Varkaus on ollut virkeä paperi- ja konepajateollisuuskaupunki. Siellä oli 26500 asukasta 1980-luvun alussa, jolloin asukasmäärä oli korkeimmillaan. Nyt asukasmäärä on hiipunut noin 22000 asukkaaseen. Tämä johtuu suureksi osaksi kaupungin elinkeinorakenteen muuttumisesta ja työpaikkojen vähenemisestä. Paperiteollisuus oli aiemmin kaupungin suurin työllistäjä, mutta sen merkitys ja rooli yhteiskunnassa ja Varkaudessa on viime vuosina dramaattisesti pienentynyt. Varkauden asukasmäärä on laskenut, vaikka siihen on vuoden 2005 alussa liitetty yksi naapurikuntakin, Kangaslampi.
Taulumäki sijaitsee hevosenkengän muotoisen kaupungin länsiosassa. Hevosenkengän sisään jää Huruslahti ja sen itäpuolisessa sakarassa on Kommila ja eteläisimpänä Päiviönsaari ja Kosulanniemi. Kosulanniemi oli aikoinaan pääasiassa ruotsinkielisen paremman väen asuinaluetta. Siellä asui mm. työläisten Lörssiksi kutsuma ja suuresti arvostama tehtaan johtaja Gloersen.
Vielä 1960-luvun alussa Taulumäki oli laitakaupunkia, melkein maaseutua. Siellä asui paljon Ahlströmin tehtaiden työläisiä omissa taloissaan. Kommilassa oli tehtaan vuokrataloja, joista muutamia on kunnostettu muistoksi vanhoista ajoista. Työläiset polkivat polkupyörillään ruokatunneiksi ja töiden päätyttyä tehtaalta koteihinsa. Perheissä elettiin tehtaanpillin tahtiin: – seitsemäksi töihin –yhdeksitoista ruokatunnille –kahdeltatoista töihin takaisin ja neljältä kotiin.
Varkautelaiset olivat liikunnallista väkeä. Bussilla ei juuri kukaan kulkenut, liikuttiin polkupyörillä tai käveltiin. Hienot rouvatkin kulkivat polkupyörillä! Nuorison tapana oli kävellä edestakaisin Taulumäen ja Päiviönsaaren väliä.
Joskus 1960-luvun alussa on paikallinen keksijänero Herman Lyytikäinen ottanut erikoisella kamerallaan Taulumäen torilla seisten panoraamakuvan. Siinä näkyi koko Taulumäen torin ympäristö. Torin laidalla oli silloin pieni koivuja kasvava metsikkö, josta kerättiin meillekin lihapullien jatkeeksi mustarouskuja. 1960-luvun keskipaikkeilla Taulumäen metsikkö kunnostettiin Koivikkopuistoksi. Sinne pystytettiin keinuja ja istutettiin pensaita ja kauniita kasveja. Metsikön reunalla oli meitä lapsia pelottava Peräkylän hautaustoimiston arkkutehdas ja -varasto. Sen läheisyydessä leikkimistä pyrimme välttämään. Joku uskalikko oli tosin uskaltautunut kerran piilosta leikittäessä piiloutumaan yhteen arkkuun. Metsikköön rajoittui myös matkustajakoti Rauhan tontti. Teini-ikäisenä muistan juoksuttaneeni Rauhan asiakaskortteja päivittäin poliisilaitokselle.
Torilla oli myös pyöreä, puinen rakennus, jossa toimi linja-autoasema. Sen paikalla on nyt R-kioski. Linja-autoasema on 50 vuoden aikana ollut kolmessa paikassa; torilla, nykyisen Forumin seutuvilla ja nykyisin rautatieaseman yhteydessä.
Torin reunalla oli myös 50-luvulla rakennettu Kansantalo, joka oli aikanaan työväen, erityisesti kommunistien tärkeä kokoontumispaikka iltamineen, kisällilauluineen, iltatansseineen ja kerhoineen. Aikojen kuluessa Kansantalon nimi muuttui Toritorpaksi ja siellä ruvettiin järjestämään tansseja, joissa esiintyi nimekkäitä artisteja. Itse muistan kerran seuranneeni, kun Katri Helena polki orkesterinsa pojille jalkaa Kansantalon edessä. Taisi olla kyse kurinpidosta tai joistakin erimielisyyksistä. Kansantalon vieressä oli helluntaiseurakunnan rukoushuone, joka on palanut useita vuosia sitten.
Taulumäen varsinaisena komistuksena ja maamerkkinä on 1950-luvulla rakennettu vesitorni. Siinä on 11 asuinkerrosta ja aikanaan sen kerrottiin olleen Suomen korkein asuttu rakennus. Näköalat tornista on huimat näkymät, paljon vettä. Onhan noin neljännes Varkauden pinta-alasta vesistöjä.
Myös Varkauden 100 vuotta täyttänyt teatteri on Taulumäen torin läheisyydessä. Se on puinen vaatimattoman näköinen rakennus, mutta varkautelaiset ovat aina olleet ahkeria teatterissa kävijöitä ja teatterin ohjelmisto on aina ollut monipuolinen.
Jostakin syystä Taulumäestä tuli 1980-luvulla kaupungin virkeintä aluetta. Siellä oli silloin Forumin ostoskeskus ja isoja marketteja sekä väkeä kuhiseva tori. Aiemmin keskeisimmät toiminnot olivat keskittyneet hevosenkengän pohjukassa olevalle Päiviönsaarelle. Siellä säilyi kyllä edelleen kaupungintalo, hotelli ja uimahalli, mutta monet kauppaliikkeet joutuivat siellä sulkemaan ovensa asiakaskadon seurauksena. Syynä asiakaskatoon lienevät olleet Taulumäen läheisyyteen rakennetut marketit ja muuttuneet tiejärjestelyt; oli rakennettu uusi silta ja liikenne ohjattiin kulkemaan kauppaliikkeitten ulkopuolelta.
Vielä viime vuosituhannen loppupuolella kaupungissa haisi raha eli sellutehtaan päästöt. Haju ei tuntunut Taulumäellä ihan niin voimakkaana kuin Kommilassa, joka on lähempänä sellutehdasta. Nyt kaupungissa on apea tunnelma. Raitista ilmaa ja kauniita maisemia riittää, mutta ihmiset kävelevät kumarassa ja kenkiinsä tuijottaen. Entisten kauppaliikkeiden tilalla on kirpputoreja. Toritorpallakaan ei enää tanssita. Sielläkin on kirpputori.
Taulumäelläkin on autiota. Tehtaanpilli ei enää kutsu.
Seija Paajanen
Tarinapaja, Oulunkylä 28.1.2014