Taidetta, grafiikkaa vai mystistä kansanperinnettä? Katsoja voi tehdä omat johtopäätöksensä tutustuessaan Janne ”Pena” Penttisen näyttelyyn nimeltään ”Taide tatuoinneissa”, joka on esillä Taidekeskus Väinölässä Varkaudessa 29.1. saakka. Tatuointimalleja esittelevä näyttely tutustuttaa näyttelyvieraan omaa uomaansa kulkevaan, toisaalta moderniin, toisaalta ikivanhaan taidemuotoon.
Taidekeskus Väinölän galleristi Timo Hämäläinen sanoo näyttelyn olevan hänelle ”iso juttu”. Hän toivookin, että ihmisten valmiit ennakkoluulot ja näkemykset jäisivät pois ja ihmiset vapautuisivat tuomitsemisen taakasta.
Tatuointitaiteilija ”Pena” Penttinen kertoo olevansa perillä Taidekeskus Väinölän historiasta erittäin hyvin ja luonnehtii paikkaa legendaariseksi.
– Minulle on todella tärkeää, että näyttely on kotikonnuilla ja ihan studioni läheisyydessä. Näyttely on noteerattu ja kollegani ovat kovasti kannustaneet minua näyttelyasiassa, sanoo Penttinen, joka on asunut Varkaudessa 13 vuotta ja tuntee itsensä varkautelaiseksi. Tatuointiyritystä hän on pyörittänyt vuodesta 1999 lähtien.
Väinölän näyttelyssä on esillä 35 tatuointimallia – kynillä ja tusseilla tehtyjä taideteoksia. Näyttelyllä ei ole varsinaista teemaa ja ”Pena” luonnehtiikin näyttelyä sanoilla ”iloinen tivoli, kaikkea mahdollista ja mahdotonta”. Hänen mielestään onkin ihan hyvä, että pitää pyristellä ja toivottavasti tatuointitaide löytää paikkansa nykytaiteessa.
– Tatuoijille on aivan oikein, että vaaditaan työtä ja vaivaa, mahdollisia apurahahakemuksia, näyttelyitä ja yleensä taidemaailmaan tutustumista. Muutoin asia on sitä, että rokkitähdet vetävät huivi päässä tatuointeja ja sitten maalaillaan öljyväritöitä ja mennään niin kuin oltaisiin korkeakulttuurin airueita, hän paukuttaa ja haluaa lähteä kamppailemaan ennakkoluuloja vastaan rahvaan parissa ja myös taidepiireissä.
– Uskon, että moni perinteisen linjan taiteilija näkee tatuointimallit piirroksina. Mutta kun alkaa raaputtaa pintaa, voi löytyä melkein enemmän symboliikkaa, merkityksiä, historiaa ja tarinoita kuin konsanaan monissa muissa, yleisesti tunnustetuissa tyylilajeissa.
Penttisen mielestä toisaalta pitää mennä hissukseen ja katsoa, josko näyttelyllä saisi avattua asiaa. Tarkoituksena ei todellakaan ole lähteä ”paukuttelemaan henkseleitä”, vaan kyseessä on varovainen siipienkokeilu.
– Olisi hienoa, jos olisi taiteilijoita, jotka lähtisivät tekemään tätä tyyliä muiden tyylien joukossa. Ilman sitä, että eivät ole koskaan tehneet mitään kuvia iholle. Etteivät tatuointimallit olisi pelkkä kylkiäinen, vaan tavallaan elämänasenne, joka näkyy taiteessa.
Ikivanha taidemuoto
”Pena” Penttisen näkemys on, että tatuointia on ollut kivikaudelta lähtien.
– Hyvin todennäköisesti tapaturman tai jonkin vahingon seurauksena – ehkä eläimenluu tai nuotiotuhkassa ollut joku tummunut esine on sohaissut niin, että ihon alle on jäänyt mustaa väriä. Joka tapauksessa egyptiläisillä on vuorenvarmasti ollut tatuointeja, samoin babylonialaisilla ja Pohjois-Amerikan intiaaneilla. Tyynen meren alueella tatuoinneilla on vuosituhansien perinteet esimerkiksi maoreilla. Alunperin tatuoinneilla on ollut tarkoituksena pelottaa vihollisia esimerkiksi heimotatuoinneilla. Toki tatuointeihin on sisältynyt myös kerrontaa perhesuhteista lähtien.
Penttinen toteaa, että nykypäivän tatuointeihin kuuluu edelleenkin katukulttuuri, joka hänen mielestään on kieltämättä romantisoiva termi. Tatuointi-ilmiö ja skene ovat ”Penan” mielestä paljosta velkaa myös alakulttuureille. Katukulttuuriin liittyen hän nostaa esille vuosikymmenten takaisen ”lättähattuajan”.
– Ne tyypit olisivat varmasti ottaneet tatuointeja, jos siihen olisi silloin ollut mahdollisuus – se on fakta. Lättähatut olivat aikoinaan ilmiö, joka noteerattiin.
Onko tatuointi sitten dekadenssia – rappiota ja turmelusta. Penttisen mukaan löytyy ihmisiä suurista ikäluokista ja kaikenikäisistä, jotka pitävät tatuointia ”ihan humpuukina” – mutta tästä ”Pena” ei loukkaannu. Mystiikasta puhuttaessa hän toteaa, että positiivisesti ajateltuna se on hyvinkin korottava termi. Hän myös kertoo tapauksen, jossa hänen mielestään oli myös psykologista hyötyä.
– Tiedän yhden tyypin, joka oli raskaasti koulukiusattu, pahasti murentunut ja yritti tolpilleen. Hän kävi ottamassa isoja tatuointikuvia, alkoi harrastaa ruumiinkulttuuria ja tavallaan muokkaamaan ihmisyyttään. Juteltiin paljon. Normaalisti minun pitäisi kansalaisena ja lähimmäisen näkökulmasta sanoa, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Mutta kun kaverille alkoi tulla hartioita lisää, treenauksen ansiosta oli hyvässä fyysisessä kunnossa ja hän siisti itseään, niin totesin villin veikkauksen, että naismaailmassa tuuli oli kääntynyt. Näin ei ehkä saisi olla, mutta hänen tapauksessaan kyseessä oli varmaankin aikuistumisriitti.
Turvallista?
Suomeen tatuointi rantautui verrattain myöhään, Penttisen mukaan 1980-luvun loppupuolella. Hän kertoo, että tatuoijat ammattikuntana on erittäin nopeasti nouseva yrittäjyydenala ympäri maailmaa ja että tatuointi on yksi tutkituimpia asioita. Esimerkiksi EU:n alueella tatuointivärien osalta on hyvin tarkat ohjeistukset ja laboratoriokokeet.
– Myös terveysviranomaisten vaatimukset tulee täyttää ja meidän ammattiliitto ei katso ”ketkuilua” missään mielessä. Ensinnäkin – on oltava verorekisterissä ja vuosittain liiton järjestämässä seminaarissa saadaan tuoreimmat ohjeet. On kaikkien etu, että määräykset ovat mahdollisimman tarkat.
– Samaan hengenvetoon on sanottava – eihän ruoka-aineistakaan tiedä, jos joku on allerginen. Eli ei voi sanoa, että 100-prosenttista turvallisuutta on olemassa. Joku voi olla allerginen jollekin tatuointivärissä olevalle osaselle. Mutta esimerkiksi perusmustalla tehtyjen pienten kuvien osalta en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi saanut allergista reaktiota.
Musiikki
”Pena” Penttinen sanoo, ettei hän voi elää ilman musiikkia. Asiat ovat kokonaisvaltaisia ja elämäntapa – tatuointiyrittäjyys ja bändikuviot nivoutuvat toisiinsa. Mutta ”kuoritaan kermat päältä”.
Tuoreimpana juttuna musiikkiin liittyen on varkautelaislähtöisistä kavereista koottu Vapahtaja-bändi, joka teki marraskuussa kiertueen Aasiassa. Bändin vokalistina toimii ”Pena” Penttinen, joka kuvailee bändin tyylilajia ”suomihuutopunkiksi”, joka upposi Aasiassa kuin häkä. Minikiertue käsitti neljä maata – Taiwan, Malesia, Singapore ja Thaimaa – jokaisessa maassa yksi keikka.
– Alunperin tarkoituksena oli soittaa Malesiassa kaksi keikkaa, mutta toinen punk-klubi oli poliisin ratsaama, pidätyksiä tapahtui ”vallankumouksen suunnittelun” vuoksi ja klubi suljettiin provosoivan julisteen vuoksi.
”Penan” toinen bändikuvio on vanhempi kokoonpano, helsinkiläis-varkautelainen Hammerhed, joka tällä hetkellä on luovalla tauolla. Bändillä on olemassa uutta materiaalia, mutta sitä ei ole vielä julkaistu. Aiemmin Hammerhed on tehnyt pari levyä.
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen