Pieksämäellä syntyneen Tarja Lambergin töitä inspiroivat aaltojen ja tuulen liike sekä lapsuusmuistojen kukkaloisto. Asuinpaikkaa usein vaihtaneen taiteilijan henkinen tukikohta on rakas mökki Maavedellä.
Tarja Lambergin taidetta ja taidekäsitöitä on esillä syyskuun ajan Taidekeskus Väinölässä. Näyttelyssä on esillä käsinpainettuja tekstiilejä, keramiikkaa ja maalauksia. Lambergin töiden muotokieli on orgaanista, luonnosta lainattua: niistä löytyy aaltojen, hiekan, kallioiden ja kasvien muotoja.
Lamberg on vastikään muuttanut takaisin Suomeen viiden Pohjois-Ruotsissa asutun vuoden jälkeen. Ruotsissa hän kävi kolmivuotisen taidekoulun. Kotiin palattuaan hän perusti taidekäsityöalan yrityksen, Niitty Designin. Ensimmäinen oma näyttely ja edessä siintävä taiteilijan ura ovat unelmien täyttymyksiä.
– Ensimmäisen oman näyttelyn paikaksi valikoitui juuri Varkaus, sillä isäni suku on kotoisin täältä lähistöltä, ja minulla on vahvat siteen seutuun edelleenkin. Isäni asui nuorena Varkaudessa, itse asiassa ei kovinkaan kaukana Väinölästä. Siksi tuntui kiehtovalta pitää ensimmäinen näyttely juuri täällä, isäni kotikulmilla.
Taiteilijan lapsuusmuistot näkyvät teoksissa. Vaikka perhe muutti Pieksämäeltä Pohjois-Suomeen, kesät vietettiin aina mökillä Maavedellä. Kesäinen luonnonkukkien paljous teki vaikutuksen pieneen Tarjaan: metsät ja pellot pursusivat metsätähtiä, päivänkakkaroita, ruiskukkia, metsämansikoita ja oravanmarjoja. Ja tuuli sai viljapellon lainehtimaan.
Sittemmin Lambergin asuinpaikka ja -maakin ovat vaihtuneet useaan kertaan, mutta Maaveden mökki on edelleen tärkeä tukikohta.
Luonnosta lainatut muodot
– Suomalainen luonto ja kasvillisuus innoittavat minua. Minua kiehtoo luonnossa se, kuinka muodot näyttävät sattumanvaraisilta, mutta todellisuudessa niillä on tarkka, matemaattinen järjestys. Esimerkiksi se, miten aalto tekee kuvioita hiekkapohjaan tai miten tuuli taivuttaa puun latvan tai heinikon. Ne ovat minulle luontaisia muotoja, käteni piirtävät sellaisia itsestään, Lamberg kuvailee.
– Työskentelen monipuolisesti eri tekniikoilla ja materiaaleilla, mutta tekstiilitekniikat ovat aina olleet minulle erityisen tärkeitä. Pidän voimakkaista väreistä ja värien kontrasteista. Omia kuoseja tehdessäni minua ovat inspiroineet suomalaiset 60–70-lukujen kuosit graafisine muotoineen ja voimakkaine väreineen. Nekin ammensivat Suomen luonnosta.
Monessa teoksessa on läsnä siemenkotateema. Siemenkota symboloi elämän jatkumista: kukka kasvaa ja kuolee, mutta siemenkodassa on tallessa uusi elämä. Siihen viittaa näyttelyn nimikin, Kesän jälkeen.
Teksti: Anni Kemppainen
Kuvat: Vesa Moilanen