Ilmeisesti Varkauden Teatterissa ei ole aiemmin tehty senkaltaista esitystä, mitä kevätkauden ensimmäinen ensi-ilta tarjosi. Näytelmän toteutus koko olemuksellaan rikkoi perinteisen teatteriesityksen ”kirjoittamattomia sääntöjä” – ja lopputuloksena oli katsojan tajunnanvirtaan tuleva monisäikeinen, positiivinen teatterielämys.
Varkauden Teatteri aloitti Suomi100-juhlavuoden ”kaupungin oman pojan” eli Jukka Itkosen kirjoittamalla näytelmällä Kotiseutupäivät, joka sai kantaesityksensä lauantaina 28.1.2017. Näytelmä ei mahdu mihinkään valmiiseen genreen. Kaikessa komeudessaan se on pähkähullu savolainen musiikkikomedia, jonka toteutukseen oli ohjaaja Ville-Veikko Valtasen kanssa osallistunut koko teatterin väki työryhmänä – ideoiden pulputessa vaikkapa arkipäivän kahvipöytäkeskusteluista.
Kerrotaan vain sen verran näytelmän juonesta, että kotiseutupäivien näyttämöesityksen kenraaliharjoituksessa kaikki ei suju niin kuin Stromsössä, koska Holger-pellen taikakaukosäädin saa aikaan melkoisia tapahtumakäänteitä. Tuo sinänsä saa aikaan sen, että Kotiseutupäivät-komediassa on sisällään tavallaan useita näytelmiä.
Jukka Itkosen Kotiseutupäivät ei ole tilaustyö Varkauden Teatterille, vaan se oli jo valmiiksi kirjoitettuna – odotti vain näyttämölle ottajaansa. Kirjailija itse ei ole ollut mukana dramatisointivaiheessa ja näytelmän ohjaaja Ville-Veikko Valtasen mukaan hänen tekemänsä dramatisointi on enempi ”sovitusta” eli tekstiä ei dramatisoitu vieraaksi kirjoittajan tekstille.
Näytelmä sisältää paljon musiikkia, tanssia, klovneriaa, improvisaatioteatteria, performanssitaidetta – teatteritaiteen kirjoa yhdessä esityksessä. Myös musiikin osalta kirjo on hyvin laaja eri tyylilajeineen – country-musiikkia, heavy-musiikkia, laulelmaa, kansanlaulua, pilkahdus oopperaa, gregoriaanista laulua ja myös nykypäivän asioihin kantaaottavaa ”Agit Prop”-tyylisuuntaa.
Näytelmässä on tusinan verran lauluja – musiikin on sovittanut teatterinjohtaja Kari Suhonen mielenkiintoisella otteella. Kaikkinensa näytelmässä on tusinan verran lauluja ja näytelmä sisältää myös vivahteita musikaalista. Ja mikä ilahduttavinta – Varkauden Teatterin näyttelijöiltä löytyy laulu- ja soittovoimaa – myös aidot instrumentit soivat näyttelijöiden toimesta yhdessä laulussa livenä. Muutoin musiikki tulee taustanauhoilta, joissa muusikkoina ovat Mikko Holopainen (kitara), Ilkka Tirkkonen (rummut) ja Kari Suhonen (muut soittimet). Laulu ja soitto kulkee äänissä – Varkauden Teatterin oma äänenväri on kuultavissa jo tässä vaiheessa.
Näytelmän tekniikka ja äänimaailma ovat aivan oma lukunsa – katsomossa tuntee olevansa tapahtumien keskellä ja yksi osa sitä. Aivan hyvin voidaankin puhua taiteesta, jota äänipuolella Jussi Heiskanen ja valoissa Marko Etelärinne ovat loihtineet.
Ja oma lukunsa ovat myös näytelmän improvisaatioesitykset, jotka vaihtuvat näytöskohtaisesti. Nimittäin teatteriyleisö kantaa oman kortensa kekoon ja on vuorovaikutussuhteessa näyttelijöihin. Tämähän tarkoittaa sitä, että jokainen esitys on erilainen.
Näytelmän pukusuunnittelija Taina Peltomäki on laittanut esille väririkkaan, näyttävän puvustuksen, joka seuraa musiikin linjaa. Näytelmässä on noin 60 vaatekertaa eli näyttelijöiden rooliasut vaihtuvat todella vauhdikkaasti. Tanssia esityksessä on runsaasti. Koreografiat ovat Noora Purasen käsialaa.
Ville-Veikko Valtasen lavastuksen perusajatuksena on aika tyhjä ja tilaa antava näyttämö, jota lavastuksenomaisesti täytetään myös valoilla. Serminlaskeminen katosta onnistuu ja näytelmän toteutus kertoo, että esityksestä ei ole haluttu tehdä mitään ”tavaranäytelmää”, vaan näyttelijät on vapautettu puhtaasti näyttelemiseen.
Näytelmän rooleissa ovat Jussi Immonen, Markku Ryytty, Mirja Ryytty, Jukka-Pekka Löhönen, Marja Sundgren, Maija Yrjölä, Leena Liimatainen ja Ville-Veikko Valtanen. Tuohon vielä lisättäköön, että käsiohjelman mukaan ”Lisäksi kaikki tekevät vähän kaikkea” – kristallinkirkkaana johtotähtenä Suomi100-juhlavuoden tunnuksen mukaisesti ”Yhdessä”.
Ehkä katsojan on vaikea nähdä sitä, miten huikea työmäärä on kaikkien esityksen valmistumiseen osallistuvien taholta tehty. Jo näytelmä alussa ”pistetään nilkka suoraksi ja kaasu pohjaan” – mutta kyllä kyydissä hyvin pysyy. Ja monet hauskat hetket suorastaan hyppäävät näyttämöltä keskelle yleisöä.
Ohjaaja Ville-Veikko Valtanen on antanut kaikille Varkauden Teatterin osaajille tasapuolisesti mahdollisuudet näyttää taitonsa. Hyvä tunne huokuu esityksen tekijöistä, joilla on vastuu lopputuloksesta.
Näytelmiä voi esittää muutoinkin kuin perinteiseen tapaan näyttelemällä teatterin – kannattaa kokeilla. Nyt kokeilu on tuottanut rehellistä ja aitoa Varkauden Teatteria – ”palikat” on saatu hyvään asentoon. Ohjaaja on luonut strategian pelikentälle ja joukkue yhdessä tekee maalin.
Monet naurut sain ainakin minä esityksen aikana ja silmät kosteiksi myös muutoinkin syvää luotaavasta tulkinnasta – vaikka kyseessä onkin musiikkikomedia. Ja loppulauluna esitetty, Esa Pakarisen viimeiseksi sävellykseksi jäänyt ”Laulu elämälle” sitoi Kotiseutupäivät paikkakuntaan nimeltään Varkaus.
Teksti: Vesa Moilanen