(Eduskuntavaalit järjestetään seuraavan kerran Suomessa sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015 ja ulkomailla 8.-11.4.2015. Eduskuntavaaleissa 2015 valitaan 200 kansanedustajaa ja siinä saavat äänestää kaikki äänioikeutetut, eli viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Sykkeessä-kaupunkilehti on haastatellut Varkaudessa ja Leppävirralla asuvat eduskuntavaaliehdokkaat. Tämä haastattelu ilmestyi alunperin Sykkeessä-lehdessä 2/2015.)
Länsivantaalaisesta lähiöstä lähtöisin oleva Kaisa Korhonen (vas.) sanoo muuttuneensa täysin umpimaalaiseksi ja asuu vanhassa maalaistalossa Leppävirran Timolassa. Hän on eduskuntavaaliehdokkaana toista kertaa. Kunnallispolitiikassa hän on ollut mukana parikymmentä vuotta ja puolueen sisällä muun muassa valtakunnallisissa työryhmissä ja puoluevaltuustossa.
Korhonen toteaa, että hänellä ei ole poliittisia sukujuuria, vaan on valinnut suunnan oman ajattelun kautta. Vasemmiston hän on kokenut järjen ja omantunnon valinnakseen – oikeudenmukaiseksi aatteeksi.
– Vasemmistolaisille aina tärkeitä asioita ovat työ kaikille ihmisille, hyvä perustoimeentulo ja hyvät peruspalvelut. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä elämään ihmisarvoista elämää.
– Olemme riippuvaisia toisenikäisistä ihmisistä. Vaikka vanhuspalvelulaki on saatu aikaiseksi, sitä pitäisi viedä käytäntöön paljon vahvemmin, sanoo Korhonen, joka on valtiotieteiden maisteri ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja. Hän kouluttaa ammattilaisia lastenohjaajan ja lähihoitajan tehtäviin Seurakuntaopistolla Pieksämäellä. Koulutus on hänen mielestään tie tulevaisuuteen.
Lasten päivähoidon massamme hän näkee mallikkaana.
– Meillä on erittäin hyvin koulutetut henkilökunnat ja kaikin puolin hyvät mitoitukset henkilökunnassa tällä hetkellä. Mielestäni päivähoito on hyvin järjestetty, mutta ehkä tarvittaisiin uusi varhaiskasvatuslaki kehittämään entistä enemmän ammatillisuutta ja suuntaa varhaiskasvatukseen, hän sanoo.
– Peruskouluhan on hyvä järjestelmä ja on pidettävä huolta, ettei se pääse rapistumaan säästöjen puristuksessa. Toisen asteen koulutuksessa on valtavan iso mullistus edessä ja koulutuspaikat ovat Itä-Suomessa vähenemässä. Se johtaa helposti siihen, että nuoret joutuvat lähtemään kauas kotoaan, hän pelkää.
Korhonen ei usko lukioiden verkon säilyvän nykyisellään. Hän toivoo, että mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus valita myös lukio.
– Tähän asiaan tarvittaisiin oikeasti rakenteellista, oikeaa pohdintaa, mutta myös resurssointia. Ei voi ajatella, että koulutusta ajetaan alas, koska talous ja työpaikat lähtevät jossakin vaiheessa käyntiin. Pitää olla joustava ja ketterä koulutusorganisaatio, joka pystyy tarjoamaan koulutusta nuorille ja mahdollisuutta päästä eteenpäin työelämään.
Omaehtoinen kulttuuri
Korhosen mielestä on hyvä asia, että Pohjois-Savossa on aktiivisesti lähdetty rakentamaan omaa sote-aluetta – ennen kuin valtiovallan taholta tulee ehdottomat sanelut.
– Laki sinänsä antaa hyvät mahdollisuudet ja puitteet. Haasteet tulevat olemaan siinä, että meillä on tiiviisti asuttuja kaupunkialueita, joissa on erilaiset ratkaisut kuin harvaan asutulla maaseutualueella. Ei voida samoilla argumenteilla toimia molemmissa ympäristöissä – pitää löytää toimivat tavat.
