Olipa kerran – ja nyt kolme naivistiystävää Väinölässä

Spread the love

Yläkuvassa ”Linnanrouvat” — kuten kolme naivistiystävää itseään leikillisesti nimittävät, kuvattuna pari tuntia ennen yhteisen näyttelyn avaamista Taidekeskus Väinölässä. Vasemmalta Minna Lehväslaiho, Marja-Muusa Hämäläinen ja Natasha Villone.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Olipa kerran… ystävykset jotka asuivat eri paikoissa. Elämä saa yhteen ihmiset, joilla on sama näky ja sama sielun sointi. Näin tapahtui näiden ystävysten kohdalla – Minna Lehväslaiho ja Marja-Muusa Hämäläinen.

Vuonna 2015 nämä kaksi suomalaista naivistia tapasivat toisensa Katowicessa Puolassa, ”8. Art Naif Festivalit”-tunnelmissa, jonne heidät oli hyväksytty kansainväliseen suurnaivistien näyttelyyn.

Näyttelyssä oli naivisteja eri puolilta maailmaa ja teemana on Skandinavia.

Aika kului ja seuraavana vuonna 2016 ystävykset saivat jälleen kutsun Katowiceen ja myös Timo Hämäläinen Varkaudesta – siellä 318 naivistin joukossa he tapasivat Natasha Villonen Sloveniasta. Natasha oli voittanut juuri edellisenä vuonna 2015 ”Grand Prix – Art Naif festival, Katowice, Puola” -palkinnon ja hän oli vuoden 2016 julistetaiteilija tässä valtavassa näyttelyssä.

Ystävyys syveni naivistien välillä, kun he saivat kutsun Tšekkiin Lysicen linnaan maalaamaan. Siellä oli 12 muuta naivistia kutsuttuna useasta eri maasta. Tapahtuma pidettiin tšekkiläisen naivistin Jan Hruškan muistoksi ja se oli kolmas kerta.

Tšekin viikon aikana ystävyys syveni; jaettiin iloja ja suruja, unelmia ja toiveita. Huomattiin monta yhteistä asiaa – teatteri. Natasha on teatterisuunnittelun maisteri ja innostui välittömästi Marja-Muusan nukketeatterista ja toivoi pääsevänsä sitä katsomaan ja tutustumaan paperiteatteritekniikkaan. Minna on tehnyt myös nukkeja.

Yksi unelma oli yhteinen – näyttely ja Natasha unelmoi Suomesta. Niinpä ystävykset soittivat Timolle ja juuri oli peruutusaika Taidekeskus Väinölässä Varkaudessa – näin yhteinen näyttely sai siivet. Ja nyt se on totta. OLIPA KERRAN… ja näin jokainen alkoi tahollaan maalata tauluja kohden unelmien näyttelyä.

”Olipa kerran”-näyttelyssä on yli 90 teosta. Natasha tuli Sloveniasta ja Minna Porvoosta. Näyttelyä pystytettiin yhdessä ja näyttelyn avajaisia edeltäneenä iltana Marja-Muusa esitti ystävyksille ”Satu Onnenlinnusta”-nukketeatteriesityksen.

Kolmen naivistin yhteinen unelma – näyttely- avattiin torstaina 6.4. – kaikille iloksi ja innostukseksi, toivoksi ja turvaksi. Elämä kantaa.

Natasha kertoo itsestään näin:

”Synnyin vuonna 1970 Venäjän Orelissa, joka on pieni kaupunki Moskovan ja Kievin välissä. Maalaaminen ja piirtäminen ovat tuntuneet lapsuudesta lähtien ainoilta asioilta, jotka luonnistuvat minulta helposti. Opin maalauksen tekniikat Zhostovon tehtaassa, jossa koristelin tarjottimia maalauksellisilla ruusukimpuilla.

Muutin vuonna 2001 Yhdysvaltojen Seattleen, jossa alkoi uudestisyntymiseni taiteilijana. Sain nyt luultavasti tarpeeksi etäisyyttä kotimaahani ja pystyin aistimaan kokemukseni. Alkuvuosina maalasin tuttuja venäläisiä aiheita: talvimaisemia ultramariininsinisine lumisine mäkineen, kesäisiä maisemia heinäseipäineen… Halusin tuoda maalauksillani esiin elämän lämpöä, yksinkertaisuutta ja jo lähes menettämäämme turvallisuuden tunnetta. Jatkan maalaamista samoilla linjoilla, mutta nyt kansainvälisemmin tulkinnoin.

Olen naimisissa ja kahden lapsen äiti. 7-vuotias tyttäreni on inspiraation lähde joissain maalauksissani; poikani täyttää toukokuussa viisi. Äidiksi tultuani, lapsiteemat ovat lisääntyneet maalauksissani. Lapset ovat aitoja ja suoria, eivätkä osaa peittää tunteitaan.

Haluan tehdä asiat mutkattomiksi ja taiteeni helposti tulkittavaksi – pyristelemätöntä yksinkertaisuutta tähän monimutkaiseen maailmaan.

Muutin perheeni kanssa Sloveniaan vuonna 2014 ja keskityn nyt entistä tiiviimmin taiteeseeni.

Koulutukseltani olen on teatterisuunnittelun maisteri.”

Kutsumuksen toteuttamista

Muutama vuosi sitten Minna perheineen saapui Englannin, Etelä-Afrikan sekä Saudi-Arabian vuosien jälkeen Suomeen ja he asettuivat asumaan Porvoon Ilolaan. Minna on jättänyt tiedenaisen tehtävät ja on nyt antautunut kutsumukselleen, piirtää ja maalaa naivistisia hyvän mielen tauluja ja postikortteja meille iloksi ja toivoksi. Ja nyt hän toteuttaa kutsumustaan.

Minna kertoo näin itsestään:

”Olen Porvoon vanhassa kaupungissa työskentelevä taide- ja postikorttimaalari. Olen koulutukseltani luonnontieteilijä ja luova kirjoittaja, mutta sydämeltäni syntyperäinen naivisti.

Tuon töissäni esille elämän positiivisia puolia, iloa ja hauskuutta. Minulle naivismi on tyylinä inhorealismin vastakohta, joten kun maalaan, mietin miten voisin muokata maalausteni aiheita niin että ne näyttäisivät ystävällisemmiltä. Pyrin tällä tavalla tuomaan tähän meidän yhteiseen maailmaan pirskauksittain iloa.

Asuin lapsena eri puolilla Suomea ja aikuisena olen asunut eri puolilla maailmaa. Maalauksieni maisemiin olen saanut paljon vaikutteita esim. Englannista ja Etelä-Afrikasta, mutta viestin töilläni lapsuuteni maaseudun turvallista ja leppoisaa tunnelmaa. Maalauksissani on usein maatilojen pihapiirejä, koivuja, kanoja ja onnellisia lapsia jotka asuvat kilteissä taloissa.

Maalaan pääasiassa akryyliväreillä ja akvarelleilla. Akvarellitöitäni täydennän usein guassilla, munatemperalla, musteella, grafiitilla ja pastelleilla.

Maalauksiani on ollut esillä kotimaan lisäksi Belgiassa, Brasiliassa, Espanjassa, Etelä-Afrikassa, Puolassa, Saksassa, Saudi Arabiassa, Tšekeissä ja Virossa.”

Kirjakauppiaasta taiteentekijäksi

Marja-Muusan taival on mennyt vähän toisella lailla. Kirjakauppiaasta ja kirkon vaikuttajasta naivistiseksi maalariksi.

”Nyt koen, että olen omalla paikallani ja teen sitä, missä sielu soi ja sydän sykkii. Tässä voi jakaa sitä hyvää, mitä on kaiken tämän pitämisen, täyttymisen, riittämättömyyden keskellä – jakaa toivoa, hyvä voittaa pahan.

Olen kiitollinen kuulon menetyksestä, pysähdyksestä, jossa jouduin punnitsemaan elämäni tarkoitusta ja arvoja uudelleen ja sitten päästämään irti – ja nyt antautumisesta kutsumukselleni.

Elämässä on merkityksellistä ja oivallista huomata, kun kuulee kutsumuksen, niin avautuu uusia polkuja. Minulle tämä naivismin polku on ääretön ja niin antoisa, aina joka hetki on seikkailua hyvän ja paremman maailman puolesta.

Ja se usko, että elämä kantaa kaiken keskellä. Myös se että nyt kirjoitan ja kuvitan tarinoita nukketeatterinäytöksiksi, on aivan huikeaa. Sillä tarinat kantavat ja sen olen todennut joka kerta. Huikeaa – miten kaksisataavuotinen nukketeatteri vain koskettaa ja innoittaa tänä aikana. Itse maalaan, varmaankin elämän monien kokemusten pohjalta; hetki – niin kuin näyttelyssä on monta taulua esim. ”Kun päästää irti… löytää kodin”, ”Vuosisadat vaihtuvat — tarina elää” — olenhan retriitti-bibliodraama-, TRO- sekä työnohjaaja ja olemme parikymmentä vuotta tehneet avioparityötä sekä olen naistyössä mukana, sanoo Marja-Muusa, joka välittömästi näyttelyn avajaisten jälkeen suuntasi kohti Jyväskylää. Jyväskylän Kristillisellä opistolla kokoontuu lähes 100 naista oman minän kohtaamisen merkeissä.

”Näyttelyssä on elämänmakuisia tauluja ja toivon, että tauluni herättävät ajatuksia ja se, että jokainen riittää itsenään. Toivon myös, että jokainen voisi kuulla kutsumustaan ja löytää sen hyvän ja arvokkaan, joka jokaisessa on.”

Nyt avautunut, kolmen naivistiystävän yhteinen näyttely on ikään kuin tulevaan kesään avautuva orasta silmu ja verso. Perinteiseen tapaan kesän ajaksi Taidekeskus Väinölään tulee ”Iloa Itä-Suomeen – Naivistit Varkaudessa”-näyttely, joka on merkkitapaus suomalaisessa taidekesässä.

Vesa Moilanen

Jätä kommentti