitä on hyvä ammentaa.

Heli Sutisen mielestä Varkaudesta voidaan olla ylpeitä – Varkaus on onnistunut voittamaan hänet puolelleen. Paikkakunta antaa kaikki mahdollisuudet, kun vain osaa niitä hakea.

Luokkayhteiskunta

Harri Koivistoinen tunnusti, että aikoinaan Suomea työn puolesta kiertäessään hänelle oli muodostunut mielikuva kahdesta kaupungista, joissa ei haluaisi asua – Pori ja Varkaus.

– Häpeän sitä edelleen ja olen joutunut kääntämään takkia, sanoi Koivistoinen ja jatkoi, että hän kyllä hyväksyy erilaisuuden ja erilaiset olosuhteet, mutta sanaa ”luokkaero” hän ei hyväksy. Paneelin toisella kierroksella kysymyksen aiheena olivat kansalaissodan arpien näkyminen ja luokkaerot tänä päivänä.

Hannu Itkosen mielestä pitää olla varovainen, kun ruvetaan puhumaan haavojen umpeutumisesta – lääketieteessä kyllä mutta yhteiskuntaelämässä ei.

– Totta kai on luokkaeroja, mutta ei perinteisiä sillä tavalla, että Pirtinvirta on rajana. Mutta Suomi on luisumassa kovaa vauhtia uudenlaiseen luokkayhteiskuntaan ja se on järkyttävällä tavalla myös sukupolvikysymys.

– Meillä ei näköjään löydy vastauksia siihen, millä tavalla esimerkiksi nuorten asemaan vaikutetaan. Jos katsotaan korkeasti koulutettuja nuoria niin he eivät suurelta osin sijoitu minnekään. Kyllä aikuisväestöllä on paikka katsoa peiliin, että miten polarisoituminen ja huono-osaisuuden kasvu pysäytettäisiin. Se näkyy kaikkialla – odotettavissa olevassa eliniässä, liikuntakäyttäytymisessä ja kulttuuriharrastuksissa – kaikessa. Tämä on todellisuutta, johon suomalainen yhteiskunta ja Varkaus ovat luisumassa.

Heli Sutinen, Eeva Lemiläinen ja Soile Varpunen-Aalto totesivat luokkaerojen todennäköisyyden myös nykypäivänä. Esimerkiksi pääsylippujen hinta tilaisuuksiin tai tapahtumiin voi olla kynnyskysymys osallistumiselle.

Jaakko Ikosen mukaan tutkimukset ovat jo tämän vuosituhannen alussa osoittaneet eriarvoisuuden kasvun yhteiskunnassamme. Siviiliammatissaan lakimiehenä hän on saanut todisteita luokkayhteiskunnan todellisuudesta.

– Väestölukuun suhteutettuna Varkaudessa on kriminaalitilastojen näkökulmasta keskimääräistä enemmän rikollisuutta. Eriarvoisuus ja luokkayhteiskunta ohjaavat syrjäytyneitä nuoria tänä päivänä yhä helpommin ja nopeammin elämän toiseen todellisuuteen. Hahmotan luokkayhteiskunnan niin, että esimerkiksi minun lapsillani todennäköisesti ei ole tässä maassa enää verovaroin rahoitettua yliopistotutkintoa – silloin todellakin on luokkayhteiskuntaolosuhteet, totesi Ikonen, jonka mielestä liian paljon tarinoita on ehtinyt mennä multaan.

– Tämän kylän suurin ongelma on, että ei ole pystytty keskustelemaan kipeistä asioista. Kansakunnan traumoja ei pitäisi lähteä pakoon. Toivoisinkin, että Varkaudessa otettaisiin toinen mahdollisuus vastaan ja käytäisiin neutraalia, objektiivista keskustelua asioista.

Vapaaehtoistoiminta murroksessa

Kuinka Varkauden kaupunki julkisena toimijana voi rikastuttaa varkautelaisten elämä ja onko menestyksen avaimia olemassa?

Harri Koivistoinen, kulttuurin parissa toimivana, totesi, että paljon olisi tekemistä kaupungintalolla.

– On jopa sellaisia asenteita, että sanaa ”kulttuuri” ei voi käyttää puhuttaessa yhdistystoiminnasta tai yhteistoiminnasta. Totta kai kaupungintalolla on mahdollisuus auttaa meitä pieniä kulttuurinharrastajia, mutta ymmärrän, että rahasta on kysymys.

Heli Sutisen mukaan Varkauden kaupungilla on valtavan suuri rooli rikastuttamisessa – varsinkin kun kaupunki ylläpitää taiteen perusopetusta, on Soisalo-Opisto, on Lastenkulttuurikeskus Verso – eli kaupunki on avainasemassa.

– Toisaalta on todella surullista, että henkilökuntaa on vähennetty, hän sanoi ja totesi, että kaupungin puolella jonkinlainen toimintakulttuurin muutos ja ajoittainen työntekijöiden ”ravistelu” olisi tarpeellista. Eli miten teen omaa työtäni ja voisiko työtä tehdä eri tavalla. Sutinen myös tähdensi aktiivista asennetta sekä työmotivaation ja -moraalin tarkennusta – kuten missä tahansa työssä.

Asenne ja vielä kerran asenne. Sitä perättiin Soile Varpunen-Aallon ja Eeva Lemiläisen puheenvuoroissa. Kaupungilta myötämielistä suhtautumista tapahtumien järjestämiseen, liiallisen byrokratian poistamista ja kaupungintalolle nimettynä tietty henkilö, jonka kanssa voisi keskustella ja miettiä, miten esimerkiksi tapahtumista saataisiin enemmän hyötyä kaupungille ja kaupunkilaisille. Ja tietty ”kaupungintalon väki” saisi itse tulla toteamaan tilaisuuksiin – katsomaan mitä oikeasti tapahtuu.

Jaakko Ikonen nosti esille sanan ”kulttuurimanagerointi”. Hänen mielestään kaikkien tapahtumajärjestäjien ja kulttuuritoimijoiden ongelmana on kohtaamisten puute – tuolloin ei voi syntyä spontaania osallistumista ja yhdessä asioiden jalostamista – joka vuosi parempia tapahtumia kaikkien hyvinvoinnin eteen.

Hannu Itkonen harmitteli, että kaupungit ovat joutuneet säästöjen nimissä vähentämään henkilöstöjensä määriä. Ihmiset toimivat kaupungin palveluksessa ja he ovat yhteydentekijöitä.

– Kunnalliset työntekijät eivät viime kädessä tuota tai tee tapahtumia. Näillä ihmisillä on linkki, rooli siihen kansalaisyhteiskuntaan, järjestöihin ja taiteilijoihin, jotka tekevät asiaa. Kaupungin työntekijöillä ja organisaatiolla pitää olla innovoiva rooli, totesi Hannu Ikonen, jonka mukaan Varkaus kokoluokassaan on mahdollisesti maailman tutkituin kaupunki. Hän myös kysyi, kannattaisiko tehdä kulttuuri- ja liikuntasuunnitelma, jossa kartoitettaisiin kaikki olemassa olevat kulttuuri ja liikuntatilat – kaupungin omat tilat mutta myös yksityiset tilat. Ja samalla suunnitelmaan kuuluisi kartoittaa tilatarpeet järjestöiltä.

Jaakko Ikosen mielestä toiminta-avustusten jakamisen suhteen rakenteet tulisi uusia – esimerkiksi junioriseuroille avustuksia jaettaessa. Jotta köyhimmänkin perheen lapsi pääsee harrastamaan.

– Tiettyyn rajaan asti kolmas sektori jaksaa tehdä mutta aina voimia ei riitä loppuun asti. Jokainenhan ymmärtää, että tänä päivänä talkootyöntekijöiden määrä on laskenut, totesi Ikonen, jonka mukaan niukkojen resurssien keskellä seurojenvälinen yhteistyö on menestyksen avain. Mitä laajemmalla rintamalla tehdään yhteistyötä, sitä laadukkaampia tapahtumia pystytään saamaan aikaiseksi. Ikonen iloitsikin siitä, että viime vuosien aikana Varkaudessa on edistytty ja on lähdetty yhteisvoimin tekemään konkretiaa.

Hannu Itkosen mukaan vapaaehtoistoiminta on tietynlaisessa murroksessa, joka tarkoittaa sitä, että vanhasta järjestöaktiivisuudesta ollaan enempi siirrytty tapahtuma-aktiivisuuteen. Hänen mielestään nyt sietäisikin miettiä, miten tapahtuma-aktiivisuus kanavoituisi pysyväksi, aktiiviseksi järjestötoiminnaksi. Yhdessä järjestöjen ja yritysten kanssa tehdyt kulttuuri- ja liikuntapoliittiset ohjelmat antaisivat mahdollisuuksia toteutuksiin.

– Aktiivisuutta on olemassa, mutta miten se kanavoidaan sellaiseksi, että se on pysyvää ja samalla uusiutuvaa.

Hyvä startti

Paneeli totesi, että yhdistystoiminta on rikkaus myös harrastuksena. Yhdistykset ja yritykset voisivat entistä enemmän tehdä yhteistyötä ja saada aikaiseksi asioita leveämmillä hartioilla. Huolenaiheina löytyivät muun muassa joukkoliikenteen vajaavaisuus, keskustelut tulevasta eli 2020- ja 2030-luvuista, kehityksestä ja piristysruiskeista katukuvaan ja jokapäiväiseen elämään sekä kateudesta, joka kohdistuu monesti menestyviin ja yrittäviin ihmisiin.

Eikä tässä vielä kaikki – edellä kerrottu oli vain pintaraapaisu mielenkiintoisesta keskustelusta, jonka sisällöstä paikalle olleet todennäköisesti lausuvat kommenttejaan ”viidakkorummun” kautta. Wäinölä Areenan paneelikeskustelun osanottajat antoivat tilaisuuden päätteeksi kouluarvosanan kotikaupunki Varkaudelle. Arvosanat ylsivät jopa kymppiin saakka. Nimittäin täyden kympin läväytti pöytään Jaakko Ikonen. Perusteluina hänellä oli, että Varkautta kovempaa mentoria ja shamaania ei nuorelle pojalle olisi voinut olla.

– Kaupunki on opettanut niin paljon erilaisia asioita, joita koskaan en olisi oppinut, jos en olisi syntynyt täällä. Vaikka käydäänkin äärilaitakeskustelua, lopulta joku viisaus aina löytyy. Tämä on hieno paikka ihmisen elää ja kasvaa.

Taidekeskus Väinölän ja Wäinölä Areenan isäntä Timo Hämäläinen totesi parituntisen olleen ajatuksia herättävää keskustelua, joka toivottavasti luotsaa hedelmällisellä tavalla elämää suhteessa Varkauteen. Panelistit toivovoivat keskustelukulttuurin nousua ja ”Meidän Warkaus”-teema oli varmasti yksi käynnistäjistä. Keskustelun aikana ja yleisökommenteissa käytiin läpi muun muassa Niittylän korttelia, Warkauden Klubia ja Varkauden Teatterin avustusmäärärahojen merkityksellisyyttä.