Kulttuuri on tärkeä osa-alue ihmisen elämässä – eikä kulttuurilla Korhosen mielestä tarkoiteta jotakin hienoa korkeakulttuuria. Hän pohtiikin, miten esimerkiksi lapset saataisiin näkemään kulttuuria ja myös kehittämään omaehtoisia taiteenmuotoja.
– Ihmisten omaehtoisen kulttuurin tuottamisen väylää pitäisi varjella kuin kukkaa kämmenellä. Vapaa sivistystyö on Suomessa hieno keksintö, jota ei missään nimessä saa päästää kuihtumaan. Se on ”matalankynnyksen” toimintaa, johon ihmiset pääsevät mukaan – ilmaisemaan itseään ja tekemään käsillään. Perinteisiä kädentaitoja ja kulttuuriperimää siirretään eteenpäin. – Kansalaisopisto on oikeastaan ainoa organisaatio, joka tällä hetkellä pystyy sitä tekemään. Monesti talous nostetaan itsearvoiseen asemaan, eikä nähdä, mitkä ovat olennaiset asiat ihmisen elämässä.
Hyvinvointivaltio
Mutta miten hyvinvointivaltio Suomi jaksaa tänään?
– Paikoin paremmin kuin koskaan, paikoin huonommin kuin pitkään aikaan. Tuloerot ovat kasvaneet valtavasti. On leipäjonot, joissa ihmisiä käy oikeasti hädän vuoksi. Ja meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät näy missään tilastoissa – he eivät jaksa tulla kortistoihin ja tilaisuuksiin, vaan sinnittelevät nälkärajalla. Olisi pystyttävä hoitamaan asiat niin, että ihmisillä ei olisi hätää.
– Toki meillä on paljon hyvinvoivia ihmisiä. Lapset voivat varsin hyvin verrattuna aikaisempien vuosikymmenien taakse. Onhan meillä moni asia tosi hyvin, sanoo Korhonen, jota ihmetyttää, miksi asioita ei laiteta kuntoon. Hänen mielestään rahaa kyllä on, kunhan se vain kohdennettaisiin oikeisiin paikkoihin ja tasoitettaisiin kauhean isoja eroja ihmisten hyvinvoinnissa.
– Helposti levitetään kriisitietoisuutta, että on hirveä hätä valtionvelan takia tai luottoluokittajien kulmienkurtistusten vuoksi. Meille uskotellaan kauhea kriisitietoisuus talouden käsitteillä.
Aluekokonaisuus
Kaisa Korhonen toivoo, että yhteisesti voitaisiin olla Itä-Suomen asialla rakentamassa työpaikkoja. Hänen mielestään ei pitäisi yksioikoisesti asettaa ympäristöasioita ja työpaikkoja vastakkain.
– Kun pidämme huolta ympäristöstämme ja rakennetaan ympäristöä säästäviä energiaratkaisuja, tulee työpaikkoja. Maailmalla on olemassa valtavat markkina-alueet ympäristöystävällisille ratkaisuille, joissa Suomessa on osaamista. Mutta ei pidä tietenkään väheksyä metsää ja metallia, jotka työllistävät.
Liikenne- ja tiehankkeet ovat yksi iso kokonaisuus Itä-Suomessa.
– Liikennöinti pohjoiseen meidän kautta ja kaikki pienet perusparannusasiat, jotta ihmiset pääsevät kulkemaan. Niistä on pidettävä Itä-Suomen puolta.
Korhosen mielestä myös Venäjä-suhteet ovat tärkeitä Itä-Suomelle. Suhteet tuovat taloudellista asiaa, ovat yhteistyötä ja kulttuurivaihtoa. Niitä ei pitäisi ratkaisuilla vaarantaa.
Alkuvuodesta tulleet myönteiset uutiset työpaikkojen merkittävästä kehityksestä lähitulevaisuudessa Itä-Suomessa ilahduttavat Korhosta. Varkauden talousalueen hän näkee ilman muuta yhteisenä asiana. Jos jossakin menee hyvin, se heijastuu naapureihinkin.
– Kaikkien pitäisi katsoa koko alueen etua. Ihmiset, palvelut ja raha kulkevat kuntarajojen ylitse – rajoihin ei kannata tuijottaa – sinänsä kuntayhteistyötä pitää lisätä.
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen