Ei mittään semmosta, josta pitäis hirveesti vouhottoo. Suloisesti syrjäytyneenä nykymaailman ylihysteerisestä kaupallisesta mellastuksesta. Uskokee tai elekee – seiskapäivälehden ulkopuolellakin ihmiset elää – vaikka kaikesta ei vouhota suunapäänä, eikä tee megastadionkeikkaa.
Näin aloitti lyhykäisen tarinatuokiomme muusikko Rele Kosunen, jolle tuttuja varkautelaisia tuli jatkuvasti kyselemään kuulumisia. Rele oli Varkaudessa aktiivisesti osallisena Varkauden Työterapinen Yhdistys ry:n 30-vuotistapahtumassa ”Päiväkeskus Kaleva Goes Keskusta” Forumissa.
Relellä juttu luistaa, kuten ennekin. Ja tietysti laulu ja soitto. Onhan vähän yli viisikymppisellä takanaan melkoinen matka musiikkimaailmassa, myös taustalaulajana Euroviisujen Suomen karsinnoissa ja myös ”pääkallonpaikalla” Göteborgissa, jossa Sonja Lumme oli Suomen edustajana. Samoin Rele oli taustalaulajana Bergenissä, jossa Suomen euroviisun lauloi Kari Kuivalainen.
– Pari kertaa pääsin maistamaan isoja kisoja, kertoi Rele, joka pikkuisen harmitteli Pertti Kurikan Nimipäivät-bändin tippumista finaalista tämän kevään euroviisukisoissa Wienissä.
– Tutustuin 11 vuotta sitten Pertin porukkaan, siihen jengiin, josta ovat kipinänsä saaneet. Se on Resonaari, kehitysvammaisten musiikkiterapiatyöpaja, joka sisältää koko konseptin, muun muassa kehitysvammaisten kuvionuottikirjoitusta myöten. Kyseessä on oikeasti iso ja hieno järjestelmä.
Muutama viikko sitten oli Resonaarin jokakeväinen kevätkonsertti Savoy-teatterissa, mutta Pertti Kurikan jengin kundit eivät kiireistään johtuen ollut mukana, sanoi Rele, joka jo yli 10 vuoden ajan on ollut mukana jengissä ”kummihääränä” ja ”kuorokummistuksena”.
Entä tänään?
– Kyllä ihmismusiikkia teen siellä sun täällä – niistä ei vaan hirveitä hintoja maksella. Tapsa Rautavaarahan sanoi: ”Leipä on pieninä murusina, mää käyn poimimassa jyvä kerrallaan leiväntekotarpeet”, Rele lausahti ääntään madaltaen. Mieluusti hän tekee semmoista, ”mikä ei syö henkee eikä hermoja ja tulleepi toimeen”.
Relen puuhamaa
Nykyisellään äänitysmaailmat on paketoitu tietokonemaailmaan – ei välttämättä tarvita moniraitanauhureita studiossa.
– Minulla on käytännössä koko levytysstudio kotona omassa olohuoneessa. Minulla on siellä ”puuhamaa, lysti paikka”, jossa teen kaikennäköistä ”pientä silppua ja sälää”. Rakentelen omia biisejä ja jonain päivänä pläjäyttelen niitä ulos.
Kesäajaksi Relellä on isompaa seulottavaa. Yhteistyötä on tulossa Jukka Nurmelan kanssa. Tavallisen nimen taakse naamioitunut kaveri, Jukka Nurmela on tunnettu aikoinaan hyvinkin suositusta bändistä nimeltään Kake Singers ja vaikkapa biisistä ”Mäntsälä mielessäin”.
– Hän on hieno ihminen ja biisintekijä, jolla on paljon levyttämätöntä materiaalia. Kesän mittaan kaivaudumme Mäntsälän Suonpäähän Jukan perintötuvalle tekemään suuria säveltaiteita, laulelmaa ja mahdollinen hitintynkä.
Rele Kosunen kertoi pienenä nassikkana tavallaan potkineensa musiikkia vastaan, mutta jo lapsesta lähtien musiikki on kulkenut matkassa ja myöhemmin musiikki on vahvistunut myös opiskelujen kautta.
– Nykyisinkin minun ”puuhamaaolohuoneen keskusyksikkönä” on sama piano, minkä isä hommasi minun syntyessäni.
Relee mainitsi ikää kertyneen jo sen verran, ”ettei ihan joka kuoppaan nyrjähdä” – ja hän harjoittaa ”vapaata kelluntaa hymy huulilla”. Varkauden Työterapisen Yhdistyksen tapahtumaan hän kertoi oitis lähteneensä – saatuaan kutsun tulla pelaamaan koronaa.
– Jos lähden alkuasukassafarille, otan mandoliinon olalle ja Pendoliinon alle. Totta kai luikautan yleisön pyynnöstä huolimatta jonkun laulun. Aika paljon on lähdetty tunnepohjalta hiihtelemään ja myös väliin vetäisty aikuisten humppavarttia Pekka Valleniuksen kanssa, hän sanoi ja kiitteli kahden päivän tapahtuman luonnetta.
– Sitä ei oltu rakennettu jollakin maksimaalisella tasolla vaan se perustui ihmisläheisyyteen ja ihmisten yhdessä olemiseen. Koko ajan oli energinen porina, mutta ei mitään vappuhulinaa.
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen