(Eduskuntavaalit järjestetään seuraavan kerran Suomessa sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015 ja ulkomailla 8.-11.4.2015. Eduskuntavaaleissa 2015 valitaan 200 kansanedustajaa ja siinä saavat äänestää kaikki äänioikeutetut, eli viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Sykkeessä-kaupunkilehti on haastatellut Varkaudessa ja Leppävirralla asuvat eduskuntavaaliehdokkaat. Tämä haastattelu ilmestyi alunperin Sykkeessä-lehdessä 2/2015.)

Toista kertaa eduskuntavaaliehdokkaana olevan Aino Kanniaisen (kesk.) arvot nousevat kristillisistä perusarvoista – ihmisarvo, eettisyys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, isänmaallisuus ja perhearvot. Edellisten eduskuntavaalien tuloksena oli varakansanedustajan paikka.
Kanniaisella on kokemusta suurperheen pyörittämisestä, ihmisten kipeidenkin tarinoiden kuuntelemisesta ja yrittäjyydestä. Koulutukseltaan hän on VET psykoterapeutti, perheterapeutti ja psykiatrian sairaanhoitaja. Hänen vaaliteemojaan ovat ihmistä koskettavat arjen asiat – mm. perheiden hyvinvointi, työ, toimeentulo ja yrittäjyys. Ilman näitä ihmiset eivät voi hyvin.
– Eikös politiikan pitäisi olla ihmistä varten, hän kysyy ja jatkaa, että yhteiskunta on sinä, minä ja me – kaikki lähtee ihmisestä.
Yksi päällimmäisistä pohdinnan kohteista hänellä on korjausliike, jolla Suomi saadaan kuntoon – tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista – vahvasti yli puoluerajojen.
– Laitetaan ensin kuntoon ”talon perustat” ja rakennetaan elämänkaaren inhimilliset teemat ja hyvinvoinnin näkökulma, sanoo Kanniainen perään kuuluttaen kasvunrauhaa lapsille. Että aikuisilla olisi aikaa pysähtyä lapsen äärelle – vanhemmilla, päivähoidossa ja koulussa – nykyisenä hektisenä aikana.
– Ensimmäisten ikävuosien aikana luodaan hyvin tärkeä perusturvallisuuden pohja. Se kantaa ihmisellä koko elämänkaaren ajan, jolloin ihminen on vahvempi kohtaamaan ja käsittelemään vaikeitakin tilanteita.
Aino Kanniaisen mielestä päätöksenteon tulisi heijastaa vanhemmuuden arvostusta ja perheiden erilaisten tilanteiden ymmärtämistä. Siten, että jokaisen vanhemman ja lapsen silmissä saa loistaa ilo. Ja että jokainen nuori voi kokea, että hänellä on oma paikkansa yhteiskunnassa.
– Tilastoissa nuorisotakuu näyttäisi toimivan. Mutta oikeasti se olisi läpikäytävä asia, jotta saataisiin vaihtoehtoisia toimintamalleja. Pitäisi olla esimerkiksi oppisopimusvaihtoehtoja ja räätälöidä kunkin nuoren kohdalle häntä eteenpäin vievä ratkaisu.
Vanhuus on arvokas elämänvaihe. Kanniainen puhuu aktiivisten eläkevuosien mahdollistamisen puolesta ja ikäihmistä kuunnellen luoda turvallinen valinnanvapaus.
– Puhutaan hyvin paljon ikäihmisten kotiin hoitamisesta. Niin kauan kuin ihminen kokee, että se on mielekästä, se on hyvää ja kannatettavaa. Mutta jossakin kulkee raja. Jos ihminen kokee turvattomuutta, pitää olla asumispalvelupaikkoja – yksilöllisiä vaihtoehtoja. Valitettavasti tällä hetkellä ollaan asiaa ajamassa yhden mallin mukaan.
– Päättäjillä pitäisi olla muutakin konsulttia kuin raha. Pitäisi olla ymmärrystä myös inhimilliselle puolelle, sanoo Kanniainen, joka kuntapoliitikkona tietää myös rahan ja laskelmien merkityksen.
Yhteisöllisyyttä
Millainen on sitten hyvä arki?
– Kun itse kukin kokee, että hänen elämänsä on mielekästä ja palapelin palaset ovat tasapainossa – että hän voi sanoa elävänsä hyvää elämää. Itse asiassa tässä kysymyksessä palataan politiikan alkuperäiseen tarkoitukseen – ihmisten hyvinvointiin ja että olisi hyvä olla. Jokainen palapelinosa on tärkeä ja kyse on kokonaisuudesta.
Aino Kanniaisen mielestä kukaan ei voi syrjäytyä yksin ja hän haastaakin yhteiskuntaan yhteisöllisyyttä. Että entistä enemmän puhuttaisiin siitä, että jokainen voi tehdä oman asiansa eteen – olemalla, kohtaamalla ja huomaamalla toisen ihmisen. Mutta myös yhteiskunta ja päätöksenteko voivat ratkaisuillaan ja lainsäädännöllä omalta osaltaan antaa viestejä.
Yrittäjänä Kanniainen on ehdottomasti harmaantalouden torjunnan puolesta puhuja. Mutta -esimerkiksi talkootyö ja toinen toistaan auttaminen – pohdituttavat häntä. Että näistä vaadittavat selvitykset eivät tukahduttaisi yhteisöllisyyttä ja ihmisten halua auttaa toisiaan.
– Ajattelen, että siihen liittyy viesti. Ihmisistä tulee varovaisia siinä, että kaveri menisi auttamaan kaveria. Tätä asiaa päättäjät eivät ole ajatelleet loppuun asti.
– Kun vain emme tässä asiassa murentaisi sitä, mikä meillä kuitenkin on hyvää ja mikä tekee elämästä tärkeän. Että on läheisiä ihmisiä ja voi auttaa toisia – voi luottaa siihen. Ihmiset kokevat, mistä hyvä elämä tulee ja mikä on onnellisen elämän salaisuus.
Aluekokonaisuus
Yrittäjyyden edistämisestä puhuttaessa pintaan nousee se, että yrittäjyyden esteitä on määrätietoisesti purettava. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee helpottaa, arvonlisäverovapauden alarajan nosto, liiasta byrokratiasta arkijärjen käyttöön – siinä muutama seikka, jotta yrittäjän ei tarvitse tehdä töitä kahden edestä.
Aino Kanniaisen mielestä Itä-Suomea on katsottava aluekokonaisuutena, jonka puolesta puhujia tarvitaan. Alueellisia vahvuuksia tulee vaalia kyläyhteisöistä lähtien maakunnan tasolle ja tieverkosto tulee pitää kunnossa. Koulutus ja elinkeinopolitiikka ovat tärkeitä asioita.
– Mikäli tulen valituksi, pidän esillä inhimillistä näkökulmaa ja paneudun oikeasti tämän alueen kysymyksiin. Keski-Savon alueella mikään kunta ei pärjää yksin – tarvitsemme toinen toisiamme. Iloitaan siitä, jos toisessa kunnassa saadaan elinkeinopoliittisia asioita eteenpäin – koska se heijastuu myös toisiin. Samalla tavalla kuin ennen vanhaan – hyvät naapurit. Yhdessä voimme olla vahvempia.
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